Kuinka minä tulin uskoon

[SUOJIS]

Olen hyvin pitkään ollut varsin skeptinen henkimailman suhteen.Liiankin pitkään.Mutta silti aina ollut hiukan "uteliaskin".Kysyin paljon kysymyksia eri tahoilta kyseisistä asioista ja varsinkin tuttaviltani jotka ovat enemmän tai vähemmän henkimailmaan uskovia.Eritoten eräs tuttavani ja hänen kertomuksensa herättivät minussa suurta kiinnostusta.

Sillä tuttavani kertoi olevansa herkkä aistimaan henkien läsnäolon aivan päivittäisessä elämässään kutsun häntä nyt vaikka salanimellä "Liisaksi" joka tapauksessa joskus hän näkee henkiolentoja jopa melkein ruumiillisesssa muodossa.Häntä kai voisi kusua jonkinlaiseksi meedioksi.Sillä Liisa kertoi keskustelevansa henkien kanssa ja että henget olivat välillä häneen aktiivisesti yhteyksissä joskus useemin ja joskus harvemmin.Hän kertoi myös kykenevänsä aistimaan ihmisistä auroja ja kaikkea tämän tapaista

Liisa kertoi että oli joitain kertoja käyttänyt tätä kykyään ystäviensä pyynnöstä ikään kuin pyytääkseen henkimailmasta apua ystävälleen jonain hankalana aikana.Hän kertoi että hänellä on muutamia hyviä ystäviä jotka juurikin itse uskovat Liisan kykenevän vaikuttamaan henkimailmaan ja ovat siksi joskus pyytääneet häneltä palvelusta tälläisissä asioissa.Mitään vaurautta ja rikkauksia hän ei tietenkään voi hengiltä kysyä missään mielessä.Eikä hän tietenkään kykene esimerkiksi pyytämään hengiltä apua saadakseen jonkun tietyn ihmisen rakastumaan.Tämän tapaiset seikat riippuvat ennemin ihmisestä itsestään ja voisivat luultavasti suututtaa henkiä kun heiltä menisi moisista asioista vaivaamaan.

Esimerkkinä tälläisestä Liisan tekemästä avun annosta voisin kertoa että hän tutustui koulussa olessaan erääseen itseään hiukan nuorempaan tyttöön joka oli juuri aloittanut koulussa uutena oppilaana ja vaikkakin heistä tuli ystävykset Liisan mielestä tämä kyseisen tyttö vaikutti aina syrjään vetäytyvältä ja masentuneelta.Liisa keskusteli aluksi muiden ystäviensä kanssa olivatko he havainneet uudessa tytössä mitään huolestuttavaa.Mutta Liisan ystävät tunsivat tämän uuden tytön vielä huonommin ja sanoivat vaan etteivät he ole mitään huomanneet tai etteivät juuri osanneet vastata ollenkaan.
Tällöin tuttavani Liisa päätti että hän ottaa ohjakset omiin käsiinsä ja päätti autaa tyttöä.Hän kertoi tehneensä tälläisen eräänlaisen rituaalin yksin kotonaan myöhään illalla jossa hän asetti tietyn määrän kynttilöitä symbolisoimaan elementtien ja tiettyjen planeetojen välistä yhteyttä.Näistä kynttilöistä jonka määrän hän sanoi voivan vaihdella riipuen siitä minkä tapaisten henkien ja voimien kanssa hän haluaisi olla tekemisissä.Mutta sitten Liisa myös lisäsi ettei hän kuitenkaan ole tämän tapaisissa rituaaleissaan käyttänyt kuin 5 kyttilän muodostamaa kehää sillä hän ei ole mielestään tarpeeksi taitava jotta hänellä olisi riittävät voimavarat muuntapaisiin henkimailman yhteydenotto rituaali menetelmiin.Tämän menetelmän Liisa mielti parhaaksi aivan hänen äidiltänsa saamien oppien johdosta.
No Liisa siis muodosti näistä viidestä kynttilästä kehän ympärilleen ja toki sytytti kynttilät.Tämän jälkeen hän kertoi vain katsoneensa hetken tämän ystävänsä kuvaa ja sitten alkaneensa miettiä ystäväänsä oikein keskityneenä.Ja tämän jälkeen hän oli keskustellut useankin hengen kanssa johon oli mukamas törmännyt omasta mielestään joihinkin jopa aivan sattumalta huolimattomuuksissaan tässä eräänlaisella henkisellä matkallaan etsiessään tiettyä henkeä joka voisi tarjota jonkinlaisia vastauksia hänen ystävänsä tilanteeseen.
Saatuaan tämän rituaalinsa päätökseen oli Liisa täysin uuvuksissa sillä hän kertoi kyseisen melko epämääräisen henkimailman seikkailun vieneen voimia.Hän ei ollut täysin varma kuinka kauan hän oli ollut tämän rituaalin hänelle aiheuttamassa transsissa.Mutta kelloa katsottuaan hän huomasi olleensa tällä "matkalla" jopa reilun tunnin verran.
Liisa kertoi sittemin huokaiseensa syvään ja myöntäneensä itselleen että jos hänellä olisi ollut jotain konkreetisempaa voimanlähdettä hänen ystävästään kuin vain pelkkä valokuva ei hän tuskin olisi joutunut uuvuttamaan itseään näin pahasti.
Tämän jälkeen Liisa kertoi vielä istuneensa kehän sisällä aivan kaikessa rauhassa hiljaakseen ja ensin miettineensä mitä oli juuri äskeisellä matkallaan tehnyt.Sitten hän ajattelia asioita jotka ikään kuin vaivaavat häntä itseään.Kerännyt kaikki ajatukset ikään kuin tällä tavalla yhteen ja sitten kääntänyt ajatuksensa häntä vaivaavista asioista päinvastaiseksi.Hän ajatteli kaikkia asioita jotka tuottavat hänelle puolestaan hyvän olon.Liisa kertoi tavallaan kumonneensa tällä tavalla kaikki ikävät asiat joihin hän oli matkallaan sattunut törmäämään.Hän oli poistanut ystävän kuvan kehästä ja yrittänyt vain rauhoittaa mieltään sillä Liisa kertoi että jos hän jättäisi tälläisen "jälkipuhdistuksen" (Joksi hän sitä kutsui) tekemättä hän luultavasti joutuisi henkien riivaamaksi.Tästä Liisa ei tosin ole aivan varma mutta hän kertoi taas ettei hänen äitinsä oppeja ole syytä kyseenalaistaa.
Liisa siis istui kehässä vielä noin 20 minuuttia jonka jälkeen hän puhalsi kynttilät samuksiin ja kömpi sänkyynsä ja vaipui välittömästi uneen.

Seuraavana aamuna ystäväni Liisa sitten meni aivan hyvän tuulisena kouluun koska oli tyytyväinen eilisiltaiseen rituaaliinsa.Hän kuitenkin yritti olla ajattelematta sitä liikaa ja enneminkin yritti keskittyä keksimään tapaa jolla hän kertoisi tälle koulukaverilleen selvittäneensä syyn tytön masennukseen.

Liisa odotti sopivaa hetkeä jolloin voisi puhua tämän ystävänsä kanssa asiasta ja koulun jälkeen hän menikin tyttöä vastaan pyörä parkille.Jossa Liisa sitten kertoi ystävälleen että Liisan mielestä tyttö on masentunut ja kovin etääntyväinen.
Ja aikansa asiaa ystävällisesti saateltuaan sai kerrottua tytölle että oli eilen tavannut tytön isän joka kertoi Liisalle ettei hänen lapsensa tarvitsisi huolia isällä on ihan hyvä olla tämän Liisa kertoi ystävälleen.
Tämä Liisan ystävä oli aivan hämmästyksissään ja toki myös onneissaan.Sillä hän oli ollut kovin suruissaan isänsä kuolemasta jonka syytä ei oltu vielä täysin saatu selvitettyä ja tyttöä vaivasi ajutus että hänen isänsä olisi joutunut kärsimään kuollessaan.
Lisäksi tyttö oli ihmeissään siitä syystä ettei hän ollut koskaan kertonut Liisalle hänen poismenneestä isästään.
Ja tästä lähtien he ovat sitten olleet Liisan kanssa ylimpiä ystäviä.

