Yliluonnolliset/selittämättömät tapahtumat elämässäsi

[Ufomies]

Yleisestihän kalevalaisessa ja muussa vanhassa suomalaisessa mytologiassa nimenomaan lintu on "sielujen kuljettajan" asemassa. Sekä syntyessä että kuollessa siis lintu kuljetti ihmisen sielun maan päälle tai pois sieltä. Mistähän muuten johtuu kielessämme galaksimme nimi "Linnunrata"?

Lintujen hahmon ottavat olennot eivät tietenkään ole vieraita muuallakaan maailmaassa, hyvänä esimerkkinä menköön vaikkapa Japanin tengut: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tengu

Itsellänikin on kyllä korpeista myös henkilökohtainen kokemus. Heräilinpä kerran kauan sitten nimittäin aivan uskomattomassa kankkusessa, päähän sattui ja rintaa puristi kuin viimeistä päivää. Ikkunastani näin parvekekatokselle, jolla oli kuin olikin valtavan iso korppi istumassa, välimatkan ollessa noin 2-3 metriä. Se katsoi suoraan minuun ja raakkui. Sillä hetkellä olin yhtäkkiä varma että nyt se lähtö tulee... Hyytävä kokemus oli se, joskin tämä ei onneksi ollut vielä minun "kyytini" sittenkään.

[Stinttunen]

No eräs tämmönen jota en vieläkää oo ymmärtäny. Olin pikkusiskon kans pyörällä liikeellä ja tässä meän tien päässä on semmonen talo joka aina aiheuttanu mulle kylmiä väreitä, tiä mistä johtuu. Kumpiki, minä ja pikkusisko näki sen saman. Täysin valkosiin pukeutunu nainen käveli siitä tien yli ja meni sen talon pihaan. Ajattelin että siinä talossa on kesämökkeilijät lomalla, mutta kun ohi mentiin, ei ketään.

[Aqua vitae]

Yksi kesä. Yöt, ne olivat niin karmivia, että lopulta luulin olevani hullu...
Se alkoi näin. Nukkumaan aikaisin 9:ltä remutun päivän ansiosta/takia. Olin pitänyt ikkunaa auki ja nukkumaan mennessäni suljin sen. Olin maannut sängyssä n. 5 min, kun kuulin ininää, kuin hyttysen ominainen päätä halkova ininä korvan vieressä, mutta vaimennettu. Nousin salamana pystyyn ja pälyilin ympärilleni, ja mitään ei näkynyt. Tämähän on kaikki tähän mennessä normaalia, sillä ikkunan auki pitäminen illalla hyttysten reviirillä ei ole aina hyvä ajatus. Myös on totta, että hyttystä/itikkaa (miten kukakin asian ilmaisee) on vaikea havaita huonossa valossa noin äkkiseltään. Siis, menin takasin peiton alle, ja pistin peiton korvilleni, jotta tuo pieni saasta ei häiritsisi yöuniani. Aamulla herätessäni en löytänyt yhtään hyttysen pistosta mistään.
Seuraava yö. Oli edellistä 427 kertaa pahempi. Sama ääni. Täsmälleen sama ääni. Ikkuna ei ollut ollut auki. Ääni, se vainosi. Se käyttäytyi... erilailla... kuin hyttynen. Aloin tutkia sitä. Keskellä yötä. Mistä suunnasta se tuli. Millä voimakkuudella milloinkin. Mutta se härnäsi. Aina, kun liikahdin, edes sormen heilautus. Ääni vaimeni, välittömästi. (Tämä seikka sai minut ajattelemaan, että ääni kuuluikin pääni sisältä.) Tätä jatkui 4 yötä peräkkäin. Pahin 4 yötä elämässäni. Tähän mennessä. Se loppui, yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Tähän tapahtumasarjaan liittyi muitakin ilmiöitä, jotka ovat jo pyyhkiytyneet mitättömyyttänsä pois muististani. Ikinä tätä ei ole ennen (eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan) sattunut. Enkä vieläkään tiedä mikä se oli. Mieleni sairas illuusio? Jotain, mitä tahansa, se ei ollut hyönteinen...

[ValkeaLeidi]

Tämä tapahtui tänä kesänä, en viitsi antaa aivan tarkkaa ajankohtaa, ettei kukaan tunnista "asianosaista". Olen antanut sille aikaa hautua ja miettinyt sille luonnollista selitystä, mutten löydä.

