Onnellisuus

[Verninia]

Hyvin kiteytetty.

[Zrud]

Itse en halaja mammonaa ja läjäpäin omaisuutta. Kyseiset asiat ei minulle onnea tuo.
Ainoa mitä tarvitsen on kämppä. töllö. ja x-box 360. Ja syötyäkkin saan hyvin. Ilman että edes työssä käyn.
Niin miksi raataisin sitten sen eteen jotta saisin asiaa itselleni mitä en edes halaja ?

Voihan nekin hmiset onnellisia jotka asuvat kehitysmaissa joissain bungaloissa ja omaisuutta ei ole juuri mitään.
Niin Miksi minä tarvitsisin läjäpäin kaikkea tavaraa että tuntisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi ?

Onni ei ole kuin mielentila, jonka voi saada pelkällä ajatuksella... Ei omaisuudella.

[WM_]

Onni ei ole kuin mielentila, jonka voi saada pelkällä ajatuksella... Ei omaisuudella.

Hatun nosto tälle, Zrud!

[Vic Rattlehead]

Itse en halaja mammonaa ja läjäpäin omaisuutta. Kyseiset asiat ei minulle onnea tuo.
Ainoa mitä tarvitsen on kämppä. töllö. ja x-box 360. Ja syötyäkkin saan hyvin. Ilman että edes työssä käyn.
Niin miksi raataisin sitten sen eteen jotta saisin asiaa itselleni mitä en edes halaja ?

Voihan nekin hmiset onnellisia jotka asuvat kehitysmaissa joissain bungaloissa ja omaisuutta ei ole juuri mitään.
Niin Miksi minä tarvitsisin läjäpäin kaikkea tavaraa että tuntisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi ?

Onni ei ole kuin mielentila, jonka voi saada pelkällä ajatuksella... Ei omaisuudella.

Väität eläväsi "vaatimatonta elämää", yleisellä tasolla varmasti elätkin, mutta tuo että mainitset Romuboxin ja telkkarin sen pelaamista varten "asioiksi jota tarvitset ollaksesi onnellinen", on vähän kaksinaismoralistista, koska ne ovat omaisuutta, ne ovat materiaalia, jota ilmankin voisi elää. Eikä mitään kauhean halpaakaan omaisuutta loppu viimeksi.

Kysymys kuuluu, että pitäisikö tuo "vaatimaton kuva", jota pidät yllä jos sut pistettäisiin keskelle metikköä kasaamaan itse jokin katto pään päälle ja metsästämään itse ruokasi jne. "Vaatimattomat ihmiset" nykyään, tuppaa pikemminkin olemaan laiskoja "luusereita", jotka jostain syystä kokevat tarvetta erakoitua neljän seinän sisälle pelailemaan pelikonsolejaan ja olemaan omassa yksinäisyydessään. Eikä nykyajan vaatimattomat ihmiset loppuviimeksi edes ole vaatimattomia verrattuna siihen mitä vaatimaton ihminen oli vielä vaikka viime vuosisadan alussa.

No jooh itessänikin on samoja piirteitä, niin en voi pahemmin moralisoida, kunhan tahdoin tuoda ilmi ajatuksiani.

Mut tekee onnelliseksi hyvin yksinkertaiset asiat, kaverit lähinnä ja esim. musiikki. Ylensä kumminkin tuntuu, että onnellisuus on vaan hetkistä ja siksi koenkin useimmiten olevani onneton. Tätä on kestänyt niin pitkään, että mun on vaikea kuvitella moneen vuoteen, jos koskaan, saavuttavani kestävää onnellisuutta. Jos sellaista sitten ylipäätään voi saavuttaa..

[Zrud]

... Mikäs ridiä tänää vaivaa. Muuta et osaa näemmä ku nyt taas vaihteeks vittuilla.
Jos ei sul oo parempaa sanottavaa nii elä si p*rkele sano mitn... Kabish ?

Ja mite ees kehtaat alkaa vertaamaa nykyaikaa johonkin historiaan. Se on kaikinpuolin täydellistä ajanhukkaa.
Olen kyllä nyky tason mukaan vaatimaton. Mutta jos olisin syntynyt 500v sitte nii olisin vaatimaton silloinkin mutta eritavalla tietenkin. Aika katos tuppaa menemään eteenpäin ja asiat muuttua vaikket itse sitä haluaisi.

