Yleistä keskustelua henkisyydestä. Olkoon sitten näkökulma ihan oma päänsisäinen pohdinta tai vaikka uskonnollinen henkisyys.

Näen itseni muuttuneen kokoajan henkisempään suuntaan. Vielä noin 6 kk sitten en paljon henkisiä asioita miettinyt, mutta sen jälkeen käänsin elämässäni uuden sivun ja otin sen ison askeleen kohti itseni kuuntelua, asioiden pohtimista toisista näkökulmista jne. En näe itseäni niinkään meditoijana, vaikka hiljennynkin pohtimaan asioita, koska en vielä mielestäni tarvitse niin syvää hiljentymisen tasoa (tosin sekin olisi kiinnostavaa kokea). Silti pystyn nykyään entistä enemmän pohtimaan mm. maailmaa, egoa ja omaa minuuttani entistä enemmän.

Harrastan myös ns. kanavointia, jonka joku voi nähdä huuhaana, mutta itse näen sen lähinnä ulos ja sisäänpäin kääntymisenä samaan aikaan. Se on vain toisenlaista kommunikointia mihin moni on normaalisti tottunut.

Minusta tuntuu, että henkisyys nostaa kokoajan entistä enemmän päätään ja ihmisiä on alkanut henkiset asiat kiinnostamaan entistä enemmän tämän materiaalisen hössötyksen keskellä. Ehkä tämä ylimateriaalisuus ja sodat ym. ovat saaneet meidät miettimään ja kiinnostumaan toisista lähestymistavoista. Ei kuitenkaan mikään ihme, sillä jokainen ihminen kehittyy elämänsä aikana henkisesti tavalla tai toisella. Ajatelkaapa vaikka omaa lapsuuttanne, moni teistä on henkisesti kehittynyt siitä eteenpäin, mutta silti taas on muutamia askeleita otettu mm. yhteiskunnan tuomien paineiden takia taaksepäin. Ehkä meidän pitäisi osittain palata myös siihen vapaaseen lapseen mikä olimme. Näen henkisen kehitykseni tien siinä, että olen oppinut asioita ja nyt koitan lisätä oppimiini asioihin niitä asioita, jotka jo lapsena tiesin ja osasin. Haluaisin siis olla myös yhtä vapaa kuin tuo lapsi joka joskus olin...

Millaista roolia henkisyys näyttelee elämässänne? Harratatteko itsepohdintaa, hiljentymistä tai vaikkapa meditaatiota? Kertokaa mielellään myös omia henkisiä kokemuksianne jos niin haluatte.

Niin ja haluaisin tässä jakaa muutaman henkisen kokemukseni kanssanne:

Olin syönyt HBW:n siemeniä ja järjestänyt itselleni pienen shamanistisen menon. No sitten minulle tuli suuri tunne tanssia, jota en yleensä harrata ja ymmärsin elämän pienuuden ja kaiken turhan, mitä olemme luoneet rajoiksemme. Näin erilaisia symboleja ja tekstiä, joka muistutti Japania, sekä hieroglyfejä ym. (montaa eri tekstiä sekaisin). Vähän ajan päästä näin ison valoa täynnä olevan ristin, jonka ymmärsin Jeesukseksi tai Jeesusenergiaksi. Tämä valoa täynnä oleva risti sitten sanoi minulle, että "Sinä olet Jeesus" ja sain ymmärryksen, että me kaikki olemme samantasoisia ja palvominen on turhaa. Lopulta sitten rupesin leikkisäksi ja näytin tälle hahmolle keskisormea, jota sitten pyysin anteeksi, mutta samalla tajusin, että siinä ei ollut mitään väärää, koska tarkoitukseni olikin olla leikkimielinen.

Tämän jälkeen kohtasin henkioppaani, joka opetti minulle erilaisia asioita lähinnä itsestäni. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin pelkäämään tätä henkiopastani, koska egollani oli tähän vaikutusta.

Myöhemmin otin taas siemeniä ja kohtasin tämän pelkäämäni hengen uudestaan ja pyysin Jeesukselta apua. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että henki ei ollut paha vaan oma henkioppaani. Oma egoni oli saanut minut pelkäämään.

Tästä alkoi suuri seikkailu, jonka jälkeen lopetin siementen ottamisen useiksi kuukauksiksi ja huomasin samalla, että en tarvitse siemeniä tai mitään muutakaan aineita keskustellakseni henkioppaalleni tai muille hengille.

Tämän 6 kk aikana olen oppinut paljon itsestäni, sekä todellisuudesta. Suurimpia oppejani olivat egoni voittaminen, sekä tajuaminen, että yhteyteen henkien kanssa riittää pelkkä luottamus ja usko, eikä mitään poppaskonsteja tarvita.

PS. Haluaisin vielä mainita, että en ole kristitty ja olen eronnut kirkosta. En usko Jeesuksen näkemisen siis mitenkään liittyvän ristinuskoon itseensä.