Ja tämän minulle kerrottuaan Liisa hämmästytti myös minut sillä kuinka hän olisi voinut tietää tällä kouluun tulleella uudella tytöllä oli isä kuollut ilman että hänelle olisi siitä kerrottu.
Ja kun Liisa kertoi että hän näki minusta että olin skeptinen mutta joka tapauksessa halukas tietämään asioista ja siitä olisiko henkimailmaan syytä uskominen.
Liisa olikin varsin mukava suhtautumisessaan minun skeptisyyteen ja kyselyihin.Hänestä ei voi pakottaa ketään ihmistä uskomaan mutta jos henkilö on itse halukas niin kyllä henget vastaavat.
Hänen mielestään olisi toki hyvä että uskoisin ja hän kehoitti minua olemaan avoin kuitenkin pitämään avoimen mielen.

Tästä sitten tullaankin minun varsinaiseen omaan yliluonnolliseen kokemukseeni joka sai minut uskomaan henkimailmaan sellaisella tavalla etten enää voisi epäillä ja alkaa järkeilemään asiaa jotain luonnollista selitystä.

Olin eräänä päivänä yö kylässä minun serkkuni luona jolla on kaksi reipasta pientä poikaa toinen 8 vuotta ja toinen tulisi kohta täyttämään 7.
No nämä minun pikkserkkuni olivat jo käyneet illalla nukkumaan ja minä itse nukuin heidän huoneensa vieressä vierashuoneessa ja pystyin aivan hyvin kuulemaan kuinka pikku pojat tasaisesti tuhisivat seinän toisella puolella.Itse vielä valvoin koska olin koko illan käyttänyt taas tiedon janoni tyydyttämiseen henkimailaman kertomuksilla ja kaiken aisella inffolla mitä suinkin netistä löysin.
Kunnes sitten hirmuisien jopa pelottavienkin paranormaali tarina/video ryöppyjen jälkeen päätin käydä nukkumaan.Niimpä siinä maatessani ja äskeisestä netti luukutuksesta vaivaantuneena odottelin pääseväni uneen.Mutta uni ei vain tullutkaan.Liikaa ajatuksia myllersi mielessä kaiken mailaman hengistä,hyvistä ja pahoista,enkeleistä ja demoneista ja siitä mitä kaikkea selittämätöntä mailmassa onkaan sattunut kenties juuri näiden kyseisten vaikuttajien johdosta.
Ajattelin että olen vain kenties hiukan ulalla päästäni kun piti mennä itseään pelottelemaan kaikkenlaisilla kummitus jutuilla mutta silti sisälläni eli tunne että "jospa sittenkin".Tämä kysymysmerkki esti minua saamasta unta vaikka kuinka yrtin siirtää ajatuksiani toisaalle ja pitää silmiäni kiini jotta uni tulusi se ei tullutkaan.

