Elämän tarkoitus

[Tunhhu]

Eläminen kuten haluaa toimii juuri niinkuin itse haluat, ja se toimii niin kauan kuin itse haluat.
Mutta jos haluaisin elää kuin miljonääri. Olisi minun painettava töitä hullun lailla, tai leikkiä tuurin kanssa ja lotota....
Itse elän sossun rahoilla Pärjään ihan hyvin. Kun en itse edes polta tai juo alkoholia niin säästää nekin rahat.
toki joudun silloin tällöin joillekkin kursseille ja työ harjoitteluun,
mutta niiden jälkeen palaan taas omaan onnelliseen elämääni.
Pieni asunto. Oma kotini jossa asun yksin, ja asiat ovat juuri niinkuin itse niiden haluan olevan.
En ole ahne. Olen hyvin vähään tyytyvä ihminen, ja tyydyn siihen mitä minulle annetaan. En pyydä enempää enkä vähempää. Vaan hyväksyn kohtaloni juuri sellaisena kuin se on.
En sitä ala haastamaan.

En tosin itsekkään tiedä mitä huominen voi tuoda tullessaan...
Niinkuin hyvin siteerattuna "tuntemattomat ovat herran tiet"
vaikka en niin uskovainen olekkaan.
mutta elän päivästä toiseen. En tee suuria suunitelmia.
koska huomenna voit olla jo kuollut.
Joten itse olen tyytynyt osaani tässä pienessä maailmassa.
En ala paikastani valittamaan. Vaan olen nöyränä maailman edessä.

Elämä on kaunista ja petollista. Lumoavaa ja vaarallista.
Elämän tarkoitus on eläminen. Ei enempää eikä vähempää.

Maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki ihmiset ajattelisivat samoin.

kelaa jos kaikki ihmiset ajattelis samoin ? "en jaksa käydä töissä kun mielummin olen vaan".. siitäkö ei syntyisi ongelmia ? mua ottaa jo nyt päähän, että nuoret kävelee kaduilla kädet taskussa eikä JAKSA tehdä töitä ? Minä ja muut työssä käyvät maksetaan se sunkin kotona makailu.. hyvä että nautit

[Jaarno]

Näinpä. Melko alkeellista elämää loppujen lopuksi tulisi jos näin kaikki ajattelisivat.

Itse en arvosta yhtään tuota sossulla elämistä. Vaikka vaatimaton oletkin ja et paljoa pyydä, mutta muiden siivellähän sinä tuossa elät.

[Salezi]

Ehkäpä elämän tarkoitus on löytää elämän tarkoitus? Kuka tietää, mystiseen kysymykseen mystinen vastaus.

[ridikulous]

Olen tässä viime aikoina tullut siihen tulokseen, että elämän tarkoitus todellakin on löytää elämälle tarkoitus.

Jokainen ihminen luo itse omalle elämälleen tarkoituksen ja omalle itselleen arvon. Syntyessämme meille annetaan vapaus valita, miten tärkeä haluamme lopulta olla. Joku kokee haluavansa maailmanparantajaksi. Ok. Suodaan hänelle se vapaus. Joku toinen tyytyy vähäpätöisempään rooliin, sama se.

Joka tapauksessa joka ikisen meistä täytyy löytää omalle elämälleen pointti. Syy, miksi jatkaa täällä tarpomista. Jollei keksi yhden yhtä syytä, edes uteliaisuutta, mitä elämä tuo tullessaan, on ainoa vaihtoehto lopettaa eläminen. Eikö vaan?

[Vic Rattlehead]

Itelle tullut entistä vahvemmin se tunne, että tää on kaikki yhtäsattumien summaa ja että on naivia uskoa, että meille nyt jokin erikoinen tarkoitus olisi. Katoin just jotain kuva, jossa verrattiin eka kuuta ja maata, sitten maata isompiin planeettoihin ja niitä isompia planeettoja vielä isompiin, joita sitten aurinkoon, ja taas koko meidän tätä planeettakokonaisuuttaa johkin kaukaseen tähteen ja sitä rataa niin, kyllä pani miettimään, että ollaan me niin pieniä, että on todella itsekeskeistä uskoa, että meille olisi mitään tarkoitusta.

Totta kai ihmisillä on se pakko tuntea asioille jokin syy, mutta se ei muuta sitä faktaa, että todellisuus on todennäköisesti paljon sekavampi ja että mikään ei anna syytä uskoa, että olisi jotain suurempaa tarkoitusta. Tälleen realistin näkövinkkelistä.

[Hartsa]

Minusta on ymmärrettävää että monista tuntuu että ei juuri minun elämällä ole sen kummempaa tarkoitusta.. että ehkä joillakin 'tärkeillä' ihmisillä on jotakin saavutettavana, mutta tuskin minulla. Tämä johtunee siitä, että elämän tarkoituksen ajatellaan olevan jokin taivahista, henkilökohtaisesti Jumalan sinulle antama tärkeä tehtävä.

