tuputhy kirjoitti:Miten parannuit siitä? (Oletan, että parannuit, koska kirjoitit: "sairastin..")
Tunhhu kirjoitti:mullakin "raivo" pysyy yleensä aika kauan aisoissa, ja se tulee ulos yleensä pikkuhiljaa "vit**iluna" tai jollain muulla tavalla... pinna venyy ja paukkuu todella pitkään, mutta sit kun se menee niin voisin sanoa, että kannattaa pysyä turvavälin päässä .. nämä hetket kuitenkin todella harvassa.. onneksi
Dezil kirjoitti:Joo eli siis onko teistä kukaan kokenut tällätteita omituisia tuntemuksia ja näkyjä sillonkun olette olleet raivostunut jollekkin?
Itse tänäänkin raivostuin melkopahasti ku yks idiootti tuli vaan ja löi nenään..Sitte se lähti karkuu ja samal ku juoksin ottamaan kiinni mielessäni en nähny muutaku pimeetä .. En osaa selittää sitä oikei mut ihanku jokin olis ottanu mut haltuu? En muista ikinä noista hetkistä paljoo mitään, vain sen että näin aina pimeetä ja kaikkee mitkä ärsytti mua...
Jos jollai on omia kokemuksia niin kertokaa
PS: Korvapuikko saa*ana nyt ei tartte kommata tähä topikkiin yhtään mitään ku tiedän et sieltä jtn pas*aa kuitenki tulee!
Aqua vitae kirjoitti:Raivon tilat.
Olen aina uskonut, että en hallitse raivoani. Onkohan todella näin?
Aina kun suutun pikkuhiljaa, se ilmenee huomattavana kireytenä.
Sitten tarvitaan pieni laukasin. Ihan pienen pieni sana, ele tai ilme.
Alan raivota, raivota niin että en välitä yhtään ympäröivästä tilanteesta, vaan keskityn raivon purkuun. Kirosanoja säästelemättä.
Purkauksen loputtua, käteni tärisevät, on kylmä ja tajuan lopulta, että kaikki tuijottavat.
Että näin. Voiman tunne sisältyy myös vahvasti raivooni. Kukaan ei voi voittaa minua silloin kun suutun.
(Siis tältä siis vain TUNTUU... älkää alkako vinettää parista yksityiskohdasta.)
Jaarno kirjoitti:Itse en kovin "raivoa" ikinä. Raivo vaan purkaantuu pikkuhiljaa vitutuksena tai kun oikein vituttaa ja hakkaan seinää niin kauan että tajuan lopettaa.
Palaa sivulle “Henkiset asiat”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa