Itselläni on kaksi "kummittelu" kokemusta, jotka tapahtuivat viime kesänä peräkkäisinä päivinä.
Olin vartijana eräässä automuseossa, jossa oli mm. vanhoja sotilasambulansseja. Olin yksin koko rakennuksessa ja istuskelin sitten siellä aulassa kun huomasin, että noin 50 metrin päästä minusta käytävällä käveli kissan näköinen ja kokoinen täysvalkoinen elukka. Sillä oli selvästi neljä jalkaa ja kissankorvat ja se tepasteli minusta pois päin. Häntää sillä ei tainnut olla, tai jos oli niin se oli töpöhäntä tai sitten se ei ollut ainakaan pystyssä. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleeni kysymys, "miten se on voinut päästä ohitseni ilman että huomasin sitä?" Isuin nimittäin muutaman metrin päässä museon ovea, joka oli auki. Mitään sen kummempia epäilemättä nousin tuoliltani aikoen häätää eläimen ulos museosta paskomasta antiikkiautojen penkeille. Mutta siinä kun nousin tuolilta ja katseeni oli kiinnittyneenä elukkaan, se katosi. Se toden teolla siis katosi kuin sammutettu liekki. Ehkäpä parhaiten kuvaisi sana "himmennys". "Himmentyminen" kesti ehkä noin 1.5 sekuntia ja sitä ei enää ollut siinä. Jatkoin vain matkaani sitä kohti, tai siis sitä paikkaa kohti jossa se oli ollut. Suorastaan juoksin sille kohdalle heti tyyliin: "HEI MITÄ IHMETTÄ!" Siinä hetken pällistelin ympärilleni, kurkistelin autojen alle, sammuttelin ja sytyttelin valoja ja kiersin museon ympäri mutta mitään ei näkynyt.
Toinen kokemus tuli seuraavana päivänä samassa paikassa kun olin jälleen yksin koko rakennuksessa ja tein lyhyen tarkastuskierroksen ajan kuluksi. Sitten tapahtui näin, että kävelin erään seinän vieressä ja näin kun hieman ihmistä suurempi varjo tuli seinän kulmasta esiin ja meni parin metrin päästä ohitseni eteenpäin seinää pitkin ja hävisi vastakkaiseen kulmaan. Seinällä oli pituutta noin 60 metriä ja varjo liikkui juoksunopeutta sen matkan. Varjolla ei ollut mitään erityistä henkilön muotoa. Se oli epämääräinen pitkulainen varjo jossa ei ollut mitään suoria reunoja ym. Siinä sitten kävelin hieman hämmästyneenä edestakaisin ja tuijottelin seiniä ja mietiskelin, että mitä täällä oikein tapahtuu. Musessa ei ollut ikkunoita jotka olisivat voineet synnyttää sisälle varjoilmiöitä ym.
Kerroin nuo nyt aika "uskottavasti", tarkoitan selkeästi ja sillä tavalla, että siitä saa käsityksen kuin olisin hyvin varma näkemästäni ja että olisin katsonut näitä ilmiöitä hyvin tarkasti. Mutta olivathan ne aika epämääräisiä. Kuvailin ne selkeämmin mitä ehkä todellisuudessa edes näin. Minä itse suhtaudun näihin kokemuksiini erittäin skeptisesti kuten myös muidenkin kertomiin kokemuksiin. Ei sille nyt vain voi mitään että minä en kertakaikkiaan järkipäisenä usko tällaisiin juttuihin vaikka itse näkisin
Tuon ensimmäisen kokemuksen pistäisin väsymyksen piikkiin. Sitä ihminen näkee kaikenlaista joskus. En pidä mahdottomana myöskään kissa vaihtoehtoa. Se saattoi olla oikea kissa joka vain hyppäsi karkuun kun aloin nousta tuolilta ja kenties räpäytin silmiä siinä välissä. Toinen kokemus saattoi sitten johtua edellisen aiheuttamasta mielikuvituksesta ja jonkinlaisesta "toiveajattelusta", että täällä kummittelee. Jos ne olivat jotain paranormaalia, ne olivat demoneita. Uskon demoneihin. Tässä tapauksessa tarkoitan demonilla "pahoja henkiä". Mielestäni jokainen kummitustapaus on harha, feikki tai äärimmäisessä tapauksessa demoni. Minusta vain tuntuu niin mahdottomalta, että mikään kummitus olisi ihmisen sielu. Ei täällä mitään sieluja vaella, ne ovat pelkkää spekulaatiota. Mutta ottakaa huomioon tätä lukiessanne, että tämä viimeinen kappale käsittelee minun omaa mielipidettäni ja uskomustani.
.. kun lopulta olin rauhoittunut istuimme sohvalla ja ystäväni muuttui ja kysyi mitä minä eniten sillä hetkellä haluan. Vastasin "haluan koiran......", ystäväni jotain teki mutta hän ei ollut todellakaan se henkilö joka hänen piti olla, tuntuu että joku otti häneen yhteyttä. Se kertoi minusta muutaman asian mitä tulee tapahtumaan, aivan kaiken että olisin viimeinen joka asiassa... Kunnes pääsin kotiin vanhempieni tykö matkalta vastassani oli koiran pentu..