Kunnes yhtä äkkiä havahduin huomaamaan kuinka hiljaista olikaan tullut.Ympäriltäni ei kuulunut pienintäkään ääntä ei edes pikkuserkkujeni hengitystä jonka olin vasta hetki sitten todennut kuulevani seinän toiselta puolelta.Oli aivan "kuoleman" hiljaista.Itsekkin aloin pidättämään kuin vaistomaisesti hengitystäni jostain kumman syystä etten vain rikkoisi hiljaisuutta.
Makasin kylelläni sängyssä kasvot huoneeseen päin ja olin vain aivan hiljaa.Sitten avasin silmäni ja kuulin hiljaisuuden rikkoutuvan kuitenkin vain pienten jalkojen tömpsähdtäessä varovasti lattiaan.Sitten näin silmä kulmassani kuinka ohitseni asteli serkkuni kissa jonka en edes tiennyt olevan huoneessa.Tämä serkkuni suloinen pikkuinen kissa joka kuinkas ollakaan satui olemaan musta tepsutteli huoneen poikki.Ja livasti huoneen raollaan auki olevasta ovesta.Huokaisin vaan mielessäni kuinka olinkaan säikähtänyt tuon selittämättömän hiljaisuuden rikkonutta pikku mirriä.Mutta minä en tiennytkään piinan olevan ohi huomasin kuitenkin ettei pikkuserkkujeni huoneesta kuulunut vieläkään ääntä.Jälleen sama viiltävä hiljaisuus jatkui.Kunnes yhtä äkkiä kuulin seinän toiselta puolen nuorimman veljen huokaisevan tunnistin molempien poikien äänen jopa heidän nukkuessaan.Näin hyvin minä heidät tunsin.Olin jälleen huojentumassa kiusaavan hiljaisuuden aiheuttamasta jännitykestä kunnes kuulin nuorimman veljistä alkamaan korista kauhistuttavaan ääneen joka ei olisi niin pienelle lapselle mahdollinen jos ihmiselle ollenkaan se oli jokin niin demoninen korina että sitä olen kuullut matkittavan vain juurikin jossain "Manaaja" elokuvassa.Makasin aivan kauhusta kankeana ja kuulin kuinka korinan seasta erroittui sanat -"KYLLÄ,KYLLÄ".
Käännyin äkkiä peloissani selin makuulle ja lausuin kolme kertaa: -"Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen lopeta."
Huomasin lähes tulkoon huutavani viimeisellä kolmannella kerralla aivan hengästyksissäni.Syy miksi huusin näin oli se että olin lukenut jostain netti kirjoituksia selailesani että juuri näin tulisi lausua jos tahtoo tilassa vaikuttavan hengen lopettavan voimiensa näytön ja lähtevänsä pois tai ainakin lopettavansa.
Joka tapauksessa kuulin kuinka yhtä äkkiä pikkuserkkuni lopetti korinan mutta jälleen ahdistava hiljaisuus iski.Olin aivan pelosta jäykkänä.Mielessäni käväisi tietysti ajatus rynnätä poikien huoneeseen katsomaan oliko heillä kaikki hyvin mutta pelko piti minua niin rajussa otteessaan etten voinut kuin maata kankeana paikallani ja toivovani kenties heräävänikin jostain pahasta unesta.Mutta ei tämä ei ollut unta.Minulle tämä oli totisinta totta.Mitäs olin mennyt nuuskimaan kaikenlaisia asioita.Asioita joihin ei ehkä pitäisi puuttua.Jos ei halua kärsiä seuraamuksista.Enkä nyt ainoastaan syyttänyt itseäni netti seikkailuistani vaan ylipäätään kaikesta millä tavalla olin pyrkinyt tietoa repimään asioista vaikka väkisin.

Hiljaisuus vain jatkui ja jatkui jatkumistaan kunnes kuulin jälleen samanlaisen pienten jalkojen tömähdyksen lattiaa vasten ja silloin näin jopa "deja vun" sillä samainen serkun pikkuinen musta kissa jälleen kipitti ohitseni ja vilahti raollaan olevasta huoneen ovesta.Enkä missään vaiheessa ollut nähnyt serkun kissan palaavan huoneeseen ja kissan liikeet näyttivät täysin virheettömältä kopiolta edelliseen näkemääni ja tämä oli sitten viimeinen pisara.Meinasin jo juosta rääkyen ulos koko talosta.Kunnes kuulin taas tasaisen hengityksen pikkuserkkujeni huoneesta seinän toiselta puolen ja jotenkin ihmeen kaupalla koin oloni rauhoituneen suuresti ja halusinkin vain jäädä huoneeseen ja käydä nukkumaan.Hetken päästä nukahdinkin aivan levolliseti.

Aamulla heräsinkin jo sitten poikien huoneesta kaikuviin tuttuihin ilon huudahduksiin sillä oli taas uusi päivä ja meidän oli tarkoitus tietysti leikkiä pikkuserkujeni kanssa koko päivä.
En pysty sanoin kuvailemaan kuinka helpottunut olinkaan kun kaikki olikin ihan hyvin eikä talossa ollut mikään vialla tai siellä olevissa ihmisissä.Aivan kuin kaikki eilen yöllä kokemani kauhun hetket olisivat vain olleet unta.Vai olivatko ne?

Sitten päätin enää vain olla kyseenalaistamatta ja lopettavani epäillyt.Uskoin siis tämän olevan merkki siitä että henkimailma on läsnä meidän elämässämme.Tämän jälkeen olen aina pitänyt avoimen mielen ja tuntenut eloni paljon levollisemmaksi kun ei tarvitse enää kuumeisena ja skeptisenä epäiliänä yrittää aina löytää jonkinlaisia luonnollisia selityksiä kaikkeen.
En minäkään tietenkään nyt ihan kaikkea niele mitä kuulen ja en ole heti ensimäisenä huutamassa että se oli henkien tekosia tai jotain muuta vastaavaa.Vaan suhtaudun asiaan enemmän myöntevämmin ja tarkkailen.Hyväksyen kaikki mahdolliset seikat kunnes toisin voin todeta asin laitaa.