Entäs jos ajattelun kääntääkin niin että sinä itse olet tänne syntynyt jokin tehtävä mielessä? Harteilla ei olekaan mikään universumin kohtalo, vaan joku homma minkä itse haluaisit saada tehtyä tämän elämän aikana? Vähän niinkuin aamulla heräät ja mietit että tänään tarvitsisi maksaa se sähkölasku, mutta hieman eri skaalassa.. jos et saa kyseistä tehtävää tehtyä tänään (tässä elämässä) niin ei mitään hätää, aina on huominen ja voit kenties saada tänään aikaiseksi jotain muuta hyödyllistä, mutta olisi kiva saada kyseinen homma hoidettua alta jolloin voisi keskittyä seuraavaan asiaan..

[Vic Rattlehead]

Minusta on ymmärrettävää että monista tuntuu että ei juuri minun elämällä ole sen kummempaa tarkoitusta.. että ehkä joillakin 'tärkeillä' ihmisillä on jotakin saavutettavana, mutta tuskin minulla. Tämä johtunee siitä, että elämän tarkoituksen ajatellaan olevan jokin taivahista, henkilökohtaisesti Jumalan sinulle antama tärkeä tehtävä.

Entäs jos ajattelun kääntääkin niin että sinä itse olet tänne syntynyt jokin tehtävä mielessä? Harteilla ei olekaan mikään universumin kohtalo, vaan joku homma minkä itse haluaisit saada tehtyä tämän elämän aikana? Vähän niinkuin aamulla heräät ja mietit että tänään tarvitsisi maksaa se sähkölasku, mutta hieman eri skaalassa.. jos et saa kyseistä tehtävää tehtyä tänään (tässä elämässä) niin ei mitään hätää, aina on huominen ja voit kenties saada tänään aikaiseksi jotain muuta hyödyllistä, mutta olisi kiva saada kyseinen homma hoidettua alta jolloin voisi keskittyä seuraavaan asiaan..

Säälittävimpiä ihmismielen ilmentymiä mielestäni. Pakko tuuduttaa itsensä siihen ajatukseen, että elämä ei ole niin ykrinkertaista, ja että asioilla on tarkoitus, kun mikään ei anna syytä uskoa siihen.

Ei tavoitteet elämässä ole synonyymi elämän itsensä tarkoitukselle..Vaikka sitä kuinka kääntäisi ja vääntäisi..

[Hartsa]

En sitä kyllä synonyymiksi tarkoittanutkaan, vaikka yritinkin selventää asiaa käyttämällä arkipäivän esimerkkiä apuna. Ja tuo nyt on täysin ihmisestä kiinni antaako mikään uskoa siihen onko elämällä tarkoitusta. Jos kuljet silmälaput päällä ja kohautat olkapäitä jokaisen tapahtuman kohdalla, kuittaat tapahtumat yhteensattumina, niin ei varmasti olekaan. Osa taas löytää johdatusta ja magiaa joka hetkestä, heille ei ole olemassakaan sellaista tapahtumaa kuin yhteensattuma, vaan kaikki on osa suurempaa suunnitelmaa.

Mikä nyt yleensäkään olisi tarpeeksi selvä merkki että elämällä on tarkoitus, ihmiselle joka ei siihen halua uskoa? Jumalan laskeutuminen taivaista ja henkilökohtainen puhuttelu ehkäpä? Noh, jos näitä kävisi usein niin tämä keskustelu olisi tietysti turha.. mutta valinnan vapaus kun olemassa, niin olisikin mielestäni melkeinpä ainut vääryys mitä sinua kohtaan pystyttäisi tekemään, se että et olisi vapaa valitsemaan vaihtoehtoa "en usko" tässäkin tilanteessa, kuten kaikessa.

Se että itse et näe, tai mahdollisesti edes halua yrittää nähdä tarkoituksellisuutta elämän tilanteissa, ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut sitä näkisi ja uskoisi siihen koko sydämmestään. Miksi se tekee heistä säälittäviä ihmisiä? Tai luuletko että se tekee heidän mielestä sinun kaltaisista ihmisistä säälittäviä? Asiat voi nähdä usealla eri tavalla.. toinen voi katsoa ikkunaan, kiinnittää huomio täysin siihen ja valittaa että siitä pidemmälle ei maailma jatku, kun taas toinen katsoo lasin läpi takana olevaa maisemaa.. ja kenties ei huomaa koko lasia. Ääripääthän löytyy joka tilanteesta kuitenkin.

[Vic Rattlehead]

Mikä nyt yleensäkään olisi tarpeeksi selvä merkki että elämällä on tarkoitus, ihmiselle joka ei siihen halua uskoa? Jumalan laskeutuminen taivaista ja henkilökohtainen puhuttelu ehkäpä? Noh, jos näitä kävisi usein niin tämä keskustelu olisi tietysti turha.. mutta valinnan vapaus kun olemassa, niin olisikin mielestäni melkeinpä ainut vääryys mitä sinua kohtaan pystyttäisi tekemään, se että et olisi vapaa valitsemaan vaihtoehtoa "en usko" tässäkin tilanteessa, kuten kaikessa.

