Asun noin 50 vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa edesmennyt isotätini asui ennen kuin kuoli syöpään. Talossa on asunut myös isotätini mies, äitini, mummoni ja pappani. Nykyään perheeni ja minä asutamme taloa, mutta viimeisten 4 vuoden aikana talossa on ilmennyt levottomuutta, jonka minä mieltäisin "paranormaaliksi aktiivisuudeksi". Tällä tarkoitan tontillamme tapahtuvia outouksia, esimerkiksi EVP:t ja poltergeist-ilmiöt. Poltergeist-ilmiöt kohdistuvat useimmiten omaan huoneeseeni ja pikkusiskoni huoneeseen, samoin kuin kummittelut ja valoilmiöt. Teen äärimmäisen tiivistellyn listan näistä oudoista tai vähemmän oudoista tapahtumista:

*Kohinaa, vinkumista, huutoa ja puhetta tietokoneen kaiuttimista (televisio, radio, internet ja musiikinkuunteluohjelmat pois päältä, tapahtunut kolme kertaa)
*Koputuksia ja raapimisääniä yläkerran varastosta (varastossa ei ristin sielua, tapahtunut todella usein)
*Valopalloja, jotka liitelevät hetken ja katoavat kuin tuhka tuuleen (tapahtuu joka puolella taloa, todella usein)
*Valokatkaisijat liikkuvat itsestään ylös ja alas (tapahtunut huoneessani, kerran)
*Vaatekaapin ovi heiluu ja kolisee ilman näkyvää syytä (huoneessani, tapahtunut kerran)
*Askelia huoneessa, jossa ei ole ketään (tapahtuu todella usein, joka puolella taloa)
*Joku painaa nukkuessa tylpällä esineellä lapaluiden/solisluiden väliin, ei ketään näkyvissä (tapahtunut itselleni neljä kertaa)
*Vaalea, sumumainen hahmo seuraa perässä keskellä kirkasta päivää (takapihalla, tapahtunut kerran)
*Haitari soi lukitussa salkussa itsestään (pikkusiskoni huoneessa, tapahtunut kaksi kertaa [toisella kerralla toinen lukko oli auki])
*Huoneesta kuuluu ryminää, mutta kaikki on paikallaan (joka puolella taloa, tapahtuu edelleen hyvin usein)
*Kitaransoittovihko putoaa voimalla jalkojen juureen lojuttuaan ensin rauhallisesti lattialla (huoneessani, tapahtunut kerran)
*Peilikuva muuttuu yhtäkkiä liikkumattomaksi (tapahtunut kerran, huoneessani)

Lista on suhteellisen vajava, enkä kertonut mainituistakaan kokemuksista kovin laajasti. Voin toki kertoa laajemmin näistä tapahtumista, jos ketään kiinnostaa.

Tuossahan olisi väitettyjen tapahtumien vuoksi jo tutkimisen arvoinen kohde.
Onko kyseisille ilmiöille loppupeleissä kuinka paljon todistajia?

OSITutkimusseura kirjoitti:Tuossahan olisi väitettyjen tapahtumien vuoksi jo tutkimisen arvoinen kohde.
Onko kyseisille ilmiöille loppupeleissä kuinka paljon todistajia?

Valitettavasti useimmille kokemuksille ei löydy muita todistajia kuin minä ja siskoni. Mieleenpainuvimpia tapahtumia (esim. EVP-kokemustani ja kitaravihon lentelyä) ei ollut näkemässä kukaan muu kuin minä. Talon vanhempaa väkeä eivät nämä ilmiöt kiusaa oikeastaan ollenkaan, minkä vuoksi on ymmärrettävää, ettei juttujani juuri uskota. Pikkusiskoni tosin on samaa mieltä kanssani siitä, että talossamme on ilmeisimmin paranormaalia toimintaa.

Saunasta puheen ollen: Olin saunomassa, siirryin siitä sitten pesuhuoneeseen suihkuun. Lauleskelin jotain yksinäni suihkussa ja yhtäkkiä saunan puolelta kuuluu rykäisy ja murhadus että hiljaa. Säikähdin ihan helvetisti, pesin itseni äkkiä ja lähdin pois. Saunassa ei ollut ketään muita. Ilmeisesti lauluääneni on niin karmea että saunatonttuakin hirvittää.