Boxi o ehdoton konsoli koningas. Ja PS3 sen paskatoosa jää vaa nuolemaa näppejäsä... Iteppähä kerjäsit.
On sulla ottaa tulla haukkuu mua läskiks luuseriks joka haluu olla erakkona.

Siitäpä päästäänkin aiheeseen. MIKSI ? Haluan olla erakko ?...
Koska minua vituttaa 95% kaikista nyky-nuorista Jotka pistävät puiston nurmet paskaksi viritetyillä mopoillaan. Roskaavat katuja sylkevät teille. Käyttäytyvat kun mitkäkin yleiskasvatuksen vatipäät jolla on ÄO sama kuin kengän numero.

Haluan olla erakkona koska tämän maan ihmiset vain vituttavat minua. JA sulla ei oo j*malauta mitään oikeutta tulla kritisoimaan tai moralisoimaan minun valintaani.

PS: Pelaamisen ohella luen paljon erinäisiä kirjoja sekä idlaan läheiden joen rannalla. iha vaa tiedoksi.

[Vic Rattlehead]

... Mikäs ridiä tänää vaivaa. Muuta et osaa näemmä ku nyt taas vaihteeks vittuilla.
Jos ei sul oo parempaa sanottavaa nii elä si p*rkele sano mitn... Kabish ?

Jaa mitenköhän mää nyt vittuillu olen. Kunhan totesin, että et säkään ehkä niin vaatimaton ole kun kuvittelet.

Ja mite ees kehtaat alkaa vertaamaa nykyaikaa johonkin historiaan. Se on kaikinpuolin täydellistä ajanhukkaa.
Olen kyllä nyky tason mukaan vaatimaton. Mutta jos olisin syntynyt 500v sitte nii olisin vaatimaton silloinkin mutta eritavalla tietenkin. Aika katos tuppaa menemään eteenpäin ja asiat muuttua vaikket itse sitä haluaisi.

No yleisellä tasolla, en luokittelisi ihmistä joka pelailee tän sukupolven pelikonsoleilla ja pistelee luultavasti ihan kivasti niihin peleihinkin rahaa koska ei pahemmin muuta ajallaan tee, kauhean vaatimattomaksi.

Boxi o ehdoton konsoli koningas. Ja PS3 sen paskatoosa jää vaa nuolemaa näppejäsä... Iteppähä kerjäsit.
On sulla ottaa tulla haukkuu mua läskiks luuseriks joka haluu olla erakkona.

Taisi osua arkaan paikkaan, koska missasit kokonaan tuon kohdan, "että en oo paras moralisoimaan koska itessä löytyy samoja piirteitä".

Ja puhuin lähinnä mielikuvasta jonka saan tulee eräs kaverin kaverikin mieleen, joka elelee sossun tuilla ja ei yksinkertasesti tee mitään kun pelailee kotonaan päivät pitkät. Armeijaakaan ei oo käynyt kun on vedelly jotain masennuslääkkeitä. Jokasen asiahan se on miten elää, osittain jopa ymmärrän sitäkin tapausta, mutta silti herää kysymys mitä tuo yksilö kuvittelee saavuttavansa sillä elämäntyylillään. Porsastelee yksinään kotona ja luo päässään illuusion, että "olen nyt sitten niin kermaa kun elän vaatimattomasti. Pistänpäs tuon Xboxini päälle, jonka tekemiseen tuhoutui puoli sademetsää".

Siitäpä päästäänkin aiheeseen. MIKSI ? Haluan olla erakko ?...
Koska minua vituttaa 95% kaikista nyky-nuorista Jotka pistävät puiston nurmet paskaksi viritetyillä mopoillaan. Roskaavat katuja sylkevät teille. Käyttäytyvat kun mitkäkin yleiskasvatuksen vatipäät jolla on ÄO sama kuin kengän numero.

Haluan olla erakkona koska tämän maan ihmiset vain vituttavat minua. JA sulla ei oo j*malauta mitään oikeutta tulla kritisoimaan tai moralisoimaan minun valintaani.

