Yritän välttää quoten quoteja(tai lyhennellä ainakin) ettei tule mene pyramiideiksi.
Vic Rattlehead kirjoitti:Sää tulkitset mut väärin: en ylistä lääkäreitä ja hyvinvointipalveluita yhteiskunnallisena instituuttina, vaan pikemminkin pitkälti luotan siihen ajan saattuessa kasvaneeseen lääketieteeseen.
Olen jopa kritisoinut, muistaakseni jopa täällä, lääkäreitä ja kunnallisia terveyspalveluja. Äitilläni on jos jonkinlaista kokemusta näistä kunnan palveluista ja en usko, vaikka ehkä vähän höperökin voi olla joskus, että olis kaikki vika hänessä.
Olet varmaan oikeassa, että tulkitsin väärin. Toisaalta, jos lääketieteeseen suntautuu kritiikki ja muut vaihtoehdot on hölynpölyä, niin luulisi että ei suosittelua oikein mihinkään suuntaan tipu. Ymmärrettävästi jos valita pitää niin valitset viimeisimmän. Tosin joku saattaisi kokeilla muitakin vaihtoehtoja, varsinkin jos luottoa ei tipu nykyisellekään valinnalle hirveänä, ennenkun sen lyttää täysin.
Vic Rattlehead kirjoitti:Eipä siinä ole paljon uskosta kyse kun ihmisten anatomia tuppaa olemaan itse korjautuva. Vai olisiko sinulla kaikki haavat auki, jos et olisi muistanut uskoa sen umpeutuvan?
Sinä taas käsitit minut väärin, juuri tuota yritinkin sanoa, mutta tarkoitin että lääkärit sanovat parantavansa ihmisiä(ei toki kaikissa tilanteissa), kun he (kuten energiahoitajatkin) pyrkivät auttamaan ihmisen omaa kehoa korjaamaan itse itsensä. Ei siinä, kai tämä on kuitenkin ihmisen luonto, löytyy näitä toiseltakin puolen aitaa.
Vic Rattlehead kirjoitti:The first sentence is a fact. Siitä en pääse yli enkä ympäri.
Ja se ei ole makuasia. Se on tyhmyyttä. Samalla periaatteella voisin juottaa sinulle rikkihappoa perustella "Emmää diie mite se vaikuttaa, mut kyl mä luulisin et su elimistös puhdistuu sillä". Jotta jokin asia voisi edes mahdollisesti toimia, sillä täytyy olla jotain kulmakiviä, joka puhuu sen toimivuuden ja luotettavuuden puolesta.
On se minusta makuasia. Sinä ajattelet vaihtoehdot noin, minä taas ajattelen niin että mitä ihmiset ovat sanoneet/kokeneet mieluummin kuin sen mitä firma on omaan pakettiinsa kirjoittanut. Ei ne lääketehtailijat itse ole syöneet lääkkeitään (ja tuskin syövätkään kun tietänevät paremmin), he ovat kliinisesti ensin yrittäneet todeta että aine tekee jotain, sitten testataan ihmisillä(näitä kauhutarinoita on varmasti lukenut jokainen) jos testataan. Tehdään siinä sivussa sivuvaikutuslista, joista yksi on toivottu vaikutus, tai vahingossa löydetty joka saattaa tehdä jotain positiivista kaiken negatiivisen ohella.
ts. Valinta aineen/hoidon välillä jonka ihmiset sanovat/ovat kokeneet toimivan, tai sitten aine jonka sanotaan enemmän kuin todennäköisesti tekevän useaa huonoa asiaa kymmenien/satojen sivuvaikutusten joukosta joista yksi voi tai voi olla olematta myös se haluttu vaikutus.
Sanotaanko että suurin osa lääkevalmisteista tuntuu olevan tällaisia, toki muutama lääkkeistä on jo sen verran vankasti ja hyvällä kokemusprosentilla todettu toimiviksi niitä käyttäneiden ihmisten perusteella, että haluttu vaikutus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tällöin popsisin itsekin ihan mielellään kyseistä ainetta ihan mielellään jos tarve on, koska tilanne vastaa sitä miten muutenkin teen mieluiten päätökset. Eli ihmisten kokeman mukaan.
