empaatti/tunteva ihminen empatia

[Stinttunen]

Kyllä minä ainakin huomaan jos jollakin on asiat huonosti. Pitää vaan osata lukea toisen ilmeitä ja eleitä.

[ropsoni]

...............

[Riikervo]

Kyllä minä ainakin läheisistä ihmisistä vaistoan, jos joku on huonosti tai vaivaa mieltä. Eri asia on tietenkin, jos ihminen osaa kätkeä sen niin hyvin, ettei kukaan huomaa sitä. Esim. itse olen opetellut todella hyvin piilottamaan tunteeni ja kukaan osaa harvoin kysyä minulta onko kaikki okei. Ei, kyse ei ole siitä, että olisin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä persoona. Minä vain osaan sysätä huonon oloni syrjään ja keskittyä mukavampiin asioihin, jos tilanne sitä vaatii. Raskastahan se on, mutta minkäs minä sille mahdan, kun pienenä jo opettelin tekemään noin. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon.

[Tintti]

Tulen aina hyvälle tuulelle yhden tietyn kaverin läsnä ollessa. Luulisin sen takia koska hän on aina iloinen ja "kesäinen"

[Aurelia]

Vuosi sitten kun olin psykologilla soveltuvuustesteissä työtä varten hän totesi että mun pitäisi yrittää olla vähemmän empaattinen koska tällaiset yliempaattiset ihmiset uupuvat muita herkemmin. Kaikkien ongelmia ei tarvitse henkilökohtaisesti lähteä ratkomaan eikä niistä tarvitse edes välittää.

Omasta mielestäni se kuulosti ihan hullulta. Miten muka voi välittää liikaa? Mistä lähtien empaattisuus on ollut huono juttu ja mikä ihme on YLIempaattinen ihminen? Jos joku tulee mun luokse ja haluaa tilittää tai mitä hyvänsä, turvautuu ja hakee jonkinlaista tukea tai apua niin en todellakaan osaa lähteä sitä kieltämään. En ikimaailmassa voisi sanoa että hae apua jostain muualta, mun päiväkiintiö on nyt täynnä.

Toisaalta psykologi oli oikeassa että kyselleessään, mahdanko tätä työporukkaa jaksaa tämän luonteenpiirteeni kanssa. Joskus menee työpäivä "hukkaan" kun puolet porukasta käy vuorotellen istumassa mun pöydän kulmalla ja tilittämässä. Sitten harmittelen tekemättä jääneitä töitäni ja olen pahoillani milloin kenenkäkin puolesta. Välillä tuntuu ihan hölmöltä, että keski-ikäiset naiset tulevat kysymään jopa neuvoa milloin mihinkin. Lasten kanssa kommunikoimisen kohdalla sen ymmärrän kun olen itse samaa ikäluokkaa sieltä monien lasten kanssa, mutta naapurikiistajutuissa alkaa jo vähän naurattaa että mitä minä muka tästäkin tiedän. Pitäis varmaan alkaa kerätä rahaa neuvoista niin tulisi työrauha.

Varsinkin lähipiiristä huomaan heti jos jollain on joku hätä ja vieraammistakin ihmisistä osa on sellaisia helposti luettavia tyyppejä. Oikeastaan olen tosi varuillani ja vähän pelkäänkin sellaisia ihmisiä joita en osaa lukea, koska he ovat arvaamattomia ja pahimmassa tapauksessa vaarallisiakin. Helposti luettavan ihmisen suuttumisenkin osaa ennakoida ja tietää milloin jäähdytellä, mutta sellaiset muurin takana elelevät tyypit saattavat tehdä jotakin ihan tyhjästä. Yksi lukioaikainen kiusaajani oli juuri tällainen tyyppi josta ei vain voinut tietää. Hän oli ulos aina hyvin tyyni, täydellisen ilmeetön. Ei voinut tietää onko hän hyvällä vai pahalla tuulella ja hän toimi todella arvaamattomasti. Esimerkiksi koulun bileissä hän ohi kävellessään heitti tuopillisen kaljaa päälleni ilmeenkään värähtämättä. Ei edes kääntynyt katsomaan ja ilakoimaan reaktiollani, kippasi vain tuopin ja käveli eteenpäin saman ilmeettömän olemuksensa kanssa. Ei ollut mitenkään uutta että joku haluaa pahaa minulle, mutta outoa siitä teki se, että normaalien kiusaajien tavoin se vahingonilo ei näkynyt lainkaan. Moni muu olisi jäänyt viereen tai vähän sivummalle rätkättämään hyvän kiusan takia, tämä vain jatkoi matkaansa ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

[Zrud]

no siis itse huomaan heti ensi silmäyksellä että jollain tutulla on jotai normaalista poikkeavaa menossa. se jo huokuu sen koko olemuksesta.
ja aika moni ihminen näitä tuntee. ei niis oo mitn erikoista.

[tartar]

eli voiko ihminen teistä tuntea esim toisen tuskan tai tietää että ja jos toisella on joku pielessä? vai voiko kyseisen asian lukea käyttäytymisestäkin vaikka "kuinka iloista ja onnellista näyttelisi" koaska esim itselle saattaa tulla kurjaolo jonkun läsnäollessa ja myöhemmin saa kuulla et kaikki ei ollutkaan ok kyseisellä ihmisellä..

Uskon, että meissä on näitä voimakkaammin tuntevia henkilöitä, eli empaatteja. Itsekin vaistoan ihmisistä, jos jokin on pielessä. Lähinnä se kyllä osuu useimmin henkilöön, joka on läheinen, eli esim. kaupassa kävellessäni en tiedä onko jollain niistä parista kymmenestä - sadasta vastaantulijasta asiat vinksin vonksin vai ihan hyvin. Joskus tosin tulee sellainenkin olo, mutta ei sitä oikein viitsi lähteä tuntemattomalta varmentelemaan, että osuiko oikeaan...
Eli tämä "kykyni" saattaa kyllä pohjautua ihan vaan hyvään läheisten ihmisten tuntemiseen.

Jos sekoitan pakkaan vielä auran, niin voihan tuo "yli"empaattisuus johtua siitäkin, että ihmisen auraanhan piirtyy tuntemukset (värit), eli voihan osa empaateista nähdä/aistia tuon aurankin kautta ihmisten mielialat.

[Ali G-]

Välillä jos kaverit tai perheenjäsenet suree, mä pystyn samaistumaan ja sillon tällön, jos nään että jollaki on huono olla, käy sääliks, mutta rohkeus ei ikinä riitä menee esim. koulus vaa kysyy; "Mikä Hätänä"?
Sepä se kaikkein pahinta on

[heartyhug]

Aika hyvin huomaan jos jollakin on jokin huonosti. Erilaisesta käytöksestä viimeistään huomaa jos ei muuten. Aina vaan ei oikein tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Välillä jopa itkettää kun tietää, että jollain läheisellä on huono olla.. eikä oikein osaa auttaa.

[akba]

Huomaan , jos jollakin menee huonosti. Paremmin tutulta kuin vieraalta , mutta kyllä vieraistakin joten kuten huomaan. Itselleni yleensä tulee myös surkea olo , jos jollakin kaverillani/sukulaisellani menee huonosti niin työ/kouluelämässä että arkielämässä.