Minulla on nyt jo pari kuukautta ollut ongelma, että tarvitsen jonkun "häiriötekijän", että pysytyn nukkumaan. Vaikka taustamelua, kuten tv tai radio. Luulen että se johtuu siitä että pelkään pimeää, mutta kun en minä oikeasti pelkää. Pystyn vallan hyvin kävelemään kaupungilla itsekseni 2 yöllä(tosin en yleensä satu kävelemään) ja en ajattele mitään kovinkaan maata järisyttävää. Tai voin vallan mainiosti kävellä talossa keskellä yötä, kun muut nukkuvat. Toinen syy siihen on se, että pelkään jonkun tulevan ja tappavan minut.. En käsitä. En yksinkertaisesti omaa tarpeeksi hyvää tahdon voimaa ajatella jotain mukavia asioita pahojen sijasta. Kun nukun, niin käyn usein taistelua kauhun ja miellyttävän unen rajamailla. "Mitä minä en halua ajatella? No tuota, tuota, tuota.." ja sitten asiat nousevat uneeni sitä mukaa kun ajattelen niitä..

Tunnen joskus tulevani hulluksi. Tilanne on kyllä rauhoittunut, mutta joudun silti pitämään jonkin laitteen koko ajan päällä... voi kuinka stressaavaa..

Tämä voi kuullostaa hauskalta, mutta se oli tosi pelottava uni.


Olin jotain 5- 7 vuotias kun näin tämän. Unessa olin koulunpihalla (Joka on aivan tarhan vieressä, joten iästäni en ole varma) ja siellä oli jotain jäniksiä, jotka näyttivät piirretyiltä. Ne jänkset asuivat koulun pihalla, nukkuivat sellaisissa isoissa kengissä, joiden kärjet oli auki. No kun ilta tuli niin menin nukkumaan jonkun jäniksen kanssa semmoseen kenkään. Eipä siinä kauan kulunut, kun kengälle ilmestyi pelottavat ja ilkeät silmät ja sitten terävät hampaan. Se jotenkin "söi" jäniksen, koska se jänis liukui kendän sisälle. En tiiä minne se jänis katso. Kuotenkin, kenkä otti kiinni jalastani. Jotkut jänikset yrittävät pelastaa minut heittämällä köyden jostain vaunusta. En tiedä loppuratkaisua, koska heräsin.

Antaa mennä, naurakaa Niin minäkin nykyään. Mutta silloin se oli ihan pirun pelottava uni
Nyt en ole nähnyt painajaisia varmaan kahteen ja puoleen vuoteen

Itse näen kauhian usein unta karhuista.
Ja joka kerta ne karhut tulevat meidän pihaan, ja yrittävät tappaa
kaikki eläimemme ja ihmiset. mutta karhuja en oikeastaan pelkää,
täällä metän keskellä kun asustelen.
Ja sit myöskin hyvin usein unissani hakkaan ja lyön parhaimpia ystäviäni,
pari kertaa olen tappanutkin....
Tuli tässä mieleen yks hauska juttu, mikä kyllä ei silloin kovin hauskalta tuntunut..
Eli olin illalla lukenut kirjaa, jossa ensin n.100 sivua jauhettiin pelkkää sontaa, kunnes
jotkut kammoshirviöt hyökkäsivät päähenkilön kylään ja suurinosa ihmisistä kuoli.
Tottakai, en enää edes alakertaan uskaltanut vessaan mennä.
No, huoneessani on semmoinen valtavan kokoinen jumppapallo. Koirani
oli yöllä tönäissyt sitä, ja se oli pyörinyt aivan sänkyni viereen. Jostain syystä heräsin yöllä,
ja voitte kuvitella miten paljon säikähdin, kun avasin silmäni ja edessäni möllöttää valtavan kokoinen möykky. ajattelin jo että nyt ne hirviöt tulee miut noutamaan
Hetken päästä älysin että se on se kehvelin jumppapallo

Näin joku aika sitten sellasta unta että yritin tappaa yhen meidän luokkalaisen, oikeasti kyllä vihaan sitä tyyppiä mutta en mä nyt tappaa sitä aio...

Itse en ole hetkeen nähnyt painajaisia. Omalla sadistisella tavallani osaan nauttia niistä, ellei siihen liity kaameaa kipua hampaissa, jota olen unessani parikin kertaa kokenut. Silti, koska kauhua en oikein millään kiinnostavalla tavalla voi kokea hereillä, niin unissa se onnistuu ja osaan useimmiten hymyillä aamulla omille kokemuksilleni.