Olisi ihan mukavaa jos tämä ensi kirjoitukseni tänne blogiin saisi jonkinlaista keskustelua syntymään kenties muutaman tahon kanssa aiheesta kuinka he ovat tulleet epäilevistä skeptikoista henkimailmaan uskoviksi ja kokeneet kenties ensimäisen yliluonnolisen "vastauksen" hengiltä ja henkiolennoilta yleensäkkin.

Vastausen kyllä saa kun sen oppii ensiksi hyväksymään.

Kirjoittanut:SUOJIS

[SUOJIS]

Olet aivan oikeassa "Intiaani".Itse koin vain jollainlailla uskon puutetta itsessäni ja tahtoni uskoa kasvoi koko ajan mitä enemmän kysymyksiä ja epäilyjä heräsi.Sitten kun tutustuin tähän ystävääni jota nimitin jutussani "Liisaksi" hänen kertomansa asiat vahvistivat haluani uskoa vielä entisestään.Vaikka kertomukseni "uskoon tulemisestani" voikin vaikuttaa melkolailla jonkun asioiden kanssa leikkijän kirjoitukselta.Mutta en tuskin kuitenkaan voi muuten vakuuttaa vakavuuttani näihin asiohin millään kirjoituksilla.Se on ihan lukian itse päätettävissä ja itse en milläänlailla kyllä väheksy kenenkään uskoa tai milläänlailla kritisoikkaan ja kerro omia mielipiteitäni "ainoina oikeina".Mielestäni ihmisellä on oikeus uskoa kuten haluaa.Väärää uskomis tapaa ei olekkaan.Sillä ihmiset ovat kaikki omanlaisia ja siksi juuri on olemassa myös eri tapoja uskoa asioihin.Ihmiset tarvitsevat monia vaihtoehtoja ja tapoja juuri erillaisuutensa vuoksi.Mielestäni kuitenkin on olemassa tiettyjä"faktoja" jotka pätevät näissä asioissa.Mutta kukaan ei voi pakottaa ketään uskomaan niihin.

Kirjoituksesi viestistäni oli varsin varteenotettava juuri siinä mielessä että voidaan juuri tuoda tähän aiheeseen uusia mielipiteitä ja kertomuksia joita ihmiset haluavat jakaa.Lopuksi kuitenkin halusin varsinaisesti jollain tavalla tuoda suuntautumiseni esille.Eräänlaisena "pyyntönä" yhteisön ihmisille jakamaan tietoa ja kokemuksiaan aivan kuin tietysti muutkin.Haluan toki kasvaa tässä uskon asiassani mutten millään muotoa pidä itseäni minään "oppilaana" enneminkin tyydyn täysin siihen mitä itse elämältä ja sen ihmeiltä ja kokemuksilta opin.

[SUOJIS]

Ja vielä lisäisin edelliseen kirjoitukseeni sellaisen etten varsinaisesti etsinyt yhteyksiä.Sillä sen verran tiedän ettei niitä toki ole syytä etsiä kevyin syin jos muutenkaan.Sillä on monia tapauksia joissa ei olla selvitty juurikkaan mieleisesti.Koska henkimailaman kanssa ei ole leikkiminen ja kaikenlaiseen toimintaan joka saattaisi kenties ärsyttää henkiä on syytä varautua huolellisesti ja silloinkaan ei voi olla ikinä täysin varma turvallisuudestaan.Tässä olen samaa mieltä vielä "Intiaanin" kanssa.

Se mitä etsin voidaan kuvata enneminkin vain tiedon janoksi uskoni vahvistamisesksi.Eli en todellakaan pelaillut mittään spiritismiä yksikseni sillä en hallitse sitä.Tosin en voi kiistää että tapani janota tietoa olisi ollut kovinkaan "järkevä" enkä kyllä missään kohdassa näin kertomuksessani väitäkkään.Mutta en voi koskaan olla täysin varma minkälaisen vaikutuksen sain tejoillani aikaan.Mutta ainakin minä itse uskon nyt.Eikä sitä ole kiistäminen.Saavutin sen sillä tavalla kuin itse sen saavutin.Jokaiselle se on varmasti omanlaisensa.