Olin siivoamassa kappelia eräänä aamuna. Olen tehnyt jo melkein kymmenen kesää näitä hommia, enkä pelkää ruumishuonetta tai muuta, olen ollut ennen vakuuttunut siitä, että ne jotka siellä lepäilevät, ovat rauhassa. En siis koe olleeni altis suggestiolle/peloissani millään tavoin jo "valmiiksi".

Olin imuroinut ja mopannut, ja olin pyyhkimässä pölyjä alttarilta, kun kuulin takaani ikäänkuin henkäyksen. Tunsin sen niskassani asti. Muita ei kappelissa sillä hetkellä ollut, eikä mikään ovi ollut auki. Henkäys oli lyhyt ja terävä, ei niinkään mikään veto tms. aivan kuin joku olisi ollut takanani. Jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun astuin alttarilta pois, tunsin sen uudelleen, ja se ikäänkuin seurasi minua, sillä olin jo kääntynyt ja tunsin sen taas niskassani. Tämä toistui vielä pari kertaa kun kävelin kappelin salista pois. Kyselin pimeydeltä tyyliin "onko siellä joku?", mutten saanut vastausta. Kävelin sakastissa papinpeilinkin ohi, muttei siitäkään näkynyt mitään. Kun olin saanut siivoustavarat takaisin ruumishuoneessa olevaan komeroon, ja kun olin poistumassa ruumarin ovesta, tunsin se vielä kerran. Totesin vain, että "joojoo, mennään mennään", ja häippäsin. Siivosin samaa kappelia pari päivää myöhemmin hieman pintapuolisemmin, mutta mitään ei tapahtunut. Olen siivonnut samaa kappelia jo viime vuosituhannen puolella, eikä ikinä mitään vastaavaa ole sattunut.

Siivouskertojeni välissä haudattiin eräs suurikokoinen vainaja. Hän oli niin kookas, ettei arkku mahtunut ruumarin kylmäkaappiin kansi päällä, vaan kansi piti irrottaa ja asettaa ruumishuoneen seinää vasten. Melkein 200kg raavasta miestä sanoi hautaustoimiston ukko. En tiedä oliko kyseinen herra sitten postuumisti suutahtanut kannettomuudesta tai siitä, että hautaustoimiston pojat hieman kommentoivat hänen painoasioitaan.

Tällainen sattumus siis. En ole sen yliluonnollisuudesta varma, mutta omituista se kyllä oli ja ennenkuulumatonta.

[Susi]

Mummolassa ja mökillä kummitteli ainakin vuosia sitten, mutta kun mökki myytiin jonkin aikaa sitten ja mummolassa ei ole tullut käytyä, en osaa sanoa jatkuvatko nämä tapahtumat siellä vieläkin. Itselläni on sieltä vain yksi omakohtainen kokemus lapsuudesta.

Pienempänä olin ulkoaitassa lämpimänä kesäyönä nukkumassa mummoni ja tätini kanssa. Heräsin jossain vaiheessa yötä ja mietin miksi niin heräsin kesken unien. Sitten kuulin muidenkin nukkujien liikehtivän sängyllään ja kysyin oliko joku muukin herännyt. Mummoni ja tätini ilmoittivat heränneensä myös. Jutustelimme jotain keskenämme alle minuutin ajan kun yhtäkkiä aitan vintiltä alkoi kuulumaan askeleiden ääntä. Lattia on todella ohut tässä aitassa, pelkkää lautaa vain, joten askeleet kuuluivat hyvin. Ne kuulostivat siltä kuin joku kävelisi erittäin raskailla saappailla eteenpäin. Askeleiden ääni lähti aivan keskeltä vintin lattiaa ja pysähtyi juuri huoneemme yläpuolelle kun siinä kuuntelimme.

Jotenkin se ei niin pelottanut ja ajattelimme että sille on tietenkin luonnollinen selitys, joten lähdin tätini kanssa ylös vintille portaita pitkin asiaa tarkistamaan. Eihän siellä vintillä ketään tietenkään ollut. Kukaan ei myöskään tullut portaissa vastaan ja jos kyseessä olisi ollut oikea henkilö, olisimme tietenkin hänen askeleidensa äänen kuulleet kun hän olisi poistunut. Huoneemme oli tavallaan toisessa päässä aittaa portaisiin verrattuna, joten henkilön olisi pitänyt kävellä aitan toisesta päästä portaisiin meitä vastaan jos olisi karkuun aikonut.

