Fobiat

[Phantom]

Itsellä araknofobia eli pelkään hämähäkkejä ihan helvetisti. Onnex täällä suomessa ei ole mitään isoja, mutta vee mäisiä yhtä kaikki. En esim pysty pelaamaan peliä Fallout 3 koska siinä on Giant rad scorpiooneja. Uskomatonta että en pysty pelaamaan tietokone peliä yhden virtuaali skorppioonin takia. Sinänsä pidän itseäni melko vitun säälittävänä tapauksena tämän johdosta.
.

[Jaarno]

No pelissä kun listit niitä talon kokosia spidereita hengiltä niin luulisi vähän parantavan oloa koska näkee niiden kuolevan.

[blood]

Ei minulla varsinaisia fobioita ole, mutta pelkään lukkeja ja avaruusolentoja. Yöllä myöskään peilit eivät ole kauhean mukavia. Niin ja pelkään myös jossain määrin järviä ja siellä asuvia olentoja..

[Phantom]

No pelissä kun listit niitä talon kokosia spidereita hengiltä niin luulisi vähän parantavan oloa koska näkee niiden kuolevan.

Joo mutta kun ammun niitä kylmät väreet kulkee kehossani ja huudan jotain "KUOLE s*atana" tapaista, joten päätin jättää pelin väliin. Rupes menee vähän liian sairaaks. Muijaki rupes tykkää paskaa ku yöllä huus täällä hiki otsalla. Tämä fobia on ollu mulla ihan lapsesta asti enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon.

[Jaarno]

Joo mutta kun ammun niitä kylmät väreet kulkee kehossani ja huudan jotain "KUOLE s*atana" tapaista, joten päätin jättää pelin väliin. Rupes menee vähän liian sairaaks. Muijaki rupes tykkää paskaa ku yöllä huus täällä hiki otsalla. Tämä fobia on ollu mulla ihan lapsesta asti enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon.

Aah, se onkin nuin "paha". Ehdottaisin silti sitä vanhaa kunnon keinoa elikkäs kohtaa pelkosi. Pikkuhiljaa "step to step" jonkun kaverin/läheisen kanssa. Itse tein noin kun oli paha korkeanpaikankammo. Nykyään aivan mitätön.

[ShadowPeople]

Itsellä järkyttävä korkeanpaikan kammo ;s Todella ärsyttävää. Myös ahdistun todella suuresta ihmismäärästä.

[EileenMay]

mähän pelkään aivan älyttömästi punkkeja (kesällä hyvä ku uskaltaa olla pihalla ku joudun jo tarkistaa itteni punkkien varalta) korkeita paikkoja kans jostain syystä pelkään. Pimeääkin oon pelänny mutta ei se enää tunnu niin pahalta, koirien kans uskallan kulkea missä vaan yksin en edelleenkään uskalla liikkua pimeellä,ku säikähdän pienintäkin ääntä,mutta kyllä se tästä. Siedätyshoitoa pikkuhiljaa

[Jaarno]

Itsessä oli pari kesää sitten punkki kiinni. Mökillä eräällä saarella oltiin ja sielä oli tullut jossain rannalla. Huomasin kun alkoin jotakin näppyä repimään kyljestä ja kun se piteni kun sitä veti niin tajusin että jotain vialla. Revin sitte nopiaa paidan vittuu ja huomasin et joku yrittää taistella ihon alle. No revin sen vittuun ja tajusin vasta seuraavana päivänä että se oli punkki kun serkku kertoi miltä ne näyttää. Eipä onneks kerenny mitään tulla siitä.

Ei nyt tuosta mitään fobiaa ole tullut mutta tarkkailen kyllä silloin tällöin onko mitään kiinni jos jossain esim. heinikossa kävelen.

[Navras]

^ Minulla tuo sama juttu punkkien kanssa. Kerran on yksi mokoma yrittänyt nilkkaani kaivautua ja säikähdin sitä ihan kamalasti. Ajatus siitä, että joku tihulainen on puoliksi ihoni sisässä ja mahdollisesti sen seurauksena saan vielä borrelioosinkin ei houkuta tippaakaan. Eniten punkeissa pelottaa ja ärsyttää se, että niistä voi oikeasti saada ikävän taudin. En tosin luokittelisi tätä omalla kohdallani sentään punkkifobiaksi.