Toisessa kädessä taas aine/hoito josta suuri(/suurin/kaikki) osa kokeilleista sanoo sen toimivan tiettyyn vaivaan, ja sivuvaikutuksia ei ole. Minusta valinta näiden välillä olisi helppo.
Vic Rattlehead kirjoitti:Tietysti riskin otto on tieteenkin edistymisen kannalta välillä välttämätöntä, mutta täysin umpimähkään keksitty trollaus lääke/hoitokeino, jonka tarkoitus on ennemmin kerätä massia sen keksijälle, kuin oikeasti antaa apua johonkin vaivaan ja jonka toimivuudesta ei ole muita vakuutuksia kuin "mää USKON että se oli se mikä autto mua mun vaivoihin" jonkun toisen yhtä typerän ihmisen suusta kuin näitä hoitoja harkitsevan, niin eipä paljoa luottamusta herätä. Saati edelleenkään todista sen aineen todellisesta toimivuudesta yhtikäs mitään.
Jos potilaan potilaan tuntemus asiasta ei vaikuta, niin mikä sitten? Se kliininen tutkimus? Mitä väliä sillä on, mitä kliiniset kokeet näyttää, jos potilas ei saa hoidosta/lääkkeestä mitään apua? Senkö pitäisi lohduttaa lääkärin mielestä olet parantunut, vaikka vaivat pahenisi? ..En ymmärrä logiikkaasi tässä, vaikkakin olen samaa mieltä, että umpimähkään keksitty trollaus massin keräämistä varten ei toki ole hyvä juttu.. tosin jos potilas paranee, niin ei kyse liene enää trollauksesta... ja ei kiitos takaisin placebovaikutukseen, puhun oikeasta paranemisesta tässä olipa vaikuttajana mikä tahansa. Ei sitä jolla on vaiva kiinnosta miksi se paranee, kunhan pääsee siitä eroon. Jos olet vaikka halvaantunut ja rupeat kävelemään hoidon/lääkkeen/minkä tahansa takia, niin olipa vaikuttajana mikä tahansa niin tuskin jatkat tuolissa istumista vastalauseena kun hoitomuoto ei miellyttänyt, tai joku auktoriteetti väittää kokeilematta/tietämättä asiasta mitään että tuo ei vaan voi toimia.
Vic Rattlehead kirjoitti:Onhan niitä vaihtoehtoja. Päänsärynkin lievittämisen eteen saa mietiskellä melkein yhtä paljon lääkehyllyillä, kun karkkia ostaessa karkkipuolella. Lähes kaikissa varmaan samat vaikutusaineet, tai sitten nimenomaan tätä placebon hyödynnystä, mutta joka tapauksessa kyllä sitä valinnan varaa on.
Ja suomessa ainakin yleisesti ollaan aika tiukkoja noiden lääkkeiden kanssa, että ei sinne apteekin hyllylle varmasti mitään heikosti tutkittua terveydelle haitallista lääkettä kauhean helposti pääse. Toista tuo lääkebisnes on noissa isommissa maissa, joissa lääkefirma voi kutakuinkin sponsoroida tutkimusta, jonka loppu tulos on on heidän tuotteelleen edullinen.
No juu, apteekissa on kyllä valinnanvaraa ja karkkihyllyefekti tulee väkisinkin. Tarkoitin lähinnä lääkärien määräämiä reseptilääkkeitä, vaikka onhan niissäkin valinnanvaraa ja vaihtelua, mutta lääkäri yleensä aina päättää mitä kokeillaan ja mihin vaihdetaan kun ei toimi. Käsittääkseni lääkärit saa ameriikoissa provikoita kun määräävät reseptejä, lienenkö oikeassa tässä, ja mahtaako jotain vastaavaa olla suomessa. En ihmettelisi, ja tokihan tuosta tuskin paljon puhuttaisi. Isot rahat pelissä. Noh, arvuuttelua.