Joillakin henkilöillä tälläiset uskomuksen asiat tosin liikkuvat ihan suvussa joka voi juurtaa juurensa ties kuinka pitkälle asti.Tälläisissä tapauksissa ihminen kasvaa uskoon aivan aikaisesta vaiheesta lähtien.Joka on tälläisissä tapauksissa tapanakin.Heille nämä asiat voivat tietyssä määrin olla aivan arkisia joka päivän elämää joka onkin totta ainakin tällaisten henkimailaman herkimmin aistivilla ihmisillä joita juuri kenties jonkinlaisiksi "meedioiksi" kutsutaankin.Heillä tosin uskoakseni on jonkinlainen oma määritelmänsä omien kykyjensä suhteen ennen kuin he voivat itse nimittää itseään täysin meedioiksi.

[Aschenisto]

Kyseessä voi olla vaan pelkästään se, että luit kaiken maailman juttuja Internetistä. No ne aktivoivat sinun mantelitumaketta, joka laukaisee irrationaalisen pelon ja kaikenmaailman pienten vihjeiden tulkitsemisen joksikin yliluonnolliseksi. Sitten nukahdit. Näit unessa varsin selkeitä selkounija. Itsekin olen joskus nähnyt varsin selkeitä unija ja luullut todeksi...

[SUOJIS]

Niin no uneksihan minäkin sitä itselleni tolkutin.Mutta loppuen lopuksi oli se mitä houruiluja hyvänsä ainakin se säikäytti meikäläisen puolikuoliaaksi.Ja jos koin tarvetta saada "vastauksia" tai jotain muuta vastaavaa joka vakuuttaisi minua haluamallani tavalla niin tämä oli kiitos vaan meikäläiselle ihan tarpeeksi totista.En todellakan haluaisi saada minkäänlaista rankemman luokan kohtausta moisten asioiden kanssa.Painajaisista olen kyllä tähän mennessä selvinnyt ilman sen ihmeempiä harmittelematta koska en kuitenkaan pidä itseäni minään heikko hermoisena.Tämä vain oli mielestäni jotain aivan muuta ja se vaikutti minuun.Enkä tästä syystä aijo viitata sille vain "kintaalla".

[SUOJIS]

Sellaiset unet ovat kyllä kaikista häiritsevämpää laatua jossa ei tiiä että näkee unta sitä voi joskus olla todellakin hankala erottaa vaikka uni saattaisi ollakkin varsin utopistinen.Sitä ei vain aina tajua tai ei välttämättä halua myöntääkkään.

Esimerkkinä voisin omakohtaisesti kertoa tälläisestä melko hämmentävästä unesta jollaisia kaikki unet ehkä hiukan ovatkin toiset vähemmän ja toiset enemmän.Noh joka tapauksessa olin käynyt nukkumaan kaverini luona ja unessa sitten heräsin juuri kotona omasta sängystäni.Jostain syystä sekosin tästä johtuen unessa ihan totaallisesti.Aloin vaan huutamaan unessa:
-"Että ei,ei,ei tämä voi olla totta vastahan minä kavin nukkumaan kaverini luona"!
-"Miten minä voin heerätä kotontani!"
En vain jostain syystä tässä unessa osannut hahmottaa kumpi oli totta se että olin nukkumassa kaverini luona vai olinko sittenkin kotonani.
Joissain unissa sitä vain pystyy hallitsemaan itsensä ja joissain ei tässä tapauksessa en edes pystynyt mielessäni huomaamaan eroa unen ja todellisuuden välillä vaikka tämän voisi kenties mieltää kaikista helpoimaksi asiaksi ymmärtää unessa.
Vaan niin ei ollut tässä.Sitten tässä unessa sekoillessani halusin vain herätä ystäväni luonta koska minusta jostain syystä tuntui siinä unessa hirmu ahdistavalta.Noh sitten muistin unessa että olin kaverini luona käynyt nukkumaan sellaiseen kerros sänkyyn ylempään punkkaan jossa ei ollut minkäänlaista reunusta ja sitten keksin melko järjettömän tavan yrittää herättää itseni unesta.
Menin unessa takaisin omaan sänkyyni josta olin noussut ja ajattelin että jos pyörähdän unessa las omasta sängystäni heräisin kaverini luonta tipahtaessani lattialle.
Siis aivan järjetöntä.Siinähän olisi pahimmassa tapauksessa voinut mennä henki jos yritykseni olisi toiminut.Loukkaantumatta siitä ei joka tapauksessa olisi selvinnyt.Mutta luojalle kiitos etten kuitenkaan saanut sekoilullani itseäni tipahtamaan sängystä vaikka unessa yritinkin tätä useampaan kertaan.
Kunnes sitten viimein heräsin niin oli kyllä sellainen mega hämmenys päällänsä kun kahteli sieltä kaverin kerrossängyltä alas lattialle ja ajatteli että halusinko tosissani tiputtaa itteni täältä.Ei hitto!Mut niin ahistavalta se uni jotenkin tuntu et siinä ei välittäny vaik ois sieltä sängystä siihen lattialle lätsähtänytkin.Halusi vaan herätä.Vaan empä tiiä oisinko kyllä heränny sen putoamisen jälkeen.IHME SEKOILUA!!