[Niatra]

Itse kärsin todella suurta pimeänpelkoa, sen haitat heijastuvat koulunkäyntiini ja toisinaan tuntuvat jopa hallitsevan elämääni. Syitä moiseen en tiedä, olen ihan penskasta pitäen pitänyt valoja päällä nukkuessani. Pimeässä voin nukkua vain ja ainoastaan poikaystäväni ollessa paikalla, niin että hän voi suojella minua ja valvoa untani. Hän todella vihaa valoja ja rakastaa pimeää...
En oikein tiedä MITÄ pimeässä pelkään, mielikuvitukseni vain on hyvin värikäs ja tiedättehän te miten silmäkulmassa voi vilahtaa varjoja ja silmissä näkyä valon välähdyksiä/muita heijastuksia.

Noin niinkuin muuten minäkin, kuten monet teistäkin, pelkään hämähäkkejä, joudun ihan shokkiin ja poraudun paikoilleni jos näen pienenkin hämähäkin alle metrin etäisyydellä minusta. Muita hyönteisiä kohtaan en koe pelkoon viittaavia tuntemuksia. Tämäkin on jatkunut ihan pikkaisesta asti, minulla oli ainankin kuudennelle luokalle asti tapana tarkistaa ennen nukkumaanmenoa sänkyni kaikki mahdolliset raot, seinänvälit ynnä muut. Vielä nykyäänkin on aivan pakko joka kerta sänkyyn mennessä ravistella peitot ja tyynyt lattian yllä jotta mahdolliset ällöttävyydet tipahtaisivat pois.

Olen hyvin vainoharhainen tietyissä tilanteissa, toisissa taas liiankin itsevarma. Suurissa väkijoukoissa ahdistun nopeasti. Yleisillä paikoilla, esimerkiksi elokuvateattereissakin olen hyvin ahdistunut. En meinaa saada henkeä ja vilkuilen ympärilleni jatkuvasti, ihan vain koska pelkään että joku tunnistaa minut. Sekin hallitsee minua suuresti ja rajoittaa menojani. Ei se yksinolo sinänsä haittaa - viihdyn hyvin yksinäni ja omien touhujeni parissa. Toinen, vain kuukausi sitten alkanut "oireilemaan", vainoharhaisuuteni laukaiseva paikka on suihku. Nykyään käynkin peseytymässä mahdollisimman nopeasti valoisaan aikaan, ja pakonomainen tarve minulla on ollut pienestä pitäen sekin, että vilkaisen joka kerta suihkuun mennessäni saunan lasiovesta ettei siellä ole ketään.

Sainpas viimeinkin aikaiseksi rekisteröityä, ja jopa aikaiseksi kertoa omista peloistani, jotka koen vahvoiksi.

[Regendos]

Navras, voisin luokitella itseni samaan kastiin. Koskaan ei ole punkki purrut, mutta ajatus borrelioosista inhottaa - varsinkin, jos sitä ei saa hoidettua.

Niatra, tiedän yhden ihmisen jolla tuo pimeän pelko oli joskus yhtä vahvaa mitä sinulla. Itseasiassa se saattoi jopa olla vahvempaa, tarinat mitä minä olen kuullut ovat olleet aika rajuja. Ehkäpä pelko pimeään heijastuu kaukaa historiasta, kun me ihmiset emme olleet kovinkaan sivistynyt laji. Me saalistimme päivällä, meitä saalistettiin öisin. Voisin vaikka olla varma, että jos asia olisi ollut toisinpäin, olisimme paljon ahdistuneimpia valosalla kuin pimeällä.

Minusta hämähäkit ovat kiinnostavia terraariossa, eivät luonnossa, eivät kodin nurkissa. Silloin ne ovta vain vastenmielisiä ja jopa pelottavia.

[Tintti]

Pelkään kitumista ja korkeitapaikkoja jotka on tullut unista

[Atomipommi]

Minulla on myös jonkinlainen pallofobia. Pelkään aina että pallo tulee suoraan naamaani. Tämä fobia johtunee monista huonoista kokemuksista. On tainnut tulla naamaan kaikista muista palloista paitsi keilapallosta. :lol:

Kaverini joskus huvittuneena kysyi miksen yksinkertaisesti väistä. Siinä vaiheessa kun tajuan (jos nyt ylipäätään ehdin tajuta) että pallo tulee kohti, menen pakokauhun valtaan ja jähmetyn. En pysty edes hengittämään, saati sitten että väistäisin.