Näitä ajatuksia mä jopa jaan sun kanssas ja ymmärrän. Kunhan tiedostat sen, että "vaatimaton" on paljon muutakin kun se, että osaa erää niukilla rahoilla. Oletan, että oot vähän normi Nintendo Wii pelaajia innokkaampi, ellet jopa jonkinasteen HC-pelaaja. Ja en nyt sanois, että videopelit olis vaatimattoman elämän kulmakiviä. Aika arvokasta viihdettä se loppuviimeksi on, pelailet sitten sillä boksilla tai pleikalla.

[Zrud]

ARvokasta... riippuu mistä ostaa ja miten hankkii. Boxin live aikaakin minun on tarvinut ostaa vain 2 kk edestä näinä yli 2v aikana. Kiitos osuuspankin.

Mutta missäpä sitten menee Vaatimattomuuden raja ? Itse olen vaatimaton kaikkiin muihin nähden joita tunnen.
En tosiaankaan väitä että olisin Vaatimattomimmasta päästä.

[Hopeapaju]

Heti alkuun varoituksen sana: Hopeapaju myöntää rehellisesti tyhjentäneensä juuri pullon hävettävän pahaa punaviiniä. Mutta en usko sen muuttavan asennettani ja suhtautumistani onnellisuuteen ainakaan päinvastaiseen suuntaan. Onnellisuus on itseisarvo, eli evankelis-luterilaisen uskonnon etiikankin mukaisesti sitä pitäisi tavoitella vain sen itsensä, onnellisuuden takia. Uskonnollisesti sitoutumattoman, eli oman itseni etiikalla ajateltuna olisin kerrankin samaa mieltä tämän Suomen tämänhetkisen valtauskonnon kanssa.

Tuntemus siitä, että on todella oikeasti onnellinen, on uskomattoman hankala saavuttaa. Vaikka ympärilläsi olisi kuinka paljon ihmisiä, joiden kanssa olet tottunut olemaan tekemisissä viimeisten parin vuoden ajan, saattaa silti olo tuntua yksinäiseltä (lue: kaikkea muuta kuin onnelliselta). Silloin edellytyksenä on tietysti se, että silloin se todellinen "onnellisuuden syy" ei ole paikalla tai saavutettavissa/löydettävissä. Kyseessä voi olla tiedostaminen siitä, että muut eivät yksinkertaisesti ajattele samalla tavalla, tai he ovat muuten jostakin ymmärtämättömästä syystä eri mieltä jostakin yksinkertaisesti ymmärrettävissä olevasta asiasta.
Negatiivinen yksinäisyys on siis minusta onnellisuuden vastakohta, sillä kun ihminen tiedostaa todella olevansa yksin sekä ilojensa että surujensa kanssa, hän todella myös on yksin (huolimatta siitä, että paikalla voi olla vaikka kuinka paljon henkilöitä, joilla on luullut olevan sinulle jotakin merkitystä. He eivät saavuta samaa yhteisen ymmärryksen tunnetta.)

Onnellisuuden voi löytää hakeutumalla siihen seuraan, missä on ennenkin ollut onnellinen, koska parhaassa tapauksessa myöskään tämä seura ei pane sitä lainkaan pahakseen (tilanne voi olla jopa juuri samanlainen jonkun läheisen ihmisen näkökulmasta). Kenties se on toiveajattelua, mutta kukapa tietää?

Saavutan onnelliseksi koetun mielentilan silloin, kun ajatusmaailmaani tai mitään siihen liittyvää ei kyseenalaisteta vaan kaikki vastaanotetaan täysin ymmärrettynä. Toinen keino on olla tekemisissä eniten rakkaiden ihmisten kanssa, sillä heillä pitäisi olla rakastetuilleen/rakkailleen aina jotakin tarjottavaa/asiaa. (Now playing: Mokoma - Ei kahta sanaa (ilman kolmatta)). Eräitä huomattavia onnellisuuden hetkiä ovat mitkä tahansa hetket, jotka ovat sekä koettuja että tiedostettuja kahden läheisen ihmisen näkökulmasta. Esimerkiksi yhtäaikainen Motorbreathin alkutahtien tiedostaminen ja tunnistaminen voi saada aikaan uskomattoman onnellisuuden tunteen.

Nauttikaamme siis myös pienistä, näennäisesti merkityksettömistä onnellisuuden aiheista.