Olen viime aikoina ihmetellyt parvekkeen ovea. Mulla on oviaukossa roikkumassa metalliketju jolla voin lukita parvekkeen oven niin että se on raollaan mutta kukaan ei pääse siitä sisään. Olen toistaiseksi pitänyt ulointa ovea auki ja sisempää säädellyt lämpötilan mukaan. Nyt on monta kertaa käynyt niin että olen huomannut metalliketjun roikkuvan oven tällä puolella vaikka se ei mitenkään voi itsestään roikkua sisäoven tällä puolella vaan se pitää asetella siihen. Nyt viimeksi oli jopa lasipullo stopparina joten ovi ei edes voinut mennä niin kiinni itsestään että ketjulla olis ollut mahdollisuuksia siirtyä oven tälle puolelle. Ketju kun painonsa takia roikkuu suoraan alaspäin mutta oven tälle puolelle siirtyneenä se on eri kulmassa. Näissä jutuissa on yleensä symboliikkaa. Metalliketjusta mulle tulee mieleen käsiraudat mutta kenelle.. Itse en ainakaan ajatellut puuhastella mitään rikollisempaa. Lol.

Jääkaapin ovi rysähti yllättäen auki yhtenä iltana. Hassua kyllä, sen sisällä ei ollut mitään, joka sen olisi voinut aukaista.
No tjaa, eipä oikein muuta ole tapahtunut :/

Paitsi kerran siskoni sanoi nähneensä valkeisiin pukeutuneen hahmon ja sanoi luullensa sitä minuksi. Olin silloin muualla pyörimässä ja kotona ei ollut muita kuin me. jännää...

Skeptikot, keksittekö syitä tälle? (Kysyn tätä ihan vilipittömästi.)

Sänkyni vieressä on pistorasia, josta toisesta menee jakoriasia, johon on liitelly yövalo ja yöpöydällä oleva radio. Nukahdin illalla radio päällä, ja aamulla se oli kiinni. Kun tarkastin tilannetta seinästä, näin että jakorasian johto oli lähtenyt itsekseen seinästä yön aikana irti. Sänky ja johdot ovat lähekkäin toisiaan, ja kun korkottelen käsilläni ottamaan jotakin töpseliä irti seinästä, on se ahtauden takia hidasta ja vaikeaa. Voiko tämmöistä sattua ihan muuten vaan? Olen yrittänyt keksiä mahdollisia selityksiä, mutten saa päähäni mitään. Onko mitään niinsanotusti "tavallista" voimaa tai tapahtumaa, joka voisi irroittaa töpselin seinästä? En kävele unissani tai käy horroksensekaisena vetämässä sähkölaitteita irti seinästä,eikä sänkyni alla asu mustaa mörköä, mutta toisaalta kerta se olisi ensimmäinenkin.

Aina kun kotona jotain selittämätöntä tapahtuu,on usein helpompi unohtaa se, kun ruveta miettimään itseään sairaaksi molemmiinpuolisilla vaihtoehdoilla. Unohtaessa asiasta tulee neutraali. Päätin näköjään tänään jatkaa pohtimista ja tuoda asian julki.

Verninia kirjoitti:Skeptikot, keksittekö syitä tälle? (Kysyn tätä ihan vilipittömästi.)

Sänkyni vieressä on pistorasia, josta toisesta menee jakoriasia, johon on liitelly yövalo ja yöpöydällä oleva radio. Nukahdin illalla radio päällä, ja aamulla se oli kiinni. Kun tarkastin tilannetta seinästä, näin että jakorasian johto oli lähtenyt itsekseen seinästä yön aikana irti. Sänky ja johdot ovat lähekkäin toisiaan, ja kun korkottelen käsilläni ottamaan jotakin töpseliä irti seinästä, on se ahtauden takia hidasta ja vaikeaa. Voiko tämmöistä sattua ihan muuten vaan? Olen yrittänyt keksiä mahdollisia selityksiä, mutten saa päähäni mitään. Onko mitään niinsanotusti "tavallista" voimaa tai tapahtumaa, joka voisi irroittaa töpselin seinästä? En kävele unissani tai käy horroksensekaisena vetämässä sähkölaitteita irti seinästä,eikä sänkyni alla asu mustaa mörköä, mutta toisaalta kerta se olisi ensimmäinenkin.

Aina kun kotona jotain selittämätöntä tapahtuu,on usein helpompi unohtaa se, kun ruveta miettimään itseään sairaaksi molemmiinpuolisilla vaihtoehdoilla. Unohtaessa asiasta tulee neutraali. Päätin näköjään tänään jatkaa pohtimista ja tuoda asian julki.

Olikos kyseessä tavallinen jakorasia vai sellainen jossa on johdossa säätövaraa (kelajakorasia), nuo kelajakorasiat saattaa joskus lämpötilavaihteluiden takia kiristää johtoa ja silloin teoriassa voisi pistoke irrota seinästä. Itselläni lähti pari viikkoa sitten irti omia aikojaan seinästä radion virtajohto, radio oli suoraan kiinni seinässä olevassa pistokkeessa ja siihenkään ei ollut kukaan koskenut ja johto oli löysällä joten kiristyminen ei voinut olla syynä. Hauska sattuma että juttumme ovat samantapaiset.

^ Tämä skeptikko tarjoaa kaikesta huolimatta tuohon selitykseksi sitä, että olet kuitenkin luultavimmin onnistunut nykäisemään töpselin seinästä. Tai sitten joku lemmikki, joka kenties saisi huonosti kiinni olevan töpselin riuhtaistua lattialle ohi mennessään?

Olen nyt viimeisen vuoden aikana huomannut, että aina kun olen poikkeuksellisen alakuloinen ja satun sitten mainitsemaan/puhumaan/avautumaan asiasta jollekulle, tilannetta seuraa jonkin ajan päästä erittäin huono olo ja päänsärkyä. Ikään kuin jonkinlainen emotionaalinen vuodatus saisi minut voimaan pahoin.
Eikö sen pitäisi olla niin päin, että olon pitäisi parantua kun on saanut vähän purettua tuntojaan?

Hopeapaju kirjoitti:^ Tämä skeptikko tarjoaa kaikesta huolimatta tuohon selitykseksi sitä, että olet kuitenkin luultavimmin onnistunut nykäisemään töpselin seinästä. Tai sitten joku lemmikki, joka kenties saisi huonosti kiinni olevan töpselin riuhtaistua lattialle ohi mennessään?

Olen nyt viimeisen vuoden aikana huomannut, että aina kun olen poikkeuksellisen alakuloinen ja satun sitten mainitsemaan/puhumaan/avautumaan asiasta jollekulle, tilannetta seuraa jonkin ajan päästä erittäin huono olo ja päänsärkyä. Ikään kuin jonkinlainen emotionaalinen vuodatus saisi minut voimaan pahoin.
Eikö sen pitäisi olla niin päin, että olon pitäisi parantua kun on saanut vähän purettua tuntojaan?

Ootkos varma, että sulla ei ole taipumusta migreeniin ? Siinä kun tuppaa olemaan tapana "stressin laukeamisen jälkeinen reaktio".. Eli kun saat suoritettua jonkun henkisesti raskaan asian/työn/muun päätökseen, niin tuppaa tulemaan kohtaus päälle. Se voi olla, että sulla on lievä migreeni, nimittäin jos tuppaa olemaan paha kohtaus, niin lähtee jalat alta ja olo on kun kuolema tulis.

Kiitos vastauksista! Taloudessa ei ole lemmikkejä eikä jatkojohto ollut kelallinen versio, vaan tiukasti kiinni seinässä. En myöskään ole voinut irroittaa epähuomiossa ohikävellessäni tätä johtoa, joka oli sängyn ja seinän välissä tiukassa puristuksessa niin, että itse johto kulkee sängyn alta yöpöydälle. Oli mitä hyvänsä, ehkä se selviää joskus. Näitä on hauska pohtia, ja myös siltä kannalta, että mikä on totta ja mikä jotain muuta, mutta myös niin että tietty järjellinen konsepti pysyy myös mukana matkassa. Pelkään liiallista "hörhöytymistä".

Hopeapaju kirjoitti:Olen nyt viimeisen vuoden aikana huomannut, että aina kun olen poikkeuksellisen alakuloinen ja satun sitten mainitsemaan/puhumaan/avautumaan asiasta jollekulle, tilannetta seuraa jonkin ajan päästä erittäin huono olo ja päänsärkyä. Ikään kuin jonkinlainen emotionaalinen vuodatus saisi minut voimaan pahoin.
Eikö sen pitäisi olla niin päin, että olon pitäisi parantua kun on saanut vähän purettua tuntojaan?

Jos pohjalla on vuosien mittaisia patoutuneita huonoja fiiliksiä ja tapahtumia, on ymmärrettävää, että kun asoita raoittaa kuuleville korville, seurauksena on myös fyysistä kipua. Jos paha olo on ollut pitkään sisäistä vaikenemista, ei se aina ihan helpolla ulos tule.

Puhumisen sanotaan auttavan , ja uskon kyllä että ihminen on luotu puhuvaksi ja kommunoikovaksi sosiaaliseksi olennoksi, ja että tämä on jotain mielen ja fyysisyyden ensi"järkytys" avautumisiin? Onko nämä puhumiskokemukset olleet asioita pintapuolisesti valoittavia, vai pitkälle vietyjä keskusteluita?

niin taas näitä tapahtumia.. eilen olin menossa pyykkäämään ja kun nyt ollaan hommattu kissa jolla ei asiaa siis alakertaan. niin pimennosta hyppäsi ihan meidän kissan näköinen kissa niin voimakas oli tuo kokemus että oikeesti säikähdin sitä että kissa oli jollain keinolla päässyt alakerran kellariin.. mutta sitten se hävis ilmaantumisen jälkeen siinä kohtaa oli siis valoisaa johon se hävis kun "pieru saharaan".

ei ole reagoinut viellä ainankaan mihinkään tietääkseni joskus kyllä juoksee paikasta toiseen aika vauhtia mutta ehkäpä tuo vaan leikkii:). mutta tuli kyllä mieleeni että voihan se olla että kissan hommaaminen ei ollut jonkun mieleen täällä koska heti on alkanut taas tuntumaan voimakkaammin että ei olla kissan kanssa kaksin.. yritin hiukan videotakin ottaa pyykki reissusta mutta viellä ei oikeestaan tuottanut tulosta:D

Okei, kerrotaan ainut ns. yliluonnollinen kokemukseni jos se sitä on edes. Jos joku tietää tämän ilmiön niin saa kertoa, olen tätä parilta kaverilta kysynyt eivätkä he ole osanneet sanoa mitään tähän.

Olin jokin 6-7 vuotias tuolloin, oli sellainen sumunen myöhäinen kesä ilta muistaakseni, oli harmaan pilvinen sää mutta suht valoisa. Äitee ja veli istu kattelemassa jotain tv:stä olohuoneessa missä oli kolme suurta ikkunaa vieretysten mitkä meni olohuoneesta keittiöön mistä siis näki meitin takapihalle, mutta äitee ja veli istuivat niin etteivät nähneet ulos. Minä ja iskä sitten taas oltiin äiteen ja iskän makkarissa kattomassa jotain toista ohjelmaa (kyllä olemme hyvin kiintyneitä tv-ruutuihin). Jossain vaiheessa sitten tylsistyin ja menin makkarin ovelle (mistä siis näkee olkkariin ja ovelta näkee suoraan olohuoneen/keittiön ikkunoista ulos) ja jäin sitten siihen nojailemaan ja kattelemaan mitä ohjelmaa veli ja äitee kattelivat, mutta jostain syystä kun sekään ei kiinostanut niin kattelin sitten sieltä ovelta niistä olohuoneen/keittiön ikkunoista takapihalle, en oikein siinä mitään ihmeempää miettinyt, kunhan kattelin ulos. Olin siinä jonkin aikaa kun ei oikein tehnyt mieli mennä leikkimäänkään eikä edes mennä siitä ovensuusta pois vaikka olkkarin sohvalle istumaan.

Kun siinä olin jonkin aikaa katellu ulos ikkunoista niin yhtäkkiä sellainen valkoinen salama(?) iski ihan ikkunan viereen maahan. Mitään muotoa en hahmottanu, näytti täysin tavalliselta salamalta, eli se näkyi vain sen pienen hetken ja oli poissa. Huone ei valaistunut tai mitään ääntä ei edes kuulunut. Vaikka pelkäsin silloin ukkosta niin en kumminkaan siinä tilanteessa mitenkään hätkähtänyt enkä ajatellut oikeastaan mitään muuta kuin että "jaa, alkaa ukkostamaan...". Iskä joka oli just sopivasti tullu siihen ovelle (keittiöön kun oli matkalla) huomasi kanssa sen ilmiön, kysy meiltä muilta että mikä hemmetti tuo oli. Äitee ja veli eivät tienneet mitään siitä kun eivät takapihalle nähneet ja kun tosiaan ei huonekkaan valaistunut siitä valosta. Iskä kerto tietty mitä oli nähny mutta eihän äitee sitä tietenkään uskonu sano vaan että näkee harhoja ja asia ohitettiin sillä.

En oikein tiiä miksen ite mitään siihen sanonu, pidin aika pitkälle sitä tavallisena salamana kun ilmakin näytti sellaselta että voisi alkaa satamaan (muttei todellakaan näyttäny ukonilmalta). Mutta kun sitä jyrähdystä ei kuulunut koskaan eikä muitakaan salamoita alkanyt näkymään niin aloin pikku hiljaa toteamaan itsekseni että joo, se ei tainnu ihan tavallinen salama olla. Teki mieli tietty sanoa että määkin näin sen ilmiön mutta en koskaan saanu puhutuksi sitä ääneen Ja tosiaan kun nytten kesällä on kohdalle osunu parikin kertaa tilanne ukonilman aikana että salama on iskenyt melkeimpä ikkunan viereen niin tiedän että siitä lähtee helevetin kova ääni ja koko huone valaistuu siinä eli ei ihan salamalta enää se ilmiö vaikuta minkä näin silloin kakarana. Olen wikipediasta katellu että millasia salamoita on olemassa mikä tuon selittäisi, mutta ainoat äänettömät salamat oli elosalamoita, mitkä taas pitäisi näkyä niin kaukana ettei niitä vain kuule, ei ihan takapihalla ikkunan vieressä.

Eli, jos joku tietää selityksen niin kertokaa ihmeessä... en itse miellä sitä mitenkään yliluonnollisena, voi hyvinkin siihen löytyä selitys, mutta oudoltahan se tapahtuma näytti... mutta ainakin tällä hetkellä se on ainoa yliluonnollinen asia mitä minulle on tapahtunut, muita olen saanu vaan kuulla kavereiltani

Mä en ole valitettavasti koskaan kohdannut kummitusta, eikä mitään paranormaalia ole tapahtunut kotonani. Toisaalta olen tosi tyytyväinen että olen saanut elää rauhassa, mutta olisi hienoa oikeesti joskus törmätä johonkin todella yliluonnolliseen, vaikka jossain kummituslinnassa

Mutta kaikenlaista muuta outoa on kyllä sattunut elämäni varrella, vaikka henkeä en olekkaan koskaan tavannut..

1. Minulla ja äidilläni on erityinen suhde, jopa telepaattinen. Usein olen ollut päivän puhelin äänettömällä laukussa koko päivän, enkä kertaakaan ole katsonut sitä että onko joku soittanut tai lähettänyt viestiä. Mutta monesti olen ottanut puhelimen laukustani, usein vielä niin että olen ollut juttelemassa jonkun kanssa, ja kesken lauseen napannut puhelimen käteeni, ja kas, siihenhän samaan aikaan äiti yrittää soittaa. Usein myös jos ajattelen että täytyis jutella äitin kanssa, niin puhelimeni soi, ja äitihän siellä kertoilee että tuli tarve soittaa

Kerran ollessani koulussa mulle tuli kauhee tarve lähteä kesken päivän kotiin. Tuli jotenkin levoton ja paha olo. Lähdin koulusta, ja kävelin kotiin todella vauhdilla. Puolimatkassa tuli outo tunne että soitanpa kotiin äidille kertoakseni että olen tulossa (ihmeellinen tilanne, miksi pitää soittaa että olen tulossa kotiin koska kymmenen minuutin kuluttua äitini varmasti huomaa asian astuessani ovesta sisään? ja minulla oli kotiavaimet, ettei senkään takia tarvitse soittaa ennakkovaroitusta). Soitin, ja yllätyksekseni puhelin soi todella kauan. Vihdoin äitini vastaa heikolla äänellä. Kävi ilmi että diabeetikkoäitini verensokeri oli mennyt vaarallisen alas, ja hän oli jo puolitajuton, mutta sai herätettyä itsensä kun kuuli puhelimen soivan. Jos en olisi soittanut, äitini olisi mennyt tajuttomaksi ja kun olisin päässyt kotiin hänellä olisi jo ollut aivovaurio. Tai jos en olisi lähtenyt kotiin ollenkaan, isäni olisi löytänyt hänet vasta tuntia myöhemmin, jolloin hän olisi luultavasti ollut jo kuollut.

Viime keväänä eräänä sunnuntai-iltapäivänä joskus viiden aikoihin mulle tuli tosi ahdistava paha olo, ja olin varma että jonkulle rakkaalle on nyt sattunut jotain. Koska tätä on tapahtunut aikasemminkin, niinpä sitten soitin äidilleni tarkistaakseni että kaikki on ok. Äiti oli hieman ihmeissään soitostani, ja sanoi kaiken olevan kunnossa. Hän tietää että meissä on tätä "noidanvikaa" kuten miehet asian ilmaisevat, ja tietää että otan tuntemukseni vakavasti. No, puhelu loppui ja rauhoittelin itseäni. Väärä hälytys, mutta koska en ole mikään meedio, niin mitäpä siitä. Kunnes sitten tuli maanantai. Illalla äitini soitti, ja kuulosti selvästi järkyttyneeltä. Edellisenä iltana, viiden aikoihin, yksin asuva mummini oli kaatunut pahasti eikä ollut päässyt ylös soittamaan apua. Hän oli sitten ajattellut meitä äitini kanssa että soittakaa nyt, ja huolestukaa kun en vastaa, tarvitsen apua! Ilmeisesti olin sitten saanut tämän hätäviestin, mutta en ollut osannut sitten erottaa että keneltä se avunpyytö tuli.

Me kolme naista, minä, äitini ja äitini äiti (mummi) ollaan kaikki vähän herkkiä asioille. Isäni on aina sanonut äitiäni leikillisesti noidaksi, koska äitillä joskus tuntuu olevan lähes yliluonnollisia kykyjä. Kun kasvoin, isäni alkoi sanoa että olen perinyt äidiltä nämä lahjat. Nykyään mieheni sanoo minusta ihan samaa. Meille kolmelle ehkä vahvin yliluonnollinen kyky on etiäisten saaminen. Mieheni monesti ihmettelee, kun olen hereillä kun hän tulee iltavuorosta kotiin, vaikka minun pitäisi olla nukkumassa. Tosiasiassa olen ollut nukkumassa, mutta muutamaa minuuttia ennen mieheni saapumista olen herännyt siihen että joku tulee ovesta, vaikka ketään ei näy. Olen sitten noussut ylös ja mennyt keittämään teetä ja laittamaan valoja päälle, ja muutamaa minuuttia myöhemmin mieheni on tullut kotiin. Tämä ei myöskään johdu mistään sisäisestä kellosta, koska miehelläni on todella epäsäännölliset työajat, ja hän saattaa tulla kotiin oikeastaan koska vaan. Äitini on saanut tällaisia samanlaisia etiäisiä isäni kanssa niin kauan kuin muistan.

Useasti olen myös pelästyttänyt mieheni kertomalla kuka hänelle soittaa. Hänen puhelimensa on toisella puolella huonetta, alkaa soida ja minä tokaisen asiaa sen enempää ajattelematta että "se on pekka, sano terveisiä" tai vastaavaa. Pelottavan usein tiedän ketä soittaa, ja mieheni jaksaa aina ihmetellä asiaa.

Kerran äitimme kanssa kävimme kierroksella Turun Linnassa. Olimme paikalla sen verran myöhään, että muita turisteja ei juuri ollut liikkeellä. Kiertelimme kaksin hämärtyvää linnaa, ja keskustelimme arkitehtuurisista yksityiskohdista ja historiasta, ja muista vastaavista asioista. Kun tulimme pois kierrokselta ja lähdimme ajelemaan kotiin, aloimme puhua siitä millaisia viboja missäkin huoneessa oli ollut. Aika jännästi meillä oli samoista huoneista täsmälleen samanlaiset fiilikset. Tässä kyseessä voi tietysti olla pelkkä mielikuvitus, eikä nyt ole kauhean vaikea arvata että lastenhuoneessa voi tuntea lasten leikkien riemun ja vankityrmässä pelkoa ja ahdistusta

2. Unet. Nään todella usein unia, yleensä todella absurdeja enkä juuri muista niistä mitään aamulla. Mutta muutaman kerran olen nähnyt hyvin todentuntuista unta, ja muistanut jokaisen yksityiskohdan hyvin tarkasti herättyäni. Ensimmäinen uni tuli muutamaa päivää sen jälkeen kun rakas koirani oli nukutettu ikiuneen. Olin sydän rikki ja onneton ja itkin paljon. Sitten aamuyöstä näin unta, jossa koirani tuli herättämään minua ja vaati seuraamaan. Kaikki tämä tapahtui omassa kodissani, omassa sängyssä. Seurasin koiraa, joka oli iloinen ja energinen. Enempää en unen yksityiskohtia ala tässä selostamaan, mutta unen tarkoitus oli selkeästi osoittaa minulle että koirallani on kaikki nyt hyvin, ja että hän on edelleen meillä kotona, mutta vaan eri muodossa.

Toisen unen näin.. olisikohan ollut viime keväänä. Vaarini nukkui pois vuosi sitten syksyllä Alzheimerin nujertamana. Siinä unessa sitten Vaari tuli koirani kanssa katsomaan minua, kyseli miten menee ja kertoi että hänellä on kaikki hyvin. Sitten uni loppui, ja heräsin itkien. Mutta olo oli jotenkin paljon helpottuneempi.

Sellasia minulta, kirjottelen lisää kun muistuu mieleen

Tässä yks outo tapahtuma mikä on sattunut mulle ja mun kaverille.

Olin mun kaverini kanssa meillä kahdestaan (vanhemmat oli kaupassa). Me istuttiin mun työpöydän ääressä joka on ikkunan edessä. No me katsoimme ulos ja näimme kun naapurin auto lähti pihasta sitten katsoimme toisiamme ja juttelimme sitten katsoimme taas ulos. Se sama naapurin auto lähti uudestaan pihasta samalla lailla ja ihmettelimme vähän sitä ,mutta kun katsoimme autoa tarkkaan siinä ei ollut ajajaa ja auto oli normaalisti sininen niin nyt se oli todella haalea melkeimpä läpinäkyvä. Oli kyllä outo tapaus eikä me osattu selittää asiaa. Sama tapahtuma tapahtui toisenkin kerran!?

paranormitjutut1 kirjoitti:Tässä yks outo tapahtuma mikä on sattunut mulle ja mun kaverille.

Olin mun kaverini kanssa meillä kahdestaan (vanhemmat oli kaupassa). Me istuttiin mun työpöydän ääressä joka on ikkunan edessä. No me katsoimme ulos ja näimme kun naapurin auto lähti pihasta sitten katsoimme toisiamme ja juttelimme sitten katsoimme taas ulos. Se sama naapurin auto lähti uudestaan pihasta samalla lailla ja ihmettelimme vähän sitä ,mutta kun katsoimme autoa tarkkaan siinä ei ollut ajajaa ja auto oli normaalisti sininen niin nyt se oli todella haalea melkeimpä läpinäkyvä. Oli kyllä outo tapaus eikä me osattu selittää asiaa. Sama tapahtuma tapahtui toisenkin kerran!?

Mulle on käynyt niin että olen nähnyt saman ihmisen kävelevän editseni kaksi kertaa parin minuutin sisällä aivan samalla tavalla ja aivan samoilla puheilla. Vähän ihmetytti..

Tällaiset etiäiset ovat aika yleisiä Suomen historiassa ja tarinoissa.

Tässä myös muutama etiäiskokemus:
http://paranormaaliblogi.net/index.php/ ... akuu-2010/

Ensimmäisenä viestinä heti hieman pidempi postaus, mutta menkööt.

Pohjustan seuraavia asioita sillä, että olen nuoruudestani asti suhtautunut hyvin skeptisesti kaikkeen kummituksiin, ufoihin ja muihin paranormaaleihin ilmiöihin. Olen nyt kuitenkin päättänyt kerätä rohkeutta ja kirjoitan omituisia asioita, joita en pysty itselleni järkevästi selittämään. Jos joku teistä osaa kertoa mihin nämä asiat voisivat liittyä arvostaisin sitä kovasti.

Ensimmäisenä "yläotsikkona" kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät tuntemukset. Tällä tarkoitan sellaista ikävää tuntemusta, jota on seurannut vielä samana päivänä jokin ikävä tapahtuma joko lähipiirissä tai viime vuosien suuremmat tragediat. Näistä voimakkain tuli sinä päivänä kun isäni kuoli pitkän sairauden murtamana. Kyseisenä iltapäivänä kävimme tapamme mukaan sairaalassa pyörähtämässä ja siellä huoneessa oli mielestäni tavallista huomattavasti raskaampi, jopa murskaava ilmapiiri. Sairaalasta lähtiessäni jotenkin pakonomaisesti tapojeni vastaisesti kättelin isäni hyvästiksi ja seuraavana yönä hän menehtyi. Tunsin siis, että nyt on äijällä lähtö lähellä. Kyselin muilta sukulaisiltani olivatko he huomanneet kyseisenä päivänä mitään erikoista sairaalassa käydessään, mutta ilmeisesti olen ainoa, joka tämän lähestyvän kuoleman vaistosi.