Kuulostaa tutulta. ;D Minäkin olen saanut naamani jos jonkinlaista palloa, siitä sitten myöhemmin kehittyi jonkinlainen pelko. Parhaiten muistan päähäni tuleen koripallon, sekä jalkapallon joka tuli täysillä vatsaani. Molemmat ala-asteelta, mutta muistan tapaukset silti kuin eilisen päivän. Yläasteella joku löi kovan pesäpallon minua päin, sekin osui kyllä onneksi "vain" mahaan. Meillä ei ollut mitään kypäriä päässä, jos se olisi tullut vaikka leukaan niin varmaan olisivat hampaat tykänneet Ô__ó

Pallon tullessa kohti minä jään yleensä seisomaan paikalleni, mutta käännän päätä sivuun tai pistän kädet suojaksi. Väistän kaikkia palloja tuolla tavalla, ja tavallaan ymmärränkin miksi ihmiset ovat huvittuneita kun sulkapallo tulee minua kohti, ja minä käperryn käsieni taakse... Yksinään palloa on ihan kiva pomputella, mutta joukkueissa tuntuu siltä että ne pallot on aina omalla naamalla.

[Trauma]

^^Olisiko nuo reaktiot valmistautumista siihen iskuun, kun alitajuisesti luulee ettei pysty väistämäänkään? Joten näkee iskun vastaanottamisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Itse olen aina kyennyt väistämään kohti tulevia esineitä, jos olen ollut tietoinen siitä, että nyt jotain kanssa on tulossa.

[riki sorsan veli]

minua pelottaa joskus, että nään peilistä katsottuna hahmon selkäni takana ja se, että sänkyni alta tulee käsi.en pelkää sitä, että takanani on joku, vaan sitä, että näen sen peilistä. sitäkään en pelkää, että sänkyni alla olisi joku, vaan että sieltä tulisi käsi. nämä pelot kuitenkin tajuan järjettömiksi, mutta kaikkein eniten pelkään oksentamista. se löytyi tuolta listastakin. Vomitofobia . aina kun tajuan kohta oksentavani, menen ihan paniikkiin (ei oksentaminen ole kovin kamalaa, en tiedä miksi menen silti aina paniikkiin) ja rupean kirkumaan tai jotaan, enkä loppupäivänä uskalla syödä juuri mitään, kun pelkään oksentavani uudestaan.


ahtaanpaikan kammoa en ymmärrä ollenkaan.minulle tulee ihanan turvallinen ja rauhallinen olo jossain ahtaassa paikassa.

"Itsellä on melko paha ahtaanpaikan kammo. Jos johonkin joudun "puristukseen" niin joudun ihan kunnolla keskittymään rauhoittumiseen ja tasaiseen hengitykseen etten ala riehumaan"

jaa? eikö tuo le pikemminkin suljetun paikan kammo, ettei pääse pois? no väliäkö hällä. kuitenkin, minä juuri tykkään tosta tunteesta. tykkäsin ihan pienenäkin yrittää tunkea itseäni kaikenmaailman sohvien väliin, kun saattoi tulla sellainen melkein paniikki kun ei päässytkään heti pois. vaikea selittää, mutta silti tykkään siitä.


"Se onkin aika jännä homma, kun joidenkin lähteiden mukaan ihmiset pelkäävät keskimääräisesti enemmän hämähäkkejä kuin kuolemaa "


hämähäkkejä joutuu varmaan kohtaaamaan useamman kerran kuin kuoleman

[Leetti]

Aika jännä fobia tuo "Hypofobia = pelon puutteen pelko" Noh, itselläni on taas tuo Apifobia eli ampiaispelko, eikä minua ole koskaa pistänyt ampiainen enkä myöskään ole allerginen.

[Aqua vitae]

Aika jännä fobia tuo "Hypofobia = pelon puutteen pelko" Noh, itselläni on taas tuo Apifobia eli ampiaispelko, eikä minua ole koskaa pistänyt ampiainen enkä myöskään ole allerginen.

Anteeksi, pakko korjata.
Hypofobia = Pelon puute
Hypofobiafobia = Pelon puutteen pelko

Siis nämähän ovat lähinnä aina itsevärkättyjä viritelmiä latinankielisiä sanoja yhdistellen:

~agyiofobiamaniamaniafobia~
Pelko ylittää ruuhkaisia katuja, joka tulee esiin sairaalloisena haluna ylittää ruuhkaisia katuja, jotta pääsisi eroon sairaalloisesta halusta yrittää ruuhkaisia katuja, ja loppujen lopuksi pelkää tätä sairaalloista halua päästä eroon sairaalloisesta halusta, joka juontuu pelosta.