Mitä noihin aineiden turvallisuuksiin yms. tulee, sekä miten tiukka Suomen syyni apteekin aineista olisi, niin possurokote puhunee puolestaan. Siitä oli juttua mitä se aiheuttaa jo ennenkuin sitä ruettiin ottamaan, mutta kyllä Suomi seuraa kun isot pojat komentaa. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kaikkea otetut rokotteet / lääkkeet ovat aikojen saatossa aiheuttaneet parantelujen sivussa, jos pitkäaikaisseurantaa tehtäisi. Ihme että tuokaan pääsi lehtiin saakka.
Vaikka olenkin sitä mieltä että ennaltaehkäisevä terveydenhuolto olisi yksi ISO alue jossa olisi parantamisen varaa, niin ehkä mieluummin luonnollisin keinoin (ruokavalio/liikunta/yms) kuin että tungetaan keho täyteen kemikaaleja joiden tarpeellisuudesta tai pitkäaikaisvaikutuksista ei välttämättä ole tietoa.
Toki pitkäaikaisvaikutuksia on mahdoton tutkia ilman pitkäaikaisia uhreja, joten vähän muna/kana syndrooma, mutta hyvähän noita olisi silti seurata, niin voisi edes joskus viisastua, paitsi toisaalta kun ihmiset pumpataan niin monenlaiseen aineeseen kerralla nykyään niin voi seurauksien syytä olla mahdoton paikallistaa ilman jotain koeryhmää.
Vic Rattlehead kirjoitti:Suurimmat "lääketieteen mullistavat vaihtoehtohoidot" on kyllä joka tapauksessa rahan himossa keksitty. Eiköhän täällä suomessa vielä löydy muutama hippi, joka tarjoaa ja levittää sanaa ilmaiseksi siitä mitä kuuli rapakon toiselta puolelta, mutta eivät he todista jällee yhtikäs mitään siitä alkuperäisestä asiasta.
Edelleen, en ihannoi tai välttämättä edes luota lääkäreihin, mutta luottamukseni ihmiskunnan historian aikana kehittyneeseen ja jatkuvasti kehittyvään lääketieteeseen on kyllä suhteellisen vankka.
Eivät toki todista itsessään, mutta se että miksi he jatkavat toimintaansa kertoo siitä että he ovat kokeneet sen toimivaksi. Jos palaute olisi joka kerta että ei mitään vaikutusta niin eiköhän fanaattisimmankin hipin motivaatio loppuisi melko pian. Mutta sekään ei toki todista muuta kuin että he itse ovat vakuuttuneita siitä mitä tekevät, jokaisella on sitten oma valinta että kokeillako vaiko eikö kokeilla.
Minunkin luottamus kehittyvän lääketieteeteen\lääkeaineihin(mukana toki keskustelussa kulkee kokoajan kaikki mitä apoteekissa myydään) tiettyihin osiin on vankka, mutta suuresta osasta kun ei kuule mitään hyvää, päinvastoin, niin en ymmärrä miksi sellaiseen pitäisi luottaa.
Vic Rattlehead kirjoitti:Jumalakomleksistahan monet lääkärit kärsii, kyllä, mutta hoidon löytymättömyys kertoo mun mielestäni pikemminkin potilasta hoitaneiden lääkäreiden ammattitaidottomuudesta tai mahdollisesti sairaudesta, joka on äärimmäisen harvinainen tai jopa ensimmäinen tapaus tai jonka oireet ovat sen verran yleiset, että sopivat sairauteen kuin sairauteen, wich leads to siihen että lääkäri ei löydä oikeaa hoitoa.
Ei oo millään tavalla perusteltua päästä hypoteesiin, että kyseessä olis jotenkin nykyistä lääketiedettä parempi tai toimivampi vaihtoehto, jos jokin humpuukihoito sitten sattuukin löytymään, jolla tämä sairastunut kokee parantuneensa.
Toki osa (kenties suurin osa), on lääkärin osaamattomuutta, tai sitä että ei löydä sopivaa hoitoa. Pitää ottaa myös huomioon, että suuri osa hoitamattomaksi jäävistä vaivoista voi olla sellaisia joista lääketiede ei vielä tunnista sairauksiksi / sekoittaa johonkin johon ovat hoidon keksineet. Kaikkeen ei ole hoitoa lääketieteessä ja hyvin moni asia mihin he hoitoja (varsinkin lääkkeitä) määräävät ei edes yritä hoitaa sitä ongelmaa mikä potilaalla on. Jos vieressä on jantteri joka sanoo pystyvänsä auttamaan ihmistä johon lääketieteellä ei ole vielä mitään hoitoa, eikö ole perusteltua kokeilla sitä, jopa suositella sitä mikäli on kuullut sen toimivan?