Outo tapaus! Silloin pienempänä kun sitä mietin, en ihan osannut ajatella mistä olisi kyse ja jostain syystä se ei niin kamalasti pelottanutkaan. Mummoni yritti rauhoitella että kissa se vain oli, vaan enhän sitä tietenkään uskonut, ajattelin että jotian oudompaa tässä on! Kun hiukan vanhempana mainitsin siitä mummolleni, hän sanoi että muistaa tapauksen hyvin ja kertoi silloin muistakin oudoista tapahtumista maatilan päärakennuksessa. (Ja sanoi myös että eihän se kissa tietenkään ollut, mutta pitihän sitä lasta yrittää rauhoitella. )

Kuulemma sen jälkeen päärakennuksessa saattoi illalla katonrajasta kuulua koputtelua ja kysymyksiinkin saatiin vastaus koputusten avulla. Myös isäni sanoi että mökillämme (joka sijaitsee lähellä tätä mummolaani) joskus joku käveli parvekkeella, vaikka ketään siellä ei sitten näkynyt. Itse en tätä koskaan havainnut, koska taisin olla aina unten mailla tuohon aikaan, lapsi kun olin. Tätini taas kertoi nähneensä metsäpolulla valkean ja utuisen hahmon, joka pikaisesti pakeni pois hänen tieltään kun tuli nähdyksi. Ei kuulemma saanut selvää oliko nainen vai mies, pelkkä utuinen hahmo vain.

Tämä maatalo on tietenkin melko vanha, joten varmasti kaikenlaista mielenkiintoista historiaa sen ympäriltä löytyy. En ole käynyt siellä pitkään aikaan, mutta tekisi mieli käydä nyt vanhempana siellä tutkimassa jos jotain mielenkiintoista tulisi vastaan. Tämä tapaus on jäänyt erittäin selkeästi mieleeni vaikka tapahtuikin jo aikoja sitten.

[Tonza133]

Olin noin 7 vuotias. Olin sängyssäni illalla, kun näin useamman varjon tulevan portaita ylös ja kuulin samlla askeleita. En saanut selville mitä ne olivat, mutta eipä niitä enään näkynyt (ääniä kyllä kuuluu, mutta niihin on luultavasti luonnollinen selitys).

[Arctica]

Tämä tapahtui tässä joku aika sitten kun tulimme kaverini kanssa koulusta suoraan meille.
astumme ulko-ovesta sisään käytävälle ja näimme kun joku käveli ovemme toisella puolella oven ohi (eli meidän asunnossa) ja ajattelin että se on isoveljeni. Yritimme avata ovea mutta se oli lukossa, keittiöstä kuului kolinaa ja askelia ja luulimme että veljeni olisi tulossa avaamaan.
Sitten ripa nytkähti vähän. Mutta sitten ulko-ovi aukesi ja sisään astui käytävään äitini, veljeni ja isäni. Mutta kuka sitten oli meidän asunnossa? Meillä ei ole mitään lemmikkejä jotka olisi voinut siellä kolistella eikä kukaan ollut aunnossa.

[Arskalien]

Olen nähnyt 3 kertaa muutaman selittämättömän mustavalkoisen välähdyksen.Juuri tietyssä paikassa.Se ei ole esittänyt paljoa mitään,jotain vuorta.Ja eräänä yönä ikkunoista hohti outoa sinistä valoa,Mitään muuta muistikuvaa ei ole paitsi se että tärisin paljon enkä uskaltanut liikahtaa.Se ei voinut olla kuu koska oli pilvistä.

[Dana]

Rakas Pörrö-pupuni kuoli n. 5 vuotta sitten, ja hautasimme sen takapihallemme. Toimituksen jälkeen äitini lähti läheiseen metsään hakemaan havuja haudan päälle, itse menin sisälle ja pian kuulin äitini huutavan minua tulemaan pian ulos. Menin, ja näin kuinka äitini kyynel silmäkulmassa osoitti läheiselle polulle ja näin pienen jäniksen, joka oli lähes samanvärinen kuin Pörrö oli ollut, ja samankokoinenkin. Äitini nyyhkytti, että pupu oli yhtäkkiä ilmestynyt paikalle kun hän oli taittamassa oksia puusta, ja seurannut häntä kotipihalle saakka. Jänis ei lähtenyt karkuun vaikka menimme kuinka lähelle sitä, ja näytti kuin se olisi tuijottanut vuoronperään meitä molempia suoraan silmiin. Sitten se lähti loikkimaan hitaasti polkua pitkin takapihallemme, ja pysähtyi lähelle Pörrön hautaa. Se katseli vierestä, kun asettelimme äitini kanssa havut haudalle, ja lähti sitten pois.

