kuolleet tuli uniin ensimmäistä kertaa

[anskis85]

eräänä yönä mun uniin tuli 2 kuollutta ihmistä eli isäni ja mummoni. olin 3v kun isäni kuoli (1991)ja 8 vuotiaana näin viimeksi mummoni. (mummo on kuollu 1999).en ole aijemmin nähny ketään kuollutta mun unessa ja vielä niin että muistan sen niin selvästi.

-uneni : olimme mieheni ja esikoiseni kanssa autolla liikkeellä ja luultavasti jossain reissussa. päätimme pysähtyä ja minulla oli osote kirjotettuna ylös. kävelimme tuntemattomaan paikkaan, eli jossa en tiedä kenenkään asuvan. omakotialue ja siellä talo johon mentiin. pimpotin ovikelloa ja odottelimme, kunnes ovi aukesi ja mummoni aukaisi oven. mommoni oli todella iloinen ja mummon seläntakana oli isäni joka vain katseli minua. menimme sisälle. mieheni ja lapseni menivät olohuoneeseen istumaan ja odottelemaan minua. ovi laitettiin kiinni mutta seisoin mummoni kanssa silti eteisessä ja mummoni halasi mua koko ajan ja oli todella iloinen koko ajan. itse olin hämilläni ja katsoin kun isäni käveli edestakaisin .
seisoin selkä oveenpäin ja minun vasemmallapuolella oli luultavasti keittiö ja oikealla olohuone. isäni käveli keittiön ja olohuoneen väliä koko ajan edestakaisin ja aina katse minua päin, vähän niin ku olis uteljas mutta ei uskalla tulla lähelle juttelemaan tai halaamaan. mummoni jatkaa ja jatkaa koko ajan halaamista ja hymyilee koko ajan.

loput unesta on hämäränpeitossa; kävin olohuoneessa ja poistuimme jonkinajan kuluttua talosta ja jatkoimme matkaa. Muistan kun sanoin miehelleni autossa; miksi mun isäni ei halannu mua..

ja uni katkes.


ONKO kelllään tietoa miksi ne olisivat tulleet uniin tai mitä ne koittivat sanoa..

[Kalkkaropää]

Ehkä alitajusesti vaan suret sitä, ettet koskaan kerennyt tutustumaan isääs(jos olet nickin mukaan 85 syntyny niin ekkö sä ollu sitte 91 jo 5 tai 6..?) ja nyt jostain syystä ne sitten sattu tulemaan uniin vaikkei ennen ole tullu. Ei siinä mistään sen maagisemmasta ole kysymys..

[anskis85]

85 on muuten vain, ei viittaa syntymävuoteeni.
kävin ensimmäistä kertaa haudalla 2010 kun kävin serkkuni luona virossa. hauta siaitsee siis myös siellä.
en ole sen jälkeen kovinkaan mietiskelly heitä ja uni tuli tämänvuoden puolella.
lapsena viimeksi nähny isäni kuvan ja mummoni joskus 8 vuotiaana livenä, mutta muistikuva heistä todella heikko.
kun näin unen ja heidät siinä, tuntu kun olisin eilen viimeksi ollu tekemisissä heidän kanssa. Se oli niin todellisia, etten osa edes kuvailla.
voihan se olla että ei se mitään tarkoita, mutta sen jälkeen mietin useinkin sitä unta ja mitä se tarkoitti..

[Wespa]

Tämän kokemuksen voi tulkita ainakin kahdella eri tapaa (normaali unena, tai sitten jonain merkityksellisempänä).

Mutta sillä ei sinäänsä ole niinkään väliä oliko kokemus aito vaiko ei (jos ei hae päätöstä kuolemanjälkeisen elämän todellisuudelle), vaan itse informaatio ja sen kautta käsitellyt asiat ovat se kokemuksen ydin, oli kyse sitten normaalista unesta tai jostain vaikuttavammasta.

[portinetsija197]

Jotkin tahot sanovat että kuolleen sukulaisen ilmestyminen uniin merkitsee sitä että joku asia heistä on jäänyt vaivaamaan unen näkijää alitajuisesti ja sen prosessointi aiheuttaa kuolleen sukulaisen ilmestymisen uniin. Muitakin vaihtoehtoja on kuten "yhteydenotto" kuolleelta sukulaiselta joka yrittää kertoa sulle jotain jos henkimaailmaan uskoo. Muistaakseni uni voi kertoa tulevasta elämänmuutoksesta joidenkien selitysten mukaan.

[Merey Celeste]

Minulla monesti on kuoleet henkilöt tulut uniini, yleensä ne johtuu siitä että niistä on ollut puhetta tai nähnyt kuvan tai jokin muisto on tullut mieleen ja ne heijastaa uniin. Mutta muutama uni on ollut todellisen tuntuinen, aivan erilainen kuin normaali unet. Yksi niistä oli kun äitini oli kuollut ja minulla oli asian suhteen epävärmuutta miten äiti oli kuollut.
Uneni: Olin jossain huoeessa jossa oli valosaa, kaunis kappale soi taustalla, äiti tuli haamuna minulle esiintymään ja kertoi ettei hän enään jaksanut, ja hänen oli päästetävä irti, nyt hänellä on kaikki hyvin eikä mun tarvi olla huolisaan, sitten äitini katosi ja pian heräsin. Sen jälkeen tiesin mitä äitile oli käynyt ja uskon että äitini kävi oikeesti unen kautta kertoon miten asiat olivat.

[KatieMicaela]

Koin tässä jokuaika sitten ensimmäisen "tuntoaistimus" unen...en tiedä onko tällaiselle jotain selitystä ja oikeaa termiä? Mutta siis kykenin kokemaan unen myös fyysisellä tasolla, tunto aistimuksena.

Olin odottanut että milloinkahan saisin nähdä kuolleen läheiseni unessa. Toki lisäksi kaipasin ja ikävöin häntä, tänäänkin.
Ei ole tapana odottaa ketään tai mitään uniin, mutta tuota odotin kyllä.

Sitten se tapahtui. Uni oli tälläkertaa sellainen jossa tajusin olevani unessa. Me ei paljoa puhuttu tän henkilön kanssa. Aika pian mulle tuli siinä unessa joku tarve saada tietää miten "todellista" se tilanne on, koska se uni oli hyvin tarkka ja selkeä, lähes kuin normiarki valveilla ollessa.
Keksin koittaa koskettaa ja nappasin jalkansa käsiini (jalat olivat suoraan edessäni kun hän makasi jonkunlaisessa pyörätuolin tapaisessa jossa jalat oli nostettu ylös). Ja mikä omituista! Se tunto oli ihan aito! Siis se oli mulle aistimuksena yhtä tosi kuin tämä kuollut läheiseni olisi ollut elävä ja elossa oikeasti elämässä.
Myöhemmin uni sitten loppui.

Muistin herätessä unen, mutta en sitä niin miettinyt kun väsynyt olin. Joskus päivällä kävin syömässä ja ravintolan vessassa muistui tuo uni mieleen selkeänä uudelleen. Etenkin se aidon tuntuinen jalka kädessäni. Prosessoin unta ekaa kertaa hereillä ollessa ja järkytys oli kova. Jumitin sinne vessaan, saatoin itkeäkin. Haukoin happea ja mietin että voi juma mikä kokemus. Kesti pitkä tovi ennenkuin kykenin palaamaan takaisin rauhoittuneena ravintolan puolelle.
En ole ikinä kokenut vastaavaa!
Vaikka kaikki unessa tapahtunut oli haluttua ja toivottua niin silti tuollainen vain järkyttää. Sitä ei varmaankaan voi edes käsittää ken ei ole itse kokenut niin hämmentävää se oli.

Vertaisin kokemustani jotenkin sellaiseen että kuin olisin käynyt läheistäni tapaamassa jossain toisessa maassa, jossa hän oikeasti elää mutta jonne en voi enää päästä tapaamaan häntä.
Tuollaiset tunnelmat siitä kokemuksesta tuli ja siitä iso paha mieli, suru että asian laita on näin
Mutta suru kuuluu elämään, sille ei mitään voi.

Oli ikinä mitä olikaan niin kokemuksena oli silti kuitenkin ainutlaatuinen ja hieno.