HenkiMaailma kirjoitti:Harrastan myös ns. kanavointia, jonka joku voi nähdä huuhaana, mutta itse näen sen lähinnä ulos ja sisäänpäin kääntymisenä samaan aikaan. Se on vain toisenlaista kommunikointia mihin moni on normaalisti tottunut.

Miten tuo kanavointi käytännössä tapahtuu?

Aurelia kirjoitti:

HenkiMaailma kirjoitti:Harrastan myös ns. kanavointia, jonka joku voi nähdä huuhaana, mutta itse näen sen lähinnä ulos ja sisäänpäin kääntymisenä samaan aikaan. Se on vain toisenlaista kommunikointia mihin moni on normaalisti tottunut.

Miten tuo kanavointi käytännössä tapahtuu?

Haluasin myös hieman lisää tietoa.

Kanavointini tapahtuu seuraavanlaisesti:

Rauhoitun ja menen esim. sänkyyn makaamaan. Tyhjennän hetkellisesti mieleni ja esitän esim. kysymyksen. Jos haluan johonkin tiettyyn henkeen yhteyden, niin ajattelen kyseistä henkeä ja yritän päästä samalle ajattelutaajuudelle. Joskus yhteys taas saattaa tulla ihan spontaanisti, kun tulee vain tunne, että joku haluaa yhteyttä minuun päin. Nään sen kuitenkin kaksisuuntaisena prosessina oman tajunnan ja hengen tajunnan välillä.

Kanavoinnin aikana saan ajatuksia päähäni ja joskus henki puhuu kauttani. Tässä välissä toimii välillä myös henkioppaani tavallaan tulkkina.

Voisin tässä pikaisesti samalla kertoa viime kanavoinnistani, jonka avulla olin yhteydessä entiseen itseeni. Olin yhteydessä itseeni, joka eli joskus kauan sitten Mayana. Sain tietoa heidän kulttuuristaan ja tavoistaan yms. ja samalla opetin heitä kunnioittamaan enemmän toisiaan. Tästä kirjoittelen tarkemman selostuksen lähiaikoina blogiini.

Minua on aina kiinnostanut henkiset asiat yms. Joskus näkemykseni ihmetyttävät muita ihmisiä kun löydän tarkoituksen erinäisille asioille.

Saanko kysyä jotain henkiopas asiasta. Mikä/kuka voi olla henkopas ja mistä tämän saisi tietää? Kuinka voin tavata tämän?

Minuakin henkiopas kiinnostaa, olen usein yrittänyt ottaa yhteyttä johonkin, mutta turhaan. Vaikka olen saanut mieleni tyhjäksi ja kokeillut sitä henkimaailmajutun opasta (olikohan se siellä.. kumminkin). Jotenkin epäilen ettei minulla ole semmoista ollenkaan, kun olen suurimman osan elämästäni elänyt niin täysin materialistista elämää.

Jopelius kirjoitti:Minuakin henkiopas kiinnostaa, olen usein yrittänyt ottaa yhteyttä johonkin, mutta turhaan. Vaikka olen saanut mieleni tyhjäksi ja kokeillut sitä henkimaailmajutun opasta (olikohan se siellä.. kumminkin). Jotenkin epäilen ettei minulla ole semmoista ollenkaan, kun olen suurimman osan elämästäni elänyt niin täysin materialistista elämää.

No sinun valintasi ovat sinun valintojasi. Kyllä kaikilla silti on henkioppaita vaikka miten eläisivät.

Itse olen joitakin omistani tavannut ohjatussa meditaatiossa, mutta yksin vastaavia tehdessä ei tapahdu mitään. Jossain vaiheessa olisi kyllä mukava kuulla lisää ja oppia kommunikoimaan heidän kanssaan. Viimeksi kun yritin mielikuvaharjoituksella saada yhteyttä, minun henkiseen pyhäkkööni tunkeutui joku perhanan Irene-niminen vittuimainen kukkamekkotäti joka ei suostunut vastaamaan mihinkään asiallisesti. Oikeaa henkiopasta pitää pystyä koettelemaan ja vastausten tulee olla johdonmukaisia ja toistettavissa, lisäksi oikea oma henkiopas pystyy pyydettäessä aiheuttamaan ihan fyysisiä tuntemuksia, esim tietyn tuoksun, kosketuksen, jonkin esineen ilmestymisen tms.

Nyt on meinellään taas sellainen epätoivovaihe ettei mitään yliluonnollista ole ja ettei mikään mitä yritän toimi...mutta entuudestaan tiedän, että kun lakkaan yrittämästä ja kiukkuamasta niin selittämättömiä alkaa taas tapahtua. En tiedä mihin ja miksi näitä takapakkivaiheita tarvitaan ja miksen kykene ottamaan keneltäkään apua enkä neuvoja vastaan kun näitä tulee. Mulla on varmaan lähinnä ego-ongelma, mikä estää aika paljon asioita tapahtumasta.