[Verninia]

Mä olen huomannut, että onnelliseksi minut tekee aikaisin aamulla herääminen. Olen aina vihannut sitä, mutta vapaapäivisin se saa kyllä ihmeitä aikaa jos malttaa herätä. Usein en malta, vaan nukun puolille päivin. Se on tympeää. Lisäksi onnelliseksi saa se, että tekee jotain repäisevää tai toimii periaatteella "harvemmin sitä katuu kun lähtee".

Mutta miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa??

[Art]

Itse olen Zrudin kanssa vähän samoilla linjoilla: Ei omaisuus sitä onnea tuo. Mutta jos nyt jotain materiaa kaipaa, niin melko varmasti tulee onnelliseksi kun sen vielä itse omalla työllä ja vaivalla hankkii. Jos saa kaiken aina aivan liian helposti, niin niistä kaikista mitä havittelee, katoaa se ilo ja idea kokonaan pois. Puhun oikeastaan kokemuksesta. Itselläni oikeastaan oli pienenä melko helppoa saada mitä haluan, mutta nyt iän karttuessa olen itse laittanut sille stopin. Kun kukaan muu ei minua laita kuriin, niin teen sen itse. Olen pyrkinyt tekemään oman osani saamieni asioiden eteen, ja se totta tosiaan tekee mielen paljon paremmaksi, kun voi nauttia jostain asiasta, minkä on ihan itse ansainnut tai jopa tehnyt.

Mutta noin yleisestihän ihminen tulee onnelliseksi eri asioista. Joskus on ihan mukava herätä huomaamaan, että on oikeastaan kaikin tavoin onnellinen. Kyllähän niitä hetkellisiä iloja aina tulee välillä, mutta kun tuntee että on tosissaan ja ihan pohjimmiltaan onnellinen, niin se on harvinaista. Mutta silloin olo onkin sen mukainen. ^^ Minulla tämmöisen huomaminen saattaa lähteä jostain ihan pienestä ja tavallisesta asiasta. Huomaa vaan, että minullahan on kaikki oikeastaan ihan oikei nyt, ja sitten voi olla onnellinen.

[Wespa]

Muutamia tekemiäni videoita/pohdintoja aiheesta jos kiinnostaa:

Ilo, onnellisuus, nautinto, rakkaus
http://www.youtube.com/watch?v=x0UvEeHVJTA

Tunteet ja niihin vaikuttaminen - Osa 1 (katso myös osa 2 ja 3)
http://www.youtube.com/watch?v=xN9nFw8lu0k

Tässä myös tunteita sivuava videoni:
http://www.youtube.com/watch?v=LqrMWt65I8k

[Verninia]

Ihminen tietää kyllä alitajuisesti mikä hänet tekee onnelliseksi. Se on kuin valmiiksi kirjoitettu kartta tapahtumista ja pakoista, toiminnasta ja kulkemisesta, kommunikoinnista ja ajattelusta. Sitä ei näe, mutta sen vaan tietää. Minä tiedän, mitä tekisin jos olisin maailman rohkein. Eikä edes tarvitse olla, kun oman maailmansa rohkein, mutta toimimatta usein jää. Miksi? En ole varmasti ainut.

Toiminta tekee onnelliseksi. Liiallinen paikalleenjääminen sekoittaa ajatukset ja nukuttaa illasta toiseen muju-uneen ja tunkkaiseen oloon. Ehkä ahdistavin ajatus on, että se kaikki on tässä, kaikki mitä haaveilee ja pelkää, mutta siihen pitää tarttua kiinni ennakkoluulottomasti, koska seuraavasta iskusta ei koskaan tiedä. Eikä auta pelätä itseään tunnottomaksi, koska silloin taas mikään ei kosketa. Maailma on tässä, mutta minä pysyn oman kuplani sisällä suurimman osan ajasta kulkien samaa reittiä: töihin, kotiin, soittotunnille, kotiin, harjoittelemaan, töihin, nukkumaan, töihin, harjoittelemaan, töihin. Uskaltaisipa rikkoa arkirutiineja enemmän.

Mitä te tekisitte jos olisitte maailman rohkeimpia? Mikä tekisi teidät onnelliseksi?

[Jopelius]

Ihminen tietää kyllä alitajuisesti mikä hänet tekee onnelliseksi. Se on kuin valmiiksi kirjoitettu kartta tapahtumista ja pakoista, toiminnasta ja kulkemisesta, kommunikoinnista ja ajattelusta. Sitä ei näe, mutta sen vaan tietää. Minä tiedän, mitä tekisin jos olisin maailman rohkein. Eikä edes tarvitse olla, kun oman maailmansa rohkein, mutta toimimatta usein jää. Miksi? En ole varmasti ainut.