Minulla nuo painajaiset ovat hyvin saman kaltaisia kuin Regendoksella, ikinä minulla mikään uni ole kunnolla pelottanut lähinnä jännittänyt ja niitä on ollut sitten hauska muistella aamulla

minulla on ollu monia pelottavia unia mutta pelottavin taisi olla: olin kotini pihalla(tai siis ei ole enää meidän perheen koti kun muutettiin) ja näin jonkun vihreän "möykyn" tulevan pihatietä pitkin. ryntäsin sisälle ja juuri kun olin saamassa ovea kiinni se "möykky" oli siinä ja se SÖI minut(no tietenkin ) ja pelottavinta siinä oli että en voinut herätä vaikka kuinka yritin joten aloin pelkäämään että se oli totta

Viime yönä näin sellasta unta että mun veljen kaverit yritti tappaa mut! Aina mä nään näitä tappamisunia.

Näin pienenä usein samaa painajaista, mutta se loppui kun muutimme pois siitä talosta. Painajaisessa istuin yksin autossa, turvavöihin kiinnitettynä, ja auto lähti liukumaan hieman alamäkistä kotitietämme takaperin alas. En saanut turvavyötä auki vaikka kuinka revin ja riuhdoin, ovi ei auennut enkä uskaltanut yrittää pysäyttää autoa koska pelkäsin nopeuttavani vauhtia. Lopulta auto luisui tiemme päässä olevaan jokeen ja upposi sinne, minä mukanaan. Näin tätä todella usein entisessä kodissamme, mutta nyt en ole ollenkaan nähnyt.
Tuon unen takia opettelin 9- vuotiaana pysäyttämään auton itse.

Tässä noin viikko sitten näin unta, että metsässä oli harmaa, ränsistynyt puumökki, ihan pieni, ikkunat hajalla. Muistan sen todella, todella tarkasti, tarkalleen sen sijainnin, ulkonäön ja kaiken. Herättyäni ajattelin että varmaan olen joskus nähnyt mökin ratsastaessani sen ohi. Metsästäjänä sitten lähdin tutkiskelemaan paikkaa, mutta mitään mökkiä ei löytynyt... Se oli aika kammottavaa, koska olin todellakin, todella _aivan_ varma siitä, että siellä sellainen on.

Arctica kirjoitti:Viime yönä näin sellasta unta että mun veljen kaverit yritti tappaa mut! Aina mä nään näitä tappamisunia.

Toivottavasti ei ollut enneunia

Omat painajaisuneni ovat samaa luokkaa kuin Regendoksella ja Korvapuikolla. Yleensä en ehdi pelätä, kun jo tajuan että olen unessa ja alan ikäänkuin turistina seuraamaan tilannetta. Ihan pienenä lapsena pelkäsin toki, mutta se on haihtunut. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Viime talvena heräsin yhtenä yönä hiestä märkänä, kyyneleet silmissäni ja tärisin pelosta. En muista yhtään, millainen uni se oli, mutta vaikuttava toden totta.

Minulla oli pikkutyttönä sellainen painajainen, jonka näin aina kun minulla oli kuumetta. Sama pelottava mies joka kerta, sanoin häntä "kuumeukoksi". En ole nähnyt häntä yli viiteentoista vuoteen. onko muilla kokemusta tällaisesta?

---

Peileihin katsomisesta sen verran, että kerran automatkalla kuulin radiosta jossa oli uutiset menossa, että hermoromahduksen saanut nainen oli pyörtynyt, kun oli nähnyt peilistä luurankonsa.

En katsonut 2 ja puoleen vuoteen peiliin, muuten kuin pakottamalla itseni.

--

Tämä ei varmaan kuulu tänne, mutta tuosta peilijutusta tuli mieleeni, että minä ihan oikeasti säikähdin eräs ilta, kun huomasin liikettä olohuoneessani. Valot oli päällä ainoastaan eteisessä ja olin menossa sammuttamaan sitä, kun yhtäkkiä huomasin jonkun ihmismäisen hahmon tuijottavan minua. Pian hahmon huomattuani tajusin, että se oli vain kuvajaiseni joka heijastui olohuoneen ikkunasta.