Se että itse et näe, tai mahdollisesti edes halua yrittää nähdä tarkoituksellisuutta elämän tilanteissa, ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut sitä näkisi ja uskoisi siihen koko sydämmestään. Miksi se tekee heistä säälittäviä ihmisiä? Tai luuletko että se tekee heidän mielestä sinun kaltaisista ihmisistä säälittäviä? Asiat voi nähdä usealla eri tavalla.. toinen voi katsoa ikkunaan, kiinnittää huomio täysin siihen ja valittaa että siitä pidemmälle ei maailma jatku, kun taas toinen katsoo lasin läpi takana olevaa maisemaa.. ja kenties ei huomaa koko lasia. Ääripääthän löytyy joka tilanteesta kuitenkin.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi uskoa, mutta koen sen ideana niin epätodennäköiseksi ja utopistiseksi.

Minun silmissäni ja en usko että "luonnonkaan silmissä" ihminen on sen erikoisempi tekele kuin vaikka pieni hyttynen. Mielestäni tämä "jokaisen elämän ainutlaatuisen elämän tarkoitukseen" uskominen osoittaa ihmisen säälittävimpiä puolia ja jumalakompleksia, sillä miksi yksi ihminen syntyy sen takia, että hän vaikka saavuttaa jotakin, kun taas hyttynen syntyy siksi, että se vain lentää ja imee verta kunnes kuolee?

Se on osa sitä, että ihminen tahtoo uskoa omassa pienessä säälittävässä päässään, että olisi tärkeä, samoista syistä edelleen jaksetaan uskoa johonkin saatanan jumalaan tai muuhun paskanjauhantaan, sillä kun ihmismieli ei pysty ymmärtämään jotain asiaa, se haluaa joko monimutkaistaa sitä tai keksiä mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä asioille, vaikka jo todenäköisyys laskelmalla ja katselemalla tätä maailmaa jossa elämme on helppo päätellä, että yksinkertaisin vaihtoehto on se todennäköisinkin vaihtoehto.

En sano, että olisin sata varmasti oikeassa, sehän olisi ihan hullua, mutta kehtaan väittää, että näkemykseni tästä asiasta osuu todennäköisemmin oikeaan kuin mikään näistä "synnyn jotta kehityn, voi kun jumala tai mikä tahansa korkeampi voima on nyt niin tarkkaan suunnitellut tämän säälittävän pikku elämäni vaiheet" - selitykset.

Mikään ei anna syytä uskoa, että olisimme erikoisia/korkeampia kun muu elämä. Mikään ei anna vihjettä siihen, että elämämme kulkisi tarkoituksellisesti tiettyyn määränpäähän, ellei lisääntymistä(jonka tosin voi senkin välttää) ja kuolemista oteta lukuun. Jos elämälle jokin tarkoitus on, uskon vastauksen löytyvän puhtaasti luonnosta ja sen luonnon elämisen jatkamisesta, en yksittäisten ihmisten haaveista ja toiveista siitä mitä he omalle elämällen tekevät.

[Wespa]

Uskon, että elämän tarkoituksen jokainen valitsee ennen syntymistään. Ei siihen siis välttämättä mitää ulkopuolista Jumalaa tarvita. Uskon, että se Jumala on tämä kaikki, jota voisi universumiksikin kutsua. Hyttyselläkin uskon olevan jonkinlaisen tietoisuuden ja kokemus on varmasti erilainen kuin ihmisellä. Itse en näe mitään sen erityisempänä, mutta jokaisella se kokemus on eri. Jos uskoo tähän oman elämän valitsemiseen, niin ehkä joku haluaa syntyä hyttyseksi, koska haluaa kokea ne asiat, mitä vain hyttynen voi kokea, joiden saaminen ihmisenä olisi mahdotonta. Uskon siis, että elämän tarkoitus on tämä kokeminen, mutta siihen voi kuulua monia muitakin asioita, joita on tullut valittua ennen syntymää. En silti väitä, että koko elämä olisi etukäteen suunniteltu, vaan tietyt pääkokemusket/käännekohdat...

[Blasphemer]

Uskon, että elämän tarkoituksen jokainen valitsee ennen syntymistään. Ei siihen siis välttämättä mitää ulkopuolista Jumalaa tarvita. Uskon, että se Jumala on tämä kaikki, jota voisi universumiksikin kutsua. Hyttyselläkin uskon olevan jonkinlaisen tietoisuuden ja kokemus on varmasti erilainen kuin ihmisellä. Itse en näe mitään sen erityisempänä, mutta jokaisella se kokemus on eri. Jos uskoo tähän oman elämän valitsemiseen, niin ehkä joku haluaa syntyä hyttyseksi, koska haluaa kokea ne asiat, mitä vain hyttynen voi kokea, joiden saaminen ihmisenä olisi mahdotonta. Uskon siis, että elämän tarkoitus on tämä kokeminen, mutta siihen voi kuulua monia muitakin asioita, joita on tullut valittua ennen syntymää. En silti väitä, että koko elämä olisi etukäteen suunniteltu, vaan tietyt pääkokemusket/käännekohdat...

Siis... Ennen syntymää jokainen valitsee, miksi eliöksi syntyy? Melko haipakkaa menee tuo idea. Itsehän en usko minkäänlaiseen sieluun tai muuhunkaan henkisempään henkeen, vaan puhtaasti aivoissa aineesta ja energiasta muodostuvaan tietoisuuteen. Periaatteessa olen siinä samaa mieltä, että elämän tarkoitus on sen kokeminen, mutta siihen ei sisälly mitään ennaltamäärättyä ja kaikki suunnitelmat tekee vain ihminen itse. Tuo ajatus, että elämä valitaan ennen syntymää jonkin eliön tietoisuuden kautta tapahtuvaksi kokemukseksi, lentää kyllä niin korkealla että minulle ainakin alkaa ilma käydä turhan ohueksi. Ei hyttynen varsinaisesti koe mitään, se vain toimii hermostonsa varassa. Se vain toimii refleksien, aistien ja viettivaiston varassa. Ja miten tuo valinta edes tehtäisiin? Ja kuka/mikä edes haluaisi valita kokemuksekseen vaikka bakteerin (elävä otus sekin)? Ja kuinka se edes onnistuisi? Eiväthän se synny, jakaantuvat vain...

[Zrud]

Ihmiset jotka todiaan uskoo tuollaiseen Hevonp****** on vähän kevyt päisiä.
Elämän tarkoitus on kuolla taalla tai toisella, ja tehdä mitä mieli tekee ennen kuolemaa.
Elämässä ei ole mitään taikuutta tai ennaltamäärättyä. Kaikki asiat mitä sinulle tapahtuu on joko sinun toi toisten ihmisten syytä. Ei minkään karman, kohtalon tai jumalan tahdon takia.

Kun ihminen syntyy se vaan pullahtaa olemassa oloon, eikä mistää sielujen kokous salista mistä ne valitsevät kehon ja sukupuolen. Ja jos joku kehtaa väittää että tou on totta koska ei voi sitä vääräksikään todistaa,,, todistaa hän tuon sanomalla vain tyhmyytensä.

[Wespa]

Uskon, että elämän tarkoituksen jokainen valitsee ennen syntymistään. Ei siihen siis välttämättä mitää ulkopuolista Jumalaa tarvita. Uskon, että se Jumala on tämä kaikki, jota voisi universumiksikin kutsua. Hyttyselläkin uskon olevan jonkinlaisen tietoisuuden ja kokemus on varmasti erilainen kuin ihmisellä. Itse en näe mitään sen erityisempänä, mutta jokaisella se kokemus on eri. Jos uskoo tähän oman elämän valitsemiseen, niin ehkä joku haluaa syntyä hyttyseksi, koska haluaa kokea ne asiat, mitä vain hyttynen voi kokea, joiden saaminen ihmisenä olisi mahdotonta. Uskon siis, että elämän tarkoitus on tämä kokeminen, mutta siihen voi kuulua monia muitakin asioita, joita on tullut valittua ennen syntymää. En silti väitä, että koko elämä olisi etukäteen suunniteltu, vaan tietyt pääkokemusket/käännekohdat...

Siis... Ennen syntymää jokainen valitsee, miksi eliöksi syntyy? Melko haipakkaa menee tuo idea. Itsehän en usko minkäänlaiseen sieluun tai muuhunkaan henkisempään henkeen, vaan puhtaasti aivoissa aineesta ja energiasta muodostuvaan tietoisuuteen. Periaatteessa olen siinä samaa mieltä, että elämän tarkoitus on sen kokeminen, mutta siihen ei sisälly mitään ennaltamäärättyä ja kaikki suunnitelmat tekee vain ihminen itse. Tuo ajatus, että elämä valitaan ennen syntymää jonkin eliön tietoisuuden kautta tapahtuvaksi kokemukseksi, lentää kyllä niin korkealla että minulle ainakin alkaa ilma käydä turhan ohueksi. Ei hyttynen varsinaisesti koe mitään, se vain toimii hermostonsa varassa. Se vain toimii refleksien, aistien ja viettivaiston varassa. Ja miten tuo valinta edes tehtäisiin? Ja kuka/mikä edes haluaisi valita kokemuksekseen vaikka bakteerin (elävä otus sekin)? Ja kuinka se edes onnistuisi? Eiväthän se synny, jakaantuvat vain...

Selitän ajatukseni vähän tarkemmin.