Toiminta tekee onnelliseksi. Liiallinen paikalleenjääminen sekoittaa ajatukset ja nukuttaa illasta toiseen muju-uneen ja tunkkaiseen oloon. Ehkä ahdistavin ajatus on, että se kaikki on tässä, kaikki mitä haaveilee ja pelkää, mutta siihen pitää tarttua kiinni ennakkoluulottomasti, koska seuraavasta iskusta ei koskaan tiedä. Eikä auta pelätä itseään tunnottomaksi, koska silloin taas mikään ei kosketa. Maailma on tässä, mutta minä pysyn oman kuplani sisällä suurimman osan ajasta kulkien samaa reittiä: töihin, kotiin, soittotunnille, kotiin, harjoittelemaan, töihin, nukkumaan, töihin, harjoittelemaan, töihin. Uskaltaisipa rikkoa arkirutiineja enemmän.

Mitä te tekisitte jos olisitte maailman rohkeimpia? Mikä tekisi teidät onnelliseksi?

Tämäpä oli jottain.... hienoa. Kiitos!

[Vic Rattlehead]

Ihminen tietää kyllä alitajuisesti mikä hänet tekee onnelliseksi.

Mikä tekisi teidät onnelliseksi?

Mää en tunnu tietävän, tai ainakaan semmosta asiaa mikä tekis en ole varmaan ylä-asteen loppumisen jälkeen kohdannut. Välillä tuntuu, että onnelliseksi mut tekis vaan ja ainoastaan täältä vittuun pääseminen..

[Verninia]

Tämäpä oli jottain.... hienoa. Kiitos!

Päivän hymyt! Kiitos!

Mää en tunnu tietävän, tai ainakaan semmosta asiaa mikä tekis en ole varmaan ylä-asteen loppumisen jälkeen kohdannut. Välillä tuntuu, että onnelliseksi mut tekis vaan ja ainoastaan täältä vittuun pääseminen..

Mun uskomusten mukaan niitä asioita ei ole aina helppoa havaita. Olisi kai tylsää jos kaiken tietäisi ennakkoon, vai? Pois lähteminen muuttaa usein kuvioita. Toteuta se, jos se on toteutettavissa. Energia lisääntyy, kun se ei muju koko ajan samassa ympäristössä.

Itse olen toteuttanut kuluneiden vuosien aikana suhteellisen aktiivisesti siirtymistä Suomen sisällä. En puhu pakenemisesta, koulumahdollisuudet vaan kulkeneet näin. Nyt mieli haluaa ulkomaille. Jos vuokraisi vaikka asunnon kesäksi ulkomailta ja tutkisi maailmaa ja omaa mieltänsä siellä. Haluaisin kirjoittamaan ja säveltämään lähelle merta. En silloin, kun ranta on täynnä turisiteja (tosin niistäkin hetkistä irtoaa jotain, kun asenoituu sopivasti), vaan silloin kun maisema seisoo hiljaisena. Mikä klisee, mutta merellä on valtava voima!

[Vic Rattlehead]

Tämäpä oli jottain.... hienoa. Kiitos!

Päivän hymyt! Kiitos!

Mää en tunnu tietävän, tai ainakaan semmosta asiaa mikä tekis en ole varmaan ylä-asteen loppumisen jälkeen kohdannut. Välillä tuntuu, että onnelliseksi mut tekis vaan ja ainoastaan täältä vittuun pääseminen..

Mun uskomusten mukaan niitä asioita ei ole aina helppoa havaita. Olisi kai tylsää jos kaiken tietäisi ennakkoon, vai? Pois lähteminen muuttaa usein kuvioita. Toteuta se, jos se on toteutettavissa. Energia lisääntyy, kun se ei muju koko ajan samassa ympäristössä.

