ViestiKirjoittaja Blacky » 30 Huhti 2009, 19:48
Suosittelen ketjun keskustelijoita lukemaan Jouni Luukkalan "Hypnoosi: Itsesuggestion ja hypnoterapian käytännön opas". Kirja käsittelee hypnoosin eri muodot, yleisimmät teoriat aiheen arkiharjoittamisessa ja avartaa myös näkemystä siitä, mitä psykologi työssään oikeastaan tekee. Kirjassa on myös omat lukunsa urheilijoiden, yritysjohtajien ja muiden asenteesta hypnoosiin ja missä kaikkialla sitä todella käytetään.
Lyhyesti: Luukkala kertoo että hypnoosista on olemassa ns. kolme astetta eli syvyyttä, jotka vaikuttavat huomattavasti siihen, miten hypnoosi esiintyy ja miten se vaikuttaa. Ihminen on käytännössä hypnoosissa aina kun ei ajattele aktiivisesti jotakin, esimerkiksi kun on yksinkertaisesti vajonnut ajatuksiinsa ja havahtuu automatkalla siihen, ettei muista minne viimeiset noin kymmenen minuuttia ovat kadonneet. Hypnoosissa ei siis aina ole hypnotisoijaa ja hypnoosin kohdetta, vaan on henkilö ja on ympäristö ja voi olla joku, joka ohjaa henkilön ajatuksia/alitajuntaa johonkin tiettyyn suuntaan.
Transsi on samoin hyvin suhteellinen käsite. Itse olen hyvin monesti ollut transsissa, monesti kevyessä, toisinaan vähemmän kevyessä. Kerran sattui jopa tapaus, että heräsin varsin syvästä transsista niin äkisti, että se aiheutti melkein fyysistä pahoinvointia ja olin sekaisin monta päivää tapauksen jäljiltä. Arkipäiväisyydestään huolimatta hypnoosi ei siis ole asia, johon kannattaa oppia suhtautumaan ylimalkaisesti. Myös Luukkala korostaa, että hypnoosilla ei kannata leikkiä, koska kokemattomissa käsissä "jotakin voi mennä rikki" korjaamisen sijaan.
Kauppoihin ja kirjastoihin tulee satunnaisesti hyviä perusopuksia aiheen ympäriltä. Jos joku ei kuitenkaan jaksa lukea, jaan kanssanne yhden tyypillisimmistä (ja lähes vaarattomista) keinoista vajota hypnoosiin/transsiin:
Kuvittele kymmenen porrasta ja ala laskemaan itseksesi kymmenestä yhteen. Tämän laskemisen voi myös tehdä joku muu, mutta suosittelen tekemään sen yksin ensin. Jokaisella askelmalla kuvittelette astuvanne hieman alemmas (johonkin), osan ei tarvitse kuvitella minne, mutta itse askelmat ovat tärkeät. Ensimmäisellä askelmalla kädet rentoutuvat, toisella jalat, kolmannella selkä jne, kunnes kymmenennellä askelmalla hengitys on tasainen ja rauhallinen, silmät ovat kiinni ja koko ruumis on rento. Ajatukset saavat kulkea vapaasti ja mielikuvitus laukata miten haluaa. Transsista poistuessa ja tämä on tärkeä asia samat askelmat kuljetaan takaisin ylöspäin. Kymmenen, on aika palata; yhdeksän, mielikuvat jäävät taaemmaksi; kahdeksan, vireys nousee vähitellen kunnes yhdellä silmät ovat auki ja henkilö tuntee itsensä virkistyneeksi. Tällä voi tehdä pitkiäkin matkoja omaan mieleensä, kun esimerkiksi kuvittelee paikan tai talon/huoneen joka kuvastaa omaa mieltä ja sitä mitä se sisältää. Kannattaa vain muistaa että kaikki mitä sieltä löytyy ei ole kivaa.
Tuli vähän pitkä viesti. Ei se mitään, ehkä joku sai jotakin ajateltavaa irti tästä.
Se siivekäs aivan takanasi