Uskon todella, että elämä valitaan ennen syntymää, mutta tuolla en tarkoita kaikkia kokemuksia vaan ns. lähtöaskel. Uskon siis, että ihminen on valinnut ennen syntymäänsä perheen ja ajankohdan, sekä mahdollisia tiettyjä "kokemuskohtia" elämäänsä, mutta koko elämä on ihmisen itsensä tekemistä valinnoista johtuvaa seikkailua. Vaikka syntymäpaikka ja perhe olisikin valittu, niin reaktiot, päätökset ja elämä ovat omia. Jos mietimme bakteeria, niin sillä voi olla yksinkertainen tietoisuus (tekee tiettyä tehtävää ruumiissa) ja joku saattaa haluta kokea sen (et välttämättä sinä, mutta se voi olla jonkin hengen/sielun mielestä kiinnostavaa ja ehkä jollekkin sielulle vaikka kokemus ennen ihmiseksi syntymistä). Uskon, että sielu on rajoittamaton. Täydelliseen rajoittamattomuuteen kuuluu myös rajoitteiden kokeminen. Ehkä tämän takia tulemme tänne kokemaan rajoitteita ja tarkoituksenamme on unohtaa kaikki kun synnymme vauvana tai hieman sen jälkeen, jotta voisimme kokea ihmisenä olemista. Saamme kokea olevamme erinäinen muista. Samme kokea alun illuusion (syntymä) ja ajatella, että se on koko tietoisuutemme alkupiste. Saamme myös kokea ajatuksen/teorian tietoisuuden menettämisestä tuona asiana, jota kutsumme nimellä kuolema (siis teoria/ajatus/pelko siitä).

Uskoo tähän tai ei, niin jokatapauksessa elämä on henkinen seikkailu. Kaikki fyysinenkin koetaan omassa päässä. Kysymykseni kuuluukin onko fyysinen todellista vai pelkkä kokemuksen/tietoisuuden luoma illuusio? Jatkokysymyksiä saa esittää...

[Vic Rattlehead]

Omasta mielestäni tuo Wespan selitys kuulostaa vähän keksimällä keksityltä. Mutta jos helpottaa elämääsi uskoa, että olet jokin kuolematon sielu tässä isossa universumissa mikäs siinä. Mun mielestä on tyhmää uskoa johonkin vain oman tunteen(alitajuisesti myös halujen/toiveiden) takia.

[Phantom]

Elämän tarkoitus= Synny, lisäänny, ja Kuole....Live sucks then u fucking die.

[Zrud]

Elämän tarkoitus on miettiä elämän tarkoitusta tai uskoa omalla tavallaan johonkin jonka uskoo olevan elämän tarkoitus, mutta elämän tarkoituksen saamme tietää vasta kun kuolemme... jos edes silloinkaan.
Elämän tarkoitusta emme tule ikinä eläessämme tietämään... voimme vain mennä arvailemaan ja keskustelemaan kaikista eri mahdollisuuksista.

[Blasphemer]

Uskon, että elämän tarkoituksen jokainen valitsee ennen syntymistään. Ei siihen siis välttämättä mitää ulkopuolista Jumalaa tarvita. Uskon, että se Jumala on tämä kaikki, jota voisi universumiksikin kutsua. Hyttyselläkin uskon olevan jonkinlaisen tietoisuuden ja kokemus on varmasti erilainen kuin ihmisellä. Itse en näe mitään sen erityisempänä, mutta jokaisella se kokemus on eri. Jos uskoo tähän oman elämän valitsemiseen, niin ehkä joku haluaa syntyä hyttyseksi, koska haluaa kokea ne asiat, mitä vain hyttynen voi kokea, joiden saaminen ihmisenä olisi mahdotonta. Uskon siis, että elämän tarkoitus on tämä kokeminen, mutta siihen voi kuulua monia muitakin asioita, joita on tullut valittua ennen syntymää. En silti väitä, että koko elämä olisi etukäteen suunniteltu, vaan tietyt pääkokemusket/käännekohdat...

Siis... Ennen syntymää jokainen valitsee, miksi eliöksi syntyy? Melko haipakkaa menee tuo idea. Itsehän en usko minkäänlaiseen sieluun tai muuhunkaan henkisempään henkeen, vaan puhtaasti aivoissa aineesta ja energiasta muodostuvaan tietoisuuteen. Periaatteessa olen siinä samaa mieltä, että elämän tarkoitus on sen kokeminen, mutta siihen ei sisälly mitään ennaltamäärättyä ja kaikki suunnitelmat tekee vain ihminen itse. Tuo ajatus, että elämä valitaan ennen syntymää jonkin eliön tietoisuuden kautta tapahtuvaksi kokemukseksi, lentää kyllä niin korkealla että minulle ainakin alkaa ilma käydä turhan ohueksi. Ei hyttynen varsinaisesti koe mitään, se vain toimii hermostonsa varassa. Se vain toimii refleksien, aistien ja viettivaiston varassa. Ja miten tuo valinta edes tehtäisiin? Ja kuka/mikä edes haluaisi valita kokemuksekseen vaikka bakteerin (elävä otus sekin)? Ja kuinka se edes onnistuisi? Eiväthän se synny, jakaantuvat vain...

Selitän ajatukseni vähän tarkemmin.