Itse olen toteuttanut kuluneiden vuosien aikana suhteellisen aktiivisesti siirtymistä Suomen sisällä. En puhu pakenemisesta, koulumahdollisuudet vaan kulkeneet näin. Nyt mieli haluaa ulkomaille. Jos vuokraisi vaikka asunnon kesäksi ulkomailta ja tutkisi maailmaa ja omaa mieltänsä siellä. Haluaisin kirjoittamaan ja säveltämään lähelle merta. En silloin, kun ranta on täynnä turisiteja (tosin niistäkin hetkistä irtoaa jotain, kun asenoituu sopivasti), vaan silloin kun maisema seisoo hiljaisena. Mikä klisee, mutta merellä on valtava voima!

Mulla oli kyllä mielessä vähän erilaiset pois lähtemiset. Mutta vieläpä oon jaksanut, välillä vaan tulee leikiteltyä sillä ajatuksella kun on niitä päiviä, että tuntuu kun millään ei olis väliä eikä mikään herätä mitään tunteita tai kiinnostusta.

[Verninia]

Mulla oli kyllä mielessä vähän erilaiset pois lähtemiset. Mutta vieläpä oon jaksanut, välillä vaan tulee leikiteltyä sillä ajatuksella kun on niitä päiviä, että tuntuu kun millään ei olis väliä eikä mikään herätä mitään tunteita tai kiinnostusta.

Taisin siis käsittää väärin. Onneksi on kuitenkin (ja varmasti sinullakin)niitä päiviä ja hetkiä jotka ei ole ihan yhtä harmaita, kun ne päivät jolloin kulkee siellä, missä kaikki tunteetkin tuntuvat turtuvan ja painuvan kasaan. Poislähtemisen ajatuksia tulee varmasti pyöriteltyä, mutta niiden toteuttaminen...yhden äkkilähdön jälkeen ei toivo kenellekään enää toista. Tai sen äkkilähdön jälkeen jäi vahva uskomus siitä, että ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi täällä maan päällä selvittää. Sinun mielesi liikkeitä en voi mitenkään tietää, tarkoitus ei ole lannistaa tai vähätellä.

[Vic Rattlehead]

Mulla oli kyllä mielessä vähän erilaiset pois lähtemiset. Mutta vieläpä oon jaksanut, välillä vaan tulee leikiteltyä sillä ajatuksella kun on niitä päiviä, että tuntuu kun millään ei olis väliä eikä mikään herätä mitään tunteita tai kiinnostusta.

Taisin siis käsittää väärin. Onneksi on kuitenkin (ja varmasti sinullakin)niitä päiviä ja hetkiä jotka ei ole ihan yhtä harmaita, kun ne päivät jolloin kulkee siellä, missä kaikki tunteetkin tuntuvat turtuvan ja painuvan kasaan. Poislähtemisen ajatuksia tulee varmasti pyöriteltyä, mutta niiden toteuttaminen...yhden äkkilähdön jälkeen ei toivo kenellekään enää toista. Tai sen äkkilähdön jälkeen jäi vahva uskomus siitä, että ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi täällä maan päällä selvittää. Sinun mielesi liikkeitä en voi mitenkään tietää, tarkoitus ei ole lannistaa tai vähätellä.

Suoraan sanoen, ainoat hetket kun koen hyvää oloa ees pikkasen on ne hetket jotka vietän kavereiden kanssa. Jos mulla ei niitäkään hetkiä olis niin varmaasti olisin jo tehny jotakin itselleni tai muille.

Vähättelyyn olen tottunu muutenkin tässä paska maassa, että ei siinä oo mitään niin outoa enää, että voisi ees loukkaantua. Ja jos joka päivä herää vaan huomatakseen sen, että musta ei tunnu tänäänkään yhtään miltään ja ei kiinnostaisi mikään, niin miksipäs siinä muiden epäilyt tai vähättelytkään tuntuis.

[Jopelius]

Joskus on niin harjova hetkiä että joku kehaisee jostain asiasta.. se nostattaa hetkeksi onnen kukkuloille, kun tulee jonkun hyväksymäksi.

[Verninia]

Vähättelyyn olen tottunu muutenkin tässä paska maassa, että ei siinä oo mitään niin outoa enää, että voisi ees loukkaantua. Ja jos joka päivä herää vaan huomatakseen sen, että musta ei tunnu tänäänkään yhtään miltään ja ei kiinnostaisi mikään, niin miksipäs siinä muiden epäilyt tai vähättelytkään tuntuis.

En vähättele. Yritin lähettää (mielestäni täysin asiallisen)viestini kautta sinne hyvää energiaa.