Samankaltainen tuntemus tapahtui äskettäin kun olin aamulla matkalla töihin. Koko aamun olo oli masentunut ja kurja. Myöhemmin päivällä tätini soitti, että eräältä sukulaismieheltä on toisen tarkastuksen yhteydessä löytynyt pahanlaatuinen syöpäkasvain ja tilanne näyttää huonolta. Tällaisia voimakkaampia tuntemuksia on esiintynyt vain näinä kahtena kertana. Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskeluiden päivien muistan myös olleen jo aamuvarhaisesta ankeita ja painostavia. Näitä kahta olen selittänyt itselleni krapulalla, mutta ihmeellistä kyllä sellaisia krapuloita ei ole koskaan muutoin ollut. Viime uutena vuotena eli Sellon ammuskeluiden päivänä koin aamulla itse töihin lähtiessäni kylmiä väreitä ja ankeaa oloa. Lieneekö omien vaikeiden aamujen osuminen noille päiville sattumaa, mutta vaikeimmat aamut ovat olleet juuri nuo isoimmat suomessa tapahtuneet veriteot. Myyrmannin pommiräjähdys tuli aikoinaan kyllä ihan puskista itsellekin mutta poikkeus vahvistanee säännnön. Isommat onnettomuudet kuten esimerkiksi Konginkankaan bussionnettomuus eivät ole tähän mennessä tuottaneet minkäänlaisia "esi-tuntemuksia".

Toisena asiana ovat enteelliset unet ja voimakkaat deja vu tuntemukset. Olen esimerkiksi nähnyt unta alunperin täysin vieraasta kahvilasta ja itseni istumassa siellä. Muistan, että tämän unen näin joskus muutama vuosi takaperin. Tänä kesänä kävin Milanossa ja huomasin istuvani kahvilassa, josta olin nähnyt unta. Sistukseltaan kahvila oli hieman erilainen, mutta pöytien järjestys, istumapaikkani, tiski ja terassi olivat muuten täysin identtiset uneni kahvilaan. Pelästyin tottakai hieman, mutta sattuman piikkiin laitan tämänkin tapahtuman. Pienempiä deja vu tunteita tulee useinkin. Suurin osa unistani liittyy keskusteluihin tuttujeni kanssa ja monet niistä ovat toteutuneet lähes identtisinä pitkienkin aikojen kuluttua unien näkemisestä. En muista unistani keskusteluiden sisältöä, mutta muistan esimerkiksi paikan, tuttavieni vaatetuksen värin ja jopa kasvojen ilmeitä. Tämä toki saattaa johtua siitä, että suurin osa unistani liittyy arkisiin tilanteisiin joiden toteutuminen lähes identtisinä on todennäköistä. Mietin itse, että ennakoinko ja varaudunko unissani mahdollisiin haasteellisin keskusteluihin vai tekeekö mielikuvitus tässäkin temput. Edellä mainittujen kaltaisia deja vu kokemuksia koen useita vuodessa, parhaimmillaan muutaman kuukaudessa.

Eipä sen kummempia paranormaaleita kokemuksia ole tältä erää varastossa. Kuten jo tekstin alussa sanoin kokemukset rajoittuvat näiden kahden osa-alueen sisään ja muunlaisia havaintoja ei ole ollenkaan. Pidän edelleen itseäni skeptikkona, vaikka selittämättömiä asioita tapahtuukin.

navus: itse uskon että jokaisella ihmisellä on kyllä tietynlainen vaisto siitä että ja kun läheinen lähtee ja veikkaanpa että skeptisellä ihmisellä se voi olla "puhtaampi".. minulle esimerkiksi on tapahtunut niin paljon kaikkea ääniä, kummituksia, enteitä ennaltatietämisiä jne jne.. ja melkein kokoajan tapahtuukin.. joten ne on itelläni nykyään lähinnä vaan jaa.. kun jotakin tapahtuu.

mutta esimerkiksi äitini on skeptikko ja kokenut 2 todella voimakasta kummittelu ilmiötä.. anoppi puski tupaan sisään (edes mennyt siinä vaiheessa jo montakymmentä vuotta sitten).. sitten itse menin siskolleni yöksi ja näin unta että olin kotona ja katsoin eteisestä äitini ja isäni sängyllepäin.. aamulla tulin kotiin ja äitini katsoi huuli pyöreänä ja kysyi etkö ollut kotona kun sanoin en hän sanoi että kuuli ääniä minun huoneesta ja vielläpä näki minut..

minulle on käynyt kaiken moista mutta ei esimerkiksi mitään noin näkyvää.. että voipi olla että joku joka ei paljoo näitä pohdi voikin saada "kirkkaamman vaiston" kuolemasta kummittelusta jne..

Eilen kun olin yläkerrassa katsomassa telkkaria mulla oli ikkuna auki että tulis viileempi kun siellä on niin hiton kuuma niin yhtäkkiä se ikkuna meni kiinni ihan kun joku ois vetäny sen kiinni silleen nopeesti vähän sen jälkeen ikkunaan ilmesty semmosia sormen jäljen tapasia eikä kukaan ollu yläkerrassa sillon oiskohan