En missään nimessä yritä vaihtoehtohoitoja nostaa lääketieteen yläpuolelle, vaan yrittää nostaa ne rinnalle vaihtoehdoiksi, kuten nimikin sanoo. Jos homma hoituu lekurilla tunnetusti, niin sinne mars, jos apua ei löydy sieltä tai tiedetään että homma on helpommin hoidettavissa jollakin muulla vaihtoehdossa, niin sinne sitten.
Mitä tässä lääketieteestä lähinnä alennan on tuo lääkebisnes, koska se on mielestäni niin mätä. Mutta se nyt on toki vain mielipide. Noh ehkä myös sekin on kummallista tieteen miehiltä, että ei haluta kuulla uutta informaatiota. Varsinkaan ongelmien kanssa joihin itsellä ei ole mitään ratkaisua.
Vic Rattlehead kirjoitti:Sanosin pikemminkin, että ihminen on herkkäuskoinen. Suoraan verrannollinen tapahtuma uskoon tulemisen kanssa: sairas löytää muka toimivan vaihtoehto hoidon pitkien epäonnistuneiden yritysten jälkeen löytää hoitoa lääketieteellä-> syntyy perustelematon johtopäätös vaihtoehto hoitojen paremmuudesta, Ihminen kokee pyhän hengen läsnäolon-> syntyy perustelematon johtopäätös jumalan olemassa olosta. Pelkkä tunne ja usko jostakin ei toimi perusteena.
Eli vaikka löytäisi toimivan tavan tehdä tietty asia, niin pitäisi jatkaa tavalla joka koettu ei toimivaksi? Tarkoittaen vaivaa johon ei apua saa lääketieteen puolelta. En tarkoittanut että automaattisesti vaihtoehtohoidot nousee ainoaksi vaihtoehdoksi tai ylivoimaisen paremmaksi kaikkeen, jos sen huomaa toimivan johonkin vaivaa. Vaan taas kerran sitä, että ne nousevat varteenotettavaksi vaihtoehdoksi sen sijaan että olisivat edelleen pohjamudissa viimeisenä oljenkortena.
Vic Rattlehead kirjoitti:Rationaalinen ajattelu on monesti enemmän hyödyksi kuin pelkkä sokea maalaisjärki. Maalaisjärjellähän ei siinä ole mitään järkeä, että me ollaan apinoista, eihän suomessa edes asu apinoita! Rationaalisesti aatellen jo ulkoiset piirteet, että se tieteellinen puoli puhuu sen puolesta. Get the point?
Kyllä, mutta rationaalinen ajattelu on sidoksissa sen hetken yleiseen tietoon, kun taas maalaisjärki on ajatonta, omaan havaintoon perustuvaa päättelyä. Menet uuteen paikkaan, jossa et tiedä mistään yhtään mitään niin rationaalinen ajattelu ei auta sinua yhtään ilman taustotietoja, maalaisjärjellä katselet ja kokeilet miten hommat toimii ja teet sen mikä toimii. Toisella on jo maja pystyssä, kun toinen yrittää miettiä miten ottaa askel.
Vic Rattlehead kirjoitti:Kyllä meikä mielummin valittee sen varmasti toimivan ja luotettavan jakoavaimen, kuin hyödyttömän kepin jolla vain jonkun puheiden mukaan voi vääntää muttereita.
Tämähän on taas jokaisen aivan vapaa valinta. Toki se yksi työkalu on paras jos se on juuri oikea tilanteeseen, ja ihan jees jos soveltuu jollain tapaa tarkoitukseen, mutta tarkoitin silloin kun se ei satu olemaan se oikea. Jos työkalusi sattuu olemaan se jakoavain ja pitää keittää vettä, niin kyllä minä yrittäisin jo etsiä jotain muuta.