Uskon todella, että elämä valitaan ennen syntymää, mutta tuolla en tarkoita kaikkia kokemuksia vaan ns. lähtöaskel. Uskon siis, että ihminen on valinnut ennen syntymäänsä perheen ja ajankohdan, sekä mahdollisia tiettyjä "kokemuskohtia" elämäänsä, mutta koko elämä on ihmisen itsensä tekemistä valinnoista johtuvaa seikkailua. Vaikka syntymäpaikka ja perhe olisikin valittu, niin reaktiot, päätökset ja elämä ovat omia. Jos mietimme bakteeria, niin sillä voi olla yksinkertainen tietoisuus (tekee tiettyä tehtävää ruumiissa) ja joku saattaa haluta kokea sen (et välttämättä sinä, mutta se voi olla jonkin hengen/sielun mielestä kiinnostavaa ja ehkä jollekkin sielulle vaikka kokemus ennen ihmiseksi syntymistä). Uskon, että sielu on rajoittamaton. Täydelliseen rajoittamattomuuteen kuuluu myös rajoitteiden kokeminen. Ehkä tämän takia tulemme tänne kokemaan rajoitteita ja tarkoituksenamme on unohtaa kaikki kun synnymme vauvana tai hieman sen jälkeen, jotta voisimme kokea ihmisenä olemista. Saamme kokea olevamme erinäinen muista. Samme kokea alun illuusion (syntymä) ja ajatella, että se on koko tietoisuutemme alkupiste. Saamme myös kokea ajatuksen/teorian tietoisuuden menettämisestä tuona asiana, jota kutsumme nimellä kuolema (siis teoria/ajatus/pelko siitä).

Uskoo tähän tai ei, niin jokatapauksessa elämä on henkinen seikkailu. Kaikki fyysinenkin koetaan omassa päässä. Kysymykseni kuuluukin onko fyysinen todellista vai pelkkä kokemuksen/tietoisuuden luoma illuusio? Jatkokysymyksiä saa esittää...

Eikö tuolla logiikalla olisi periaatteessa aivan sama, minkä valinnan tekisi? Jos vain syntymäympäristö valittaisiin, niin silloinhan periaatteessa pystyisi valitsemaan vain oman olomuotonsa mihin syntyy. Jos elämä on omien valintojen ja ympäristön varassa, niin miksi silloin valita muuta kuin syntyykö ihmiseksi vai naapurin marsuksi? Ja mikä kokemus tuo syntymän alun illuusio edes on? Eihän sitä kukaan muista. Kokemus vailla muistoja. Ja kuolema. Hieno kokemus, lopun pelko ja täydellinen tyhjyys... Bakteerinkin tietoisuutta voi olla aika vaikea kokea, kun bakteerilla ei ole mitään millä kokea. Se vain reagoi ympäristöön. Ja edelleenkään bakteeriksi ei voi syntyä, bakteerit jakautuvat ja uusi bakteeri on vain entisen klooni (bakteerien rekombinaatiosta ym. mikrobien evoluutiosta voidaan toki alkaa väitellä, jos sille löytyy tarvetta). Ja noista hengistä löytyy kyllä melkoisia masokisteja, kun miettii millaisia elämiä täälläkin koetaan (synny vaikkapa vaikeasti kehitysvammaiseksi tai joksikin koe-eläimeksi...). Ja mitä nuo sinun henkesi tai sielusi edes ovat? Rajoittamattomia henkiä, mutta kaikki fyysinen kokemus muuttuu rajoitteeksi, jopa niin paljon, ettei muista elämistään voi muistaa mitään. Entä jos joku haluaisikin kokemuksen, että tahtoo muistaa jossain yksilössä kaiken kokemansa? Vai löytyvätkö nämä kokemuksia hakevat sielut pääosin pehmeäseinäisistä huoneista?

[Wespa]

Uskon, että elämän tarkoituksen jokainen valitsee ennen syntymistään. Ei siihen siis välttämättä mitää ulkopuolista Jumalaa tarvita. Uskon, että se Jumala on tämä kaikki, jota voisi universumiksikin kutsua. Hyttyselläkin uskon olevan jonkinlaisen tietoisuuden ja kokemus on varmasti erilainen kuin ihmisellä. Itse en näe mitään sen erityisempänä, mutta jokaisella se kokemus on eri. Jos uskoo tähän oman elämän valitsemiseen, niin ehkä joku haluaa syntyä hyttyseksi, koska haluaa kokea ne asiat, mitä vain hyttynen voi kokea, joiden saaminen ihmisenä olisi mahdotonta. Uskon siis, että elämän tarkoitus on tämä kokeminen, mutta siihen voi kuulua monia muitakin asioita, joita on tullut valittua ennen syntymää. En silti väitä, että koko elämä olisi etukäteen suunniteltu, vaan tietyt pääkokemusket/käännekohdat...

Siis... Ennen syntymää jokainen valitsee, miksi eliöksi syntyy? Melko haipakkaa menee tuo idea. Itsehän en usko minkäänlaiseen sieluun tai muuhunkaan henkisempään henkeen, vaan puhtaasti aivoissa aineesta ja energiasta muodostuvaan tietoisuuteen. Periaatteessa olen siinä samaa mieltä, että elämän tarkoitus on sen kokeminen, mutta siihen ei sisälly mitään ennaltamäärättyä ja kaikki suunnitelmat tekee vain ihminen itse. Tuo ajatus, että elämä valitaan ennen syntymää jonkin eliön tietoisuuden kautta tapahtuvaksi kokemukseksi, lentää kyllä niin korkealla että minulle ainakin alkaa ilma käydä turhan ohueksi. Ei hyttynen varsinaisesti koe mitään, se vain toimii hermostonsa varassa. Se vain toimii refleksien, aistien ja viettivaiston varassa. Ja miten tuo valinta edes tehtäisiin? Ja kuka/mikä edes haluaisi valita kokemuksekseen vaikka bakteerin (elävä otus sekin)? Ja kuinka se edes onnistuisi? Eiväthän se synny, jakaantuvat vain...