Seuraavana iltana - äitini kertoi, itse en ollut tuolloin kotona - äiti oli mennyt huoneeni ikkunaan, johon Pörrön hauta ja sen takana kulkeva polku näkyvät hyvin. Sama pupu oli jälleen siellä, katseli hautaa ja kierteli sitä ympäriinsä. Hetken aikaa se oli hyvin rauhallinen, mutta sitten yhtäkkiä se pomppasi polulle ja alkoi kirmaamaan sitä edestakaisin, iloisesti ja takapuoltaan nakellen, aivan kuten Pörrökin oli tehnyt aina, kun se nautti olostaan. Äiti oli äkkiä huutanut myös isäni ja tämän ystävän showta katsomaan. Aikansa pupu oli siinä riehunut, ja sitten lähtenyt pois, eikä sitä ole sen koommin pihallamme näkynyt.

Pörrö toi meille vielä viimeiset terveisensä, näin minä uskon. :)

[Arskalien]

Minulla oli kissa,Tahvo.Tahvo kuoli n.4 vuotta sitten.Hautasimme sen pellolle.Seuraavina päivinä naapurit sanoivat nähneensä aivan samanlaisen kissan kuin tahvon pellolla kävelemässä.No myöhemmin,kuulin naukumista taloni takaa.Se kuului sieltä missä tahvo on aina yleensä ollutkin,takapihalta,mutta mitään ei näkynyt.Ehkä tahvo kävi hyvästelemässä?

[Aurelia]

Käytiin jouluna sukuloimassa. Poikaystävän sukulaisilla on erittäin vanha talo, jossa on vuosisatojen saatossa ollut jos jonkinlaista toimintaa. Kaunis ja rauhallinen paikka kaikinpuolin. Ainoastaan se häiritsi, että olin aivan jäässä ja joku koski hiuksiini ja kasvoihini jatkuvasti kesken kahvittelun. Luulinkin ensin että vieressäni istuva poikaystäväni käpälöi hiuksiani ja meinasin jo ärähtää kun huomasin hänen istuvan liian kaukana koskettaakseen ja olevan keskittynyt jutusteluun muiden kanssa. Samalla kun tuijotin häntä jokin viileä kosketti poskeani ja tajusin että jokin muu oli päättänyt toivottaa minut tervetulleeksi. Päätin lähteä sinne kyläilemään kesällä pitemmäksi aikaa josko saisin kerättyä jotakin evidenssiä paikan aktiivisuudesta.

[Jadelia]

1. Ala-asteella ollessani olin ystäväni kanssa perhetuttujemme vanhassa talossa maalla. Tuttumme ja äiti olivat lähteneet jonnekkin. Olimme siis ystäväni kanssa talossa kahden. Istuimme koneella ja päätimme mennä ulos silittämään tuttumme koiraa. Kävimme silittämässä ulkona koiraa, ja minä menin ystävääni ennemmin sisälle takaisin tietokoneelle. Ystäväni jäi ulos silittämään koiraa. Siinä koneella istuessani ja kaveriani odotellessani katsoin sattumalta keittiön läpi näkyvään eteisenkäytävään ja näin suureksi hämmmästyksekseni jotain TODELLA epätavallista! Käytävällä juoksi jokin ihmisen näköinen. Se näytti täsmälleen ystävältäni, samanlaiset vaatteet ym. Luulin olentoa siis ystäväkseni ja suutuin kun hän sillä tavalla hiippaili talossa. Juoksin hahmon peräään mutta kun pääsin eteiseen ja menin eteisen päähän siellä oli vaan raskas ulkoovi jonka avatessa kuuluu kova ääni. Ihmettelin miksi tytöstä ei myöskään kuullut ääntä.. Katsoin myös toisen oven joka johti yläkertaan mutta sielläkään ei ollut ketään (kävin katsomassa). Pian ystäväni tulikin sisälle ja ihmetteli miksi näytin kummituksen nähneeltä

2. Yhteen väliin meidän omassa talossamme alkoi tapahtumaan kummia. Ne alkoivat yhtäkkiä ja loppuivatkin kuin seinään. Kerron nyt muutaman.
Heräsin joskus aamuisin siihen että huoneeni seiniä "raavittiin". Iltaisin sängyssäni maatessani kuulin kuin joku olisi kävellut välikatolla. Joskus aamuisin oveeni myös koputettiin nukkuessani ja herätessäni huutelin, mutta huomasin olevani talossamme yksin. Ovikelloa on soitettu ja mennessäni avaamaan siellä ei ole ollut ketään. Kerran mennessäni nukkumaan (olin täysin hereillä maatessani sängyllä) kuulin kuinka kaksi (luultavasti) miestä puhuivat keskenään äkäisellä äänellä. En tiedä miksi mutta he olivat jotenki "tonttumaisia". Puhelimeni herätys on myös sammutettu keskellä yötä jonka takia myöhästyin koulustanikin. Puhelimeni näyttö muuttui myös täysin valkoiseksi tasan kello kolmelta eikä se lähtenyt poiis ja jouduin sammuttamaan kännykkäni ja käynnistämään uudelleen.

Yöllä muiden jo nukkuessa pesin kylpyhuoneessamme hampaitani. Oli hiiren hiljaista kunnes yhtäkkiä kuulin jonku juoksevan alakerraan johtaville portaille! Se juoksi suunnilleen puoli väliin portaikkoa kunnes pysähtyi. Juoksin portaikon yläpäähän aikomuksena saada kiilli "syyllinen" mutta kuten jokainen arvaa... siellä ei näkynyt ketään.

Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Tietokoneeni käynnistyi itsestään sen ollessa kiinni. Näytöllä oli teksti jossa sanottii että joku käyttää tietokonettani.

Poltergeist ilmiöt talossamme ovat loppuneet.

3. Minulla on "kyky" nähdä tulevaisuuteen. Tämä oli kyllä ollessani nuorempi. Toissa kesänä näin unta että hampaani irtosi ja herätessäni kyselin hädissäni äidiltäni onko ukilla kaikki hyvin. Muutaman kuukauden päästä saimme tiedon että äitini isä eli ukkini on nukkunut pois. Aina hammasunen nähtyäni tiedän että joku kuolee tai muuta kamalaa tapahtuu.
Olen tiennyt myös marsuni kuoleman etukäteen nähdessäni taas hammasunta. Kuukausia myöhemmin heräsin aamu yöllä kylmään tuulahdukseen. Menin marsuni häkin luo ja näin sen kuolleena.
Näin myös unta hienosta hupparista joka minulla oli unessa. muistan tarkalleen minkä värinen se oli ja millainen kuva siinä oli. En ole nähnyt aiemmin sitä missään tai kenelläkään. Muutaman päivän päästä näin vaateliikkeessä tismalleen samanlaisen paidan jonka ostin sitten.
Tiedän myös mitä lähelläni olevat ihmiset "tuntevat/ajattelevat" ja tiedän myös etukäteen kuka minulle soittaa, kun kuulen puhelimeni soivan. Tämä ei johdu siitä että odottaisin tiettyä puhelua, aistin vain soittavan ihmisen "energian".

4. Melkein jokaisessa näkemässäni unessa on hevonen. Se on jokaisessa unessa erinlainen mutta yleensä se on suuri, valkoinen ja puhuu minulle. Se neuvoo minua ja tulee uneeni yleensä silloin kun minulla on huono olla. Olen miettinyt voisiko kyseinen hevonen olla henkioppaani/suojelusenkelini?

5. Kerran yöllä normaalisti koneella ollesani huomasin ulkona suuren sinisen välähdyksen. Se valaisi koko taivaan, horisonttiin asti. Juoksin parvekkkellle ja pian se tuli taas. Tätä tapahtui muutaman kerran kunnes se loppui.

[Aurelia]

Hyi että miten kitkuttavaa. Olin äsken sängylläni lueskelemassa unikirjaa kun poikani huoneen ovi aukesi. Kutsuin poikaa ja kysyin että mikä nyt on kun kuvittelin hänen painaneen kahvan alas ja avanneen oven. Kun vastausta ei kuulunut lähdin ihmeissäni hänen huoneeseensa katsomaan josko napero kävelee taas unissaan. Huone on tällä hetkellä todella kylmä, niinkuin ikkuna olisi ollut auki. Kokemuksesta menin pelonsekaiseen paniikkiin, koska kylmyys tuntui samalta kuin aikoinaan omassa huoneessani kun meillä oli jonkinsortin räyhähenki vanhempieni kodissa. Ovi, joka siis aukeaa vain kahvasta painamalla, helui hitaasti edestakaisin paria senttiä. Pyysin ystävällisesti oven liikuttelijaa poistumaan, mutta kylmyys ei hälvennyt. Päinvastoin se tuntui leviävän huoneesta uloskin. Huomasin pojan huoneen yläkaappienkin auenneen(lapsi ei yllä niihin edes keittiötikkailla), enempää en yksinkertaisesti uskaltanut tarkastella. En edes muista koska viimeksi pelkäsin näin enkä oikein osaa tehdä mitään. Samanlainen avuttomuus iskee kuin teininä; eipä silloinkaan pyynnöt, rukoukset, yhtään mikään auttanut. Mellastusta jatkui muuttoon asti. Toivottavasti nyt ei ole taas alkamassa joku sellainen levoton kausi, ja jos on niin tällä kertaa kerään kyllä niin paljon materiaalia että pystyn todistamaan kaiken muillekin. Joka tapauksessa tämän yön unille voi heittää hyvästit.

[Jaarno]

Aurelialta on tullut kyllä todella mielenkiintoista tekstiä moneen otteeseen.
Suosittelen kyllä että ostat hyvän videokameran ja pidät sitä lähettyvillä ja otat mukaan kun jotain outoa näet/kuulet. Saadaan sitten mekin tietoa ja todisteita tapahtumasta.

Yllättävän paljon kyllä sinulle tapahtunut kaikkea.

[HenkiMaailma]

Voin Aurelia kertoa oman kokemukseni kautta mikä itselläni on toiminut.
1: Pyydä henkioppaasi/enkelisi suojaksesi.
2: Pyydä henkiopastasi toimimaan ns. välikätenä.
3: Kysy henkioppaaltasi miksi henki on täällä/miksi se häiritsee jne. Tämä on turvallisempi tapa kuin puhua suoraan hengelle itselleen.
4: Pyri auttamaan henkeä ongelmassaan ja saada se ymmärtämään, että se mitä se tekee on väärin.

Itse olen auttanut muutamia kiusaavia henkiä siirtymään eteenpäin. Ei ole mitään parempaa tunnetta, kuin se kun kuulee hengeltä, jonka on voinut aistia pahanakin kiitokset. Tulee hyvä tunne sydämmeen ja oikein aistii, kun henki siirtyy valoon. Jopa joissain tapauksissa henki on ollut niin kiitollinen, että on jäänyt vähäksi aikaa auttamaan tai keskustelemaan ennen valoon siirtymistään.

Monessa tapauksessa henki saattaa kostaa itselleen tapahtunutta (vaikka et liittyisi tilanteeseen millään tavalla). Henki saattaa myös olla vain utelias ja haluta kommunikoida kanssasi. Jos haluat, niin voit pyytää henkiopastasi opastamaan miten tilanteessa kannattaisi toimia. Voit toki pyytää myös minun ja henkioppaani apua tarvittaessa jos siltä tuntuu.

[Aurelia]

Viime yö oli kyllä erittäin inhottava, en ole varmaan moneen vuoteen ollut yhtä peloissani ja avuton. Tuosta tapahtumasta noin tunnin kuluttua kuului uusi samanlainen kolahdus. Tarkistin jopa ulko-oven ja välioven ja kävin taas pojan huoneessakin joka oli edelleen hyvin viileä muttei enää siinä vaiheessa niin kylmä kuin aiemmin. Kun palasin taas omaan sänkyyni, oli kuin joku olisi puhaltanut tupakansavua naamalleni. Ollaan täällä ollessa ihmetelty moneen otteeseen, että juuri sänkyni kohdalla olohuoneessa tulee toisinaan sellainen voimakas tupakalta haiseva tuulahdus. Olen nuuskin ilmastointiräppänät ja kaikki ja olettanut että haju tulee jotenkin parvekkeen oven taikka ikkunan tiivisteiden välistä sisälle ja jostain syystä sitten tykkää pakkautua juuri sänkyni päälle. En ole sitä hajua aiemmin mitenkään pelännyt kun olen ajatellut että se tulee joko naapuriparvekkeelta tai joku naapureista polttaa iltaisin ja öisin sisällä ja haju leviää ilmastoinnin mukana. Tällä kertaa tuntui suoranaiselta kiusanteolta, koska haju oikein pöllähti suoraan naamalleni.