Mut unet on.Siitä huolimatta unet on kyllä jotain niin maagista alitajunnan sokkeloista mielikuvitusta et niitä ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkee sitä joskus näkeekään.Se on kyll omalla tavallaan tosi hienoo et ihmenenkin jolla ei ole välttämättä kummoisia mielikuvituksen lahjoja voi unessa nähdä vaikka mitä selittämätöntä ja outoa.Ihmis mieli on kyllä jotain sellaista jota ei täysin tulla varmaan koskaan ymmärtämään.Eikä kyllä pitäisikään.

[Merey Celeste]

Olen koko "ikäni" mietinut suhdetani jumalaa, henkimaailmaan, hyvää ja pahaan. Jo pikku tyttönä luin iltarukouksen joka ilta jossa pysin siunausta, apua, kiitin ym. mun lapsuuden haave oli nähdä enkeli ja sen näinkin Nykyään vieläkin lausun iltarukouksen mutta niitä on kaksi toisessa lausun tutun levolle laske, ja kiitän ja toisessa puhun "henkiolenoille, enkeleille ym.
minusta ei ole yhtä oikeaa uskontoa olevassa, vaan se johon itse uskoo ja katsoo tarpeelieksi.

[Zrud]

Ite en paljoa viitti suhteitani miettiä mielikuvituskavereihin. Jumala kun ei mitään kummempaa ole kuin juurikin tuota.

Lapsilla ne mielikuvituskaverit on vielä ihan suvaittavia. Mutta aikuisella en näe niitä enää mielelle terveellisiksi asioiksi.

[Sharkillah]

Mielenkiintonen tarina Suojikselta, mutta eiköhän tämä juuri mene selkounen piikkiin, niinkuin luultavasti kaikki tämän tyyppiset tapaukset.

1. "Havahdutaan yöllä kun on menty nukkumaan". Eli ei edes tiedetä ollaanko hereillä. Kannattaisi opetella tiettyjä tunnistuskeinoja että "Olenko unessa vai en?" Esimerkiksi painaa valokatkaisijaa ja miettiä mitä siitä tapahtuu. Unessa todennäköisesti jotain muuta kuin menee valot päälle. Näitä todellisuusharjoituksia voi tehdä hereillä ollessaankin, jolloin äärimmäisen todentuntuisessa selkounessa tulee kokeiltua ikäänkuin rutiinilla olenko unessa.

2. Yliluonnollisten juttujen lukeminen virittää aistit ja aivot siihen tilaan, että haluaa nähdä yliluonnollisia juttuja, jolloin kaikki kolahdukset on merkkejä hengiltä. Esimerkiksi ouija- laudalla pelatessa tapahtuu paljon "yliluonnollisia" asioita, koska kaikki odottavat että niitä tapahtuu.

Varmasti nämäkin asiat on joku jo moneen kertaan sanonut, mutta tää on meikäläisen näkemys asiasta.