Selitän ajatukseni vähän tarkemmin.

Uskon todella, että elämä valitaan ennen syntymää, mutta tuolla en tarkoita kaikkia kokemuksia vaan ns. lähtöaskel. Uskon siis, että ihminen on valinnut ennen syntymäänsä perheen ja ajankohdan, sekä mahdollisia tiettyjä "kokemuskohtia" elämäänsä, mutta koko elämä on ihmisen itsensä tekemistä valinnoista johtuvaa seikkailua. Vaikka syntymäpaikka ja perhe olisikin valittu, niin reaktiot, päätökset ja elämä ovat omia. Jos mietimme bakteeria, niin sillä voi olla yksinkertainen tietoisuus (tekee tiettyä tehtävää ruumiissa) ja joku saattaa haluta kokea sen (et välttämättä sinä, mutta se voi olla jonkin hengen/sielun mielestä kiinnostavaa ja ehkä jollekkin sielulle vaikka kokemus ennen ihmiseksi syntymistä). Uskon, että sielu on rajoittamaton. Täydelliseen rajoittamattomuuteen kuuluu myös rajoitteiden kokeminen. Ehkä tämän takia tulemme tänne kokemaan rajoitteita ja tarkoituksenamme on unohtaa kaikki kun synnymme vauvana tai hieman sen jälkeen, jotta voisimme kokea ihmisenä olemista. Saamme kokea olevamme erinäinen muista. Samme kokea alun illuusion (syntymä) ja ajatella, että se on koko tietoisuutemme alkupiste. Saamme myös kokea ajatuksen/teorian tietoisuuden menettämisestä tuona asiana, jota kutsumme nimellä kuolema (siis teoria/ajatus/pelko siitä).

Uskoo tähän tai ei, niin jokatapauksessa elämä on henkinen seikkailu. Kaikki fyysinenkin koetaan omassa päässä. Kysymykseni kuuluukin onko fyysinen todellista vai pelkkä kokemuksen/tietoisuuden luoma illuusio? Jatkokysymyksiä saa esittää...

Eikö tuolla logiikalla olisi periaatteessa aivan sama, minkä valinnan tekisi? Jos vain syntymäympäristö valittaisiin, niin silloinhan periaatteessa pystyisi valitsemaan vain oman olomuotonsa mihin syntyy. Jos elämä on omien valintojen ja ympäristön varassa, niin miksi silloin valita muuta kuin syntyykö ihmiseksi vai naapurin marsuksi? Ja mikä kokemus tuo syntymän alun illuusio edes on? Eihän sitä kukaan muista. Kokemus vailla muistoja. Ja kuolema. Hieno kokemus, lopun pelko ja täydellinen tyhjyys... Bakteerinkin tietoisuutta voi olla aika vaikea kokea, kun bakteerilla ei ole mitään millä kokea. Se vain reagoi ympäristöön. Ja edelleenkään bakteeriksi ei voi syntyä, bakteerit jakautuvat ja uusi bakteeri on vain entisen klooni (bakteerien rekombinaatiosta ym. mikrobien evoluutiosta voidaan toki alkaa väitellä, jos sille löytyy tarvetta). Ja noista hengistä löytyy kyllä melkoisia masokisteja, kun miettii millaisia elämiä täälläkin koetaan (synny vaikkapa vaikeasti kehitysvammaiseksi tai joksikin koe-eläimeksi...). Ja mitä nuo sinun henkesi tai sielusi edes ovat? Rajoittamattomia henkiä, mutta kaikki fyysinen kokemus muuttuu rajoitteeksi, jopa niin paljon, ettei muista elämistään voi muistaa mitään. Entä jos joku haluaisikin kokemuksen, että tahtoo muistaa jossain yksilössä kaiken kokemansa? Vai löytyvätkö nämä kokemuksia hakevat sielut pääosin pehmeäseinäisistä huoneista?

Aivan on mielestäni ihan sama mitä tekee, mutta tiettyä teemaa voi siis valita.Vaikuttajina ovat mm. painovoima, oma perhe ym. jotka on valittu syntymäolosuhteiksi. Marsulla kokemukset ja valinnat ovat ihan erilaisia kuin sinulla. Kokemukseen siis vaikuttaa ns. alkuteema, ympäristö, mutta lopulta opit ja valinnat (teeman sisällä) on omasta itsestä kiinni.

Tätä voisi vielä syventää rinnakkaistodellisuuksilla, jotka mahdollistavat sen, että kaikki valinnat tehdään. Mahdollisesti jopa loputtomasti käydään kaikki läpi. Jossain voi siis olla toinen sinä, joka on muuten samassa pisteessä, mutta pitää päällään eri väristä paitaa, tai toinen todellisuus, jossa olet eri ammatissa kuin nyt ja presidenttinä on Martti Ahtisaari jne. Monet tiedemiehet pitävät rinnakkaistodellisuuksia mahdollisina, ja olisikohan niiden mahdollisuus jopa todistettu?

PS. Kyllä niitä masokisteja löytyy joo. Ilman pimeyttä ei olisi valoa. Rakkauden voi oppia tuntemaan myös sen vastakohdan, eli kärsimyksen kautta. Monen elämässä on maapallolla kärsimystä ja huonoja hetkiä, mutta suurin osa on oppinut (tai ainakin pyrkii siihen) niistä jotakin. Väkivalta televisossa ja ympäristössäsi voi saada sinut oppimaan, että se on turhaa ja et sitä tule itse koskaan kokeilemaan, mutta koska oppi on sinusta kiinni, niin voit myös oppia, että väkivalta on ihan ok ja käyttää sitä mm. vallan saamiseen. Elämme dualistisessa maailmassa... Jokainen ajatus ja tapahtuma saa sinut määrittelemään itsesi uudelleen (vähintäänkin alitajuisesti). Kun tiedostaa tämän, niin voi tähdätä enemmän ns. korkeampaan tietoisuuteen, kun ajattelee mitä ajattelee ja ajattelee miten ajattelee.

[Ufomies]

Helskutan mielenkiintoinen ketju tännekin kasvanut... Eipä voi juuri kuin peesata "elämän vettä" näin tässä offtopicissa, että skeptisismi ei ole samaa kuin "pahansuopa epäilys", mielummin sanoisin sen juurikin päinvastoin "hyvänsuopa epäilys".

Näkisin, että vaikka kannattaisimme predestinaatiota, niin kysymys on täysin sama kuin mahdollisen predestinaation määrittäjästä: Onko meillä kovia todisteita?

Tilanne elämässä itsessään on siis jotakuinkin tämä: Meidät "heitettiin" maailmaan ja tässä olemme, siihen emme voineet vaikuttaa. (Jos joku kävi syvällisen keskustelun ennen syntymäänsä tulevasta elämästään, niin kertokoon.)

Eli: Onko järkevämpää etsiä selitystä kaikelle olevaiselle (tai olemattomalle), vai elää tilanteen mukaan? Varsinkin kun olemme mielestäni jo tottuneet noita "olevaisen selityksiä" kuulemaan...

Älkää käsittäkö väärin, vaikka tieteemme onkin vain häivähdys jostain platonilaisesta tietorakenteesta, se on silti mitä mainioin työkalu. Jos kykenet tekemään ihmeitä, tee ne: "Hic Rhodus, hic salta!"

"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus." <- Tässä lauseessa hälytyskellot soivat aina sanan "uskomus" kohdalla, mielestäni niiden pitäisi soida sanojen "hyvin" ja "perusteltu" kohdalla!

[Aqua vitae]

UFOMIES IS BACK \o/ Yayy! Ainoa tyyppi joka osaa suomentaa nickini! :]]]

Olen täysin samaa mieltä Ufomiehen kanssa tuolla. Tiede todellakin on mitä mainioin työkalu todellisuuden mittaamiseen, oli se sitten oikeaa todellisuutta tai ei.

Omasta Nöyrästä Mielestäni platoninen maailmankuva kuuluu ainakin vähän aikaa vielä haaveilun ja kuvittelun piiriin, sillä meiltä tosiaan puuttuu empiirinen aineisto.

MUTTA kysymys kuuluukin, että voiko sattuman lukea absoluuttiseksi indeterminismiksi, sillä kvanttitason tapahtumat ovat lähinnä irrationaalisia.
Jos kuvitellaan, että nämä kvanttimaailman rakenteet, joiden tapahtumat ovat kuitenkin irrationaalisia, ovat vain "makromaailman" pienempiä rakenneosasia, niin tähän makromaailmaankin pitäisi soveltua jonkinlainen irrationaalisuus, eikö?

Mutta emmekö ole jo monissa empiirisissä tutkimuksissa todenneet, että tämä maailmamme on täysin lainalainen? Kvanttimaailma ei ole, vaikka se on tämä maailma "pienoiskoossa". Miksi näin? Miksi tietyt asiat tapahtuvat niinkuin ne tapahtuvat, vaikka niissä ei pitäisi olla mitään rationaalisuutta?

Sitten pääsemmekin käsitteeseenn tilastollinen lainalaisuus, joka määrää(ennustaa) mitä tulee tapahtumaan arvattavien tilastojen perusteella. Mitä suurempi määrä tiettyjä partikkeleita, sitä suurempi mahdollisuus jonkun asian tapahtua.

Ja nyt... kello on 0210 ja menin itsekin sekaisin (johtuu univajauksesta). Pyydän anteeksi ja pyydän lupaa jatkamaan huomenna.

Kiitos, Ufomies antoi kivan inspiraation ^^