Ensimmäiset oudot asiat lapsuuden kodissani on tapahtunut tieojeni mukaan joskus 70 luvulla. Mummoni oli yläkerrassa ollut pesemässä vaatteita, jotka olivat olleet isomummoni päällä hänen kuollessaan. Isäni ja tätini jotka olivat tällöin pieniä olivat alakerrassa. Mummoni kertoi, että vaatteita pesiessään joku juoksi rapussa alakerran ja yläkerran väliä pitkän aikaa.Mummo luuli, että lapset leikkivät rapuissa. Saman kuulivat isäni ja tätini alhaalla. Hetken sitä kuunneltuaan he menivät mummoltani kysymään miksi hän juoksee rapussa. Hämmästys oli melkoinen kun tajusivat, että kukaan talossa oleva se ei ole. Toinen mitä mummoni usein kertoi sattui 90 luvulla. Mummo oli yöllä pelaamassa pasianssia kun ei saanut unta. Yhtäkkiä huone oli kylmentynyt ja mummo oli saanut ikäänkuin vilunväreitä. Myös kalman hajun hän kertoo haistaneen. En tiedä mitä mummo sillä tarkoitti, mutta voimakas haju oli ollut. Mummo kertoi siinä muistaneen, että hänen miehensä kuolemasta oli tasavuosi täynnä.
Lapsuudestani muistan tapauksia joissa aamua varten täytetty kahvinkeitin alkoikin yöllä kahvia itsekseen keittämään, useita kertoja yöllä telkkari meni itsestään päälle ja volyymit oli täysillä, ovet avautuivat itsestään ja lankapuhelin soi, eikä linjan päässä ollut kukaan. Ainoastaan kuului "tuut, tuut" ääni.
Aikuisiällä sattui myös tapaus jossa olin kotonani käymässä. Purin laukkujani vanhassa huonessaani ja kuulin oven avautuvan. Ovi johtaa eteiseen josta menee portaat yläkertaan. Luulin äitini tulleen alhaalle ja aloin sieltä huoneestani jotain juttelemaan. Hämmästyin kun äiti ei vastaa ja menin katsomaan. Eteiseen johtava ovi oli kokonaan auki ja kissani sähisi oviaukolla kohti eteistä. Silloin järkeilin kissan avanneen oven, mutta tiedän sen toisaalta olevan mahdottomuus. Ovi on todella raskas, ja toisaalta miksi kissa sähisisi eteiseen. Normaalisti se olisi käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja lähtenyt tutkimusmatkalle. Tämä tapaus unohtui, mutta muistui taas mieleen, kun olin siskoni ja hänen poikaystävän kanssa lapsuuden kodissani yötä. Menin aikasemmin nukkumaan ja muutaman tunnin päästä siskoni juoksi huoneeseeni kysymään olinko se minä joka käveli rapussa. No en ollut kun nukuin. Selvisi, että hän oli poikaystävänsä kanssa kuulleet jonkun tulevan ylhäältä alhaalle ja avanneen oven auki. Ja ovi olikin auki, kun he lähtivät katsomaan kuka talossa liikkuu. Aamulla oltiin aika kalpeita, kun isä ja äiti sanoivat nukkuneen silloin. Kerran taas aikuisiällä kotonani käydessä kuulin kerran hyvin möreän äänen kutsuvan nimeäni. Säikähdin tottakai, kun olin yksin. Niimpä lähdin äkkiä naapuriin kyläilemään siihen asti, että vanhemmat saapuivat kotiin.
Eräs tapaus ei liity lapsuuden kotiini. Olin teininä piilotupakalla metsässä ja valitsin paikan jossa en varmana jää kiinni. Siinä poltellessani näin yhtäkkiä viiden metrin päässä pitkän miehen joka käveli raskain askelin. Hän katsoi suoraan eteenpäin kokoajan. Kyyistyin läheisen pusikon taakse piiloon, kun en halunnut siitä tupakasta kiinni jäädä. Yhtäkkiä hahmo hävisi. Hämmenyin niin, että lähdin etsimään sitä, joka siinä käveli, mutta en löytänyt. Melkein heti tajusinkin hahmon olleen hieman outo. Sen askeleen äänet puuttuivat kokonaan. Siinä kuivassa metsässä on paljon risuja joihin lähes joka askeleella päälle astuu. Lisäksi hahmo oli jotenkin kovin utuinen. Sellainen hyvin sumea ja haalen vihreähkö. Se on edelleen mieleeni piirtyneenä. Oon miettinyt mitä tämä kaikki on. Ennenkaikkea kuka ylimääräinen meidän kodissa majailee? Varsinkin kotitalon portaat tuntuvat olevan sen suosiossa. Edelleenkin äidin kanssa jutellessamme hän kertoilee omituisista tapahtumista. Itse en kyllä enää yksin halua lapsuuden kodissani olla