ViestiKirjoittaja miyzi » 19 Touko 2012, 01:03
Laitoin jo tuonne toiseen, mutta laitetaan tännekkin tämä:
Kaippa minäkin otan itseäni niskasta ja kirjoitan tänne paritalosta, jossa minä ja mieheni asuimme melkein kaksi vuotta.
Kun muutimme taloon aloimme välittömästi remontoimaan yläkertaa jossa oli kolme huonetta, vaatehuone ja kylpyhuone.
Aloitimme remontin omasta makuuhuoneestamme ja nukuimme pikkumakkarissa remontin ajan ovi auki.
Tämä tapahtui yöllä. Meillä oli siis silloin vielä yksi koira ja kaksi kissaa. Heräsin yöllä hysteeriseen lapsen itkuun, joka kuului selvästi alakerrastamme, olin pitkän aikaa hiljaa ja istuin järkyttyneenä kuuntelemassa itkua joka vähitellen himmeni ja lopulta oli hiljaista ja mietin näinkö vain unta jonka äänet sitten jatkuivat, kun heräsin sillä näinhän voi kai joskus käydä, outoa kyllä pistin merkille että kun heräsin oli jalkopäässä nukkunut kollikissamme myös hereillä ja kuunteli tarkkaavaisena alakertaanpäin (vaikka eihän se mitään todista) no, päätin sitten että äänet kuuluivat uniini ja jatkoin unia. Aamulla sanoin miehelleni, että näin viimeyönä pelottavaa unta ja selitin koko jutun. Mieheni on erittäin skeptinen ja oli myös uniteorian kannalla. Muutama yö tämän jälkeen hän sanoi aamulla kuulleensa itsekkin yöllä hysteeristä lapsen itkua alakerrastamme ja käskin hänen olla hiljaa, koska halusin uskoa uneen.
Viikkoja tämän jälkeen heräsimme aamuyöllä hirveään ääneen, ensimmäisenä tuli mieleen joku iso lasinen joka heitetään täysiä seinään. Mutisin vain vihaisena jotain niistä hemmetin kissoista ja käänsin kylkeä, mutta mieheni piti tapansa mukaan mennä katsomaan ja hän