Lopulta nukahdin joskus vähän ennen neljää. Siitä jonkin ajan kuluttua poika kömpi viereeni ja alkoi selittää, ettei suostu nukkumaan huoneessaan, koska vaikka hän pyysi hyviä unia niin hän näkee painajaisia kaiken aikaa ja heräilee kun joku häiritsee unta. Poika oli nyt jo kolmatta kertaa nähnyt unen jossa minun isäni kuolee. Tämän jälkeen hän näki painajaisen jossa asteroidi törmäsi maahan ja kaikki muuttui ulkona keltaiseksi. Hän kuuli jostakin äänen, että jokainen saa toivoa jotakin ja kertoi sen minulle ja poikaystävälleni. Poikaystäväni toivoi omaa autoa ja myös sai sen vaikka kuulemma sellaisia toiveita ei yleensä toteuteta. Poikani kosketti asteroidista lohjennutta kappaletta ja hänen kätensä muuttui keltaiseksi ja napsahti poikki. Tästä hän päätti toivoa olevansa aikuinen jotta häntä uskottaisiin, sillä aikuiset eivät usko eivätkä tottele lapsia. Hänen toivomustaan ei kuitenkaan toteutettu, ja näin ollen kukaan ei osannut varoa ja moni meni keltaiseksi ja hajosi kappaleiksi. Minä ja poikaystäväni söimme asteroidin takia myrkylliseksi muuttunutta jäätelöä ja sairastuimme pitkäksi aikaa. Itse näin samaa painajaista kuin toissayönä ja siihen liittyi jotenkin tummaan pukuun pukeutunut vieras mies, mutta unohdin oman uneni kun poika selitti omiaan.

Henkimaailma, keinosi kuulostavat kyllä hyviltä, muuta siinä on yksi pikku ongelma...en ole saanut yhteyttä henkioppaaseeni, joten en oikein tiedä miten edes yrittäisin kommunikoida. Ylipäätään en ole lapsuuden jälkeen onnistunut kommunikoimaan henkien kanssa muutoin kuin unien kautta ja niitä taas en sillä tavalla voi ohjailla, että saisin suoraa apua mihinkään tilanteeseen.

Edelleenkin skeptisyys johon olen koko aikuisiän yrittänyt itseäni pakottaa, tappelee tämän minussa olevan kokijan kanssa enkä ole kallistunut kumpaakaan suuntaan täysin. Taidan kokeilla nyt sellaista lähestymistapaa että koetan saada jotakin käsiintuntuvaa todistetta. Kun vain keksisin mistä saisin rahaa jolla hankkia välineitä ilmiöiden tallentamiseen.

[Aurelia]

Aurelialta on tullut kyllä todella mielenkiintoista tekstiä moneen otteeseen.
Suosittelen kyllä että ostat hyvän videokameran ja pidät sitä lähettyvillä ja otat mukaan kun jotain outoa näet/kuulet. Saadaan sitten mekin tietoa ja todisteita tapahtumasta.

Yllättävän paljon kyllä sinulle tapahtunut kaikkea.

Näin olen ajatellut tehdäkin, olen kyllästynyt siihen ettei valtaosa ihmisistä usko mitä olen kokenut.

Ja yllättävän paljon, todellakin...ja aina kun alan ajatella, että vilkas mielikuvitukseni vain tekee tepposia, tapahtuu jotakin mitä en pysty mitenkään selittämään. Usein tuntuu siltä, että minua suorastaan kiusataan. Huvittavinta tässä on, etten ole tänne kertonut kuin osan enkä juuri kenellekään kaikkea kokemaani. Tapahtuu yksinkertaisesti liikaa ja pienimmät tapahtumat kuittaan olankohautuksella ja pistän vaikka väsymyksen piikkiin.

[Phantom]

Aurelia minun veikkaus on että sinua seuraa joku räyhähenki tai muu vastaava. Muuttaminen tuskin auttaisia asiaa(vai auttaiskohan). Tämä oli sitten vain villi veikkaus.

[Pasila]

Kirjoittelinkin tästä jo tuonne irc:n puolelle, vaan laitetaan nyt tännekkin:

Kaikessa rauhassa istuskelin tietokoneella ja kuuntelin musiikkia.. Yhtäkkiä haiston tutun tuoksun joka sisälsi paljon tunteita, mutta en heti tajunnu mikä se oli. Pari sekuntia tämän jälkeen exäni kirjautui messengeriin ja moikkas mulle, silloin tajusin että se tuoksu oli eräs hänen käyttämistään hajusteistaan. Exäni ei ole ikinä käynytkään nykyisessä asunnossani ja tälläkin hetkellä hän on noin 600km päässä. Telepatiaa? Itselle on tuttuja nuo että tulee jonkun henkilön nimi mieleen ja sitten kyseinen henkilö tuleekin vastaan/soittaa. Mutta tämä tuoksu juttu oli aivan uutta, varsinkin kun se oli niin voimakas..