---

Ensimmäisen kerran kun innostuin lukemaan todella kaikista paranormaaleista asioista, seuraava yö oli todella tuskallinen ja pelottava, se oli vielä keskikesää joten oli todella kuumat yöt. En saanut kunnon unta koko yönä vaan nämä kummitukset sun muut asiat pyörivät kokoajan päässäni, tuntui myös, että joku tarkkailisi minua kokoajan jostain raosta. Se oli todella... pelottavaa.

Näin viimeyönä todella ahdistavan unen. Olin unessa n. 10- vuotias orpo poikalapsi ja minulla oli ylläni repaleiset ja likaiset vaatteet. Asuin kadulla ja ainoa elinkeinoni oli roskisten aarteet. Tapahtumapaikkana oli hieman Kyprosmainen hiekkaranta.

Unessani herään roskien seasta ja nousen seisomaan venytellen samalla oikein makeasti. Ohitseni pyöräilee joku tuttu mieshenkilö. Miehellä on yllään valkoinen esiliina ja päässään hänellä on punainen lippalakki. Hän toivottaa hyvät huomenet minulle ja minä tietenkin vastaan kohteliaasti: "Huomenta Sanches!"
Jatkan matkaani kohti merenrantaa, koska on kuuma ja haluan mennä uimaan. Muutaman metrin päässä on laituri, jolla näkyy olevan turisteja valokuvaamassa. En välitä turisteista, koska niitä on näillä main aina. Kastan jalkani meren suloisen viileään veteen ja alan kävellä syvemmälle. Jaloissani näkyy uiskentelevan jokin kala. Se on punainen ja sillä on keltainen viiva kyljessään. Kala kiertää minut kerran ja ui nopeasti pois luotani. Kun vettä on napaani saakka, pulahdan veteen kokonaan. Uin koko ajan kauemmas rannasta, aina niin kauas, että rannalla olevat ihmiset näyttävät pienemmiltä kuin muurahaiset. Osaan uida todella hyvin ja siksi en pelkää olla niin kaukana rannasta. Äkkiä tunnen jaloissani liikettä. Jalkaani osuu jokin. Se tuntuu kumilta. Katson alapuolelleni ja huomaan siellä uivan kaksi miekkavalasta. Jalkaani oli osunut miekkavalaan selkäevä. Miekkavalas nousee yllättäen pintaan ja nostaa minut samalla selkäänsä. Olen kauhistunut, sillä miekkavalaat voivat olla vaarallisia. Tällä kertaa ne ovat kuitenkin ystävällisiä, eivätkä tee minulle pahaa. Oikeastaan ne alkavat uida rantaan päin - minä edelleen selässä istuen. Miekkavalas ui melkein laiturille asti ja jättää minut kyydistä pois. Polskin takaisin rantaan ja jään siihen ihailemaan auringonlaskua. Yhtäkkiä kuulen takaani tutun äänen: " Senkin riiviö, nyt minä sinut saan!"
Se on paikallisen kaupan mielipuolinen pitäjä, joka vihaa minua yli kaiken ja yrittää aina tappaa minut. Tälläkin kertaa hän juoksee perässäni kirveen kanssa. Juoksen häntä pakoon, minkä jaloistani pääsen rannan upottavassa hiekassa ja huudan apua. Hän alkaa jo saavuttaa minua, kunnes päätänkin yhtäkkiä vaihtaa suuntaa ja hän kompelönä kaatuu hiekkaan. Alan juosta kohti kaupunkia, sillä tiedän saavani siellä apua. Hän on jälleen kannoillani. Juoksen edelleen minkä jaloistani pääsen ja alan jo väsyä. Pelastumisen toivo pitää minut kuitenki koko ajan vauhdissa. Jalkojani pistelee, sillä minulla ei ole kenkiä. Hän melkein jo saa minut kiinni, mutta kaatuu uudestaan. Vihdoinkin pelastun. Edessäni on orpokoti, jonne minulla on aina avoimet ovet. Juoksen sisälle ja ryntään yhden "tädin" syliin parkuen ja koetan selittää mikä on tilanne.

Olipa erikoinen uni. Tuohan olisi voinut tapahtua oikeasti.

Vaikutti todella ykistyiskohtaiselta unelta, mutta en mene sanomaan, että olisi mikään enneuni tai oikeasti tapahtunut. Mielenkiinto kuitenkin heräsi.