ViestiKirjoittaja tuputhy » 23 Loka 2008, 20:32
Minä olen juuri sellainen, joka nimenomaan EI juokse palkkion perässä, auttaessaan toisia. Se vaan on niin, että silloin saa ns. "paskaa niskaan". Olen jopa ajatellut lopettavani kaikenlaisen auttamisen ja myötätunnon toisia kohtaan, koska itsellä on sen jälkeen aina vaikeampaa, mutta en pysty siihen, sillä minusta on kiva auttaa ja siitä tulee hyvä mieli.
Olisi tosi hyvä, jos maailmassa kaikki haluaisivat auttaa toisiaan, mutta se vaan ei mene niin.
Sepäs vasta olisikin hyvä elämän tarkoitus, jos eläisimme vaan sitä varten, että toisilla olisi hyvä olla. Silloin kaikilla olis hyvä olla!
Olen kuullut sanonnan: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat", mutta missä se kruunu saadaan ja onko sillä mitään merkitystä sitten kun kuollaan? Itselleni on luontaista toisten auttaminen, enkä tee sitä palkinnon toivossa, mutta ei se hyvältä kyllä tunnu, jos sitten itse pyytää apua, eikä sitä saa..
Jalat maassa, pää pilvissä