Tässä olen pitkin yötä koittanut haistella sitä uudestaan ja pyöriny ympäri huonettani mutta täällä ei ole mitään mikä viittaisi lähellekkään sitä tuoksua..

Tuntuu että alkaa yleistymään ja voimistumaan nämä tämmöiset.. Tuossa joku aika sitten kuulin myös päässäni että eräs kaveri kutsui minua, siis kuulin ihan kaverin äänen sanovan nimeni, aivan kuten kaveri olisi ollut vieressä. Otin samantien testimielessä kännykän kouraan ja soitin hänelle, pakko myöntää etten juurikaan yllättynyt hänen vastauksestaan "mulla pitikin justii soittaa sulle".

Alkaa jo melkein pelottamaan tällaiset "sattumat".

[sulo-wilen]

Tuo kasvoille puhaltava jääkylmä tuuli on todella kiusallista, vaikkei se haisikaan tupakalle.

Lapsuudenkodissani nukkuessani/yrittäessäni nukkua kärsin tuosta vaivasta todella usein, juuri mikään ei tuntunut auttavan, jos siirsin pääni sivuun, tuo puhallus siirtyi muutamassa sekunnissa uuteen kohtaan. Puhallus tuli nimenomaan nenälleni, ei muualle kasvoihin. Joskus piti ihan käsin lämmitellä klyyvaria, kun se alkoi niin kovasti paleltaa. Siinä tuppasi olla aina kurkku käheä.

Jos vaihtoi tyynyn paikan "jalkapäähän" saattoi nukkua pari yötä rauhassa.

Inhaa.

Joskus lukiessani kirjaa alkoi puhaltamaan samalla tavalla, mutta lujempaa, ja laajemmalle alalle. Aika pelottava tunne, kun talossa, jossa ei ole ilmastointia, istut huoneessa, ovi ja tuuletusikkuna kiinni, aurinko paistaa ikkunan läpi sisään, on lämmin ja auvoinen olo, kunnes kirjan yli alkaa puhaltamaan jääkylmää ilmaa. ja vielä varsin kovaa. Ei tuossa muuta tiennyt kuin ensin nostaa kirja eteen, mutta sitten oli luovutettava kun sormille tuli kylmä. Tämä siis tapahtui samassa talossa, joitakin vuosia ennen "yöpuhaltajaa" eri huoneessa tosin. tämä toistui muutaman kerran, muutaman kuukauden välein, ehkä vuoden, parin verran.


Ihmeellisen parantumisenkin koin, inhasta palovammasta.

Siis kyseessä on/oli maatila, ja kesäaikaan oli tietenkin velvollisuus auttaa tilan töissä. Siinä sitten eräällä kerralla lypsykonetta pestessä onnistuin kaatamaan noin 100 asteista vettä lenkkareilleni. Joo, pitäisihän tuossa puuhassa pitää kumisaappaita, mutta on ne siinä määrin hiostavat kapineet, ettei niitä halua laittaa jalkaansa +25 asteen kesäillassa, sitäpaitsi osaan olla varovainen ja tämä on jo tuttua puuhaa. No niin, mutta niin siinä sitten kävi pari litraa liki kiehuvaa vettä lenkkarille, sanko lentää, samoin kenkä ja jalka jääkylmään vesiämpäriin.. tuo tapahtui äkkiä.

Eihän se auttanut.. jalkapöytä tulipunainen, varpaissa rakkuloita, kipee kuin mikä!!
Oikeastaan siitä olisi pitänyt lähteä lääkäriin, mutta ei lähdetty ei. Siinä sitten uitin jalkaani kylmässä koko illan, ja nukkumaanmennessä kostea pyyhe jalkaan ja jäänpaloja sekaan, Sattuuu!!! jalka kamalan näköinen, punainen ja rakkuloilla.. Pohdin, että josko tämä alkava yö on ikinä ohi.
Nukahdin ennen kuin pääni sattui tyynyyn, heräsin aamulla samasta asennosta täysin virkeänä, ja pyyhe vielä jalassa, mutta rakkuloista ja punoituksesta ei tietoakaan...
Mihin ne olisi saattanut kadota 8 h aikana?