[Art]

Itse pelkään hieman ehkä hämäkäkkejä. Minulla on nimittäin omassa huoneessani niitä aina välillä, ja kun semmoinen löytyy omasta sängystä tai nenänpäästä (kuten minulle on tapahtunut), ei se ole enää kovin kivaa... Nykyään pelkään hämähäkkejä sen verran, etten ainakaan paljaalla kädellä niihin koske (vaikka tuskin moni muukaan) missään tapauksessa. En myöskään suostu tappamaan niitä, jos vain on pienikin madollisuus että joku muu voi sen tehdä. Yhtenä yönä tosiaan löysin hämähäkin sängystäni ja sain jonkin sortin lievän paniikkikohtauksen. Sain sen jotenkin tapettua, mutta en todellakaan suotunut nukkumaan sängyssäni sinä yönä.

Minulla oli myös joskus lapsena paha nukkepelko. En ole ihan varma, että mistä voisi johtua. Näin muutaman kerran untakin, että joku nukke heräsi eloon ja yritti tappaa minut. Erityisesti pelkäsin posliininukkeja, joten esim. barbiet sun muut vielä kestin. Äiti meni sitten joskus ostamaan posliininukkeja, mutta myymäänhän ne jouduttiin, kun en minä kestänyt ajatusta, että eläisin sellaisen kanssa samassa talossa. En voinut myöskään nukkua oikein minkäälaisten nukkejen kanssa samassa huoneessa. Nykyään se pelko on jo lieventynyt, mutta en silti ostaisi posliininukkea, enkä välttämättä nukkuisi huoneessa, jossa sellainen on... Onko kenelläkään muulla esiintynyt tällaista pelkoa? En ole vielä kertaakaan tavannut ketään, jolla olisi.

Pelkäsin pienenä hieman pimeääkin, mutta se on kyllä jo mennyt ohi. Pelkäsin lähinnä ulkona olemista pimeällä. Roskapussin vieminenkin illalla oli erittäin vaivalloista. Mutta pienenä minä kyllä pelkäsin melkein kaikkea mahdollista. : D Äitikin aina sanoo, että olin kauhean pelokas lapsena. Minulla oli tietty kaava joka ilta, jonka kyselin äidiltä aina läpi. Jos olin yökylässä, kysyin kaavan silloinkin. Siihen lukeutui mm. Onko ovi lukossa? Voiko milloin mistäkin syystä syttyä tulipalo? Onko palohälytin kunnossa? Onko paloportaita (jos oltiin yläkerrassa)?. Ja kaikkea muuta. : D

[Tähtiensusi]

Itse pelkään ötököitä, en kylläkään ole yhtään varma miksi. Aiemmin en pelännyt, mutta sitten vain yhtäkkiä...

Sekä ahtaat paikat pelottavat.
Ja uimahalli...

[Tenkku]

Minulla oli myös joskus lapsena paha nukkepelko. En ole ihan varma, että mistä voisi johtua. Näin muutaman kerran untakin, että joku nukke heräsi eloon ja yritti tappaa minut. Erityisesti pelkäsin posliininukkeja, joten esim. barbiet sun muut vielä kestin. Äiti meni sitten joskus ostamaan posliininukkeja, mutta myymäänhän ne jouduttiin, kun en minä kestänyt ajatusta, että eläisin sellaisen kanssa samassa talossa. En voinut myöskään nukkua oikein minkäälaisten nukkejen kanssa samassa huoneessa. Nykyään se pelko on jo lieventynyt, mutta en silti ostaisi posliininukkea, enkä välttämättä nukkuisi huoneessa, jossa sellainen on... Onko kenelläkään muulla esiintynyt tällaista pelkoa? En ole vielä kertaakaan tavannut ketään, jolla olisi

Minulla on joskus pentuna ollut nukkepelkoa. Eritoten juuri nuo posliininuket kauhistuttivat. Nukkepelko juontaa varmaan juurensa erääseen iltaan ollessani ehkä 5-6-vuotias, ja nukuin isosiskoni huoneessa, jossa oli kirjahyllyn päällä suuri saamelainen tyttönukke. Isosiskoni kertoi hyytävän kauhutarinan yöllä eloon heräävästä tappajanukesta. Siitä lähtien olen tytissyt aina nähdessäni isoja nukkeja, mutta nyt en enää niin välitä.

Nykyään pelkään vain syvää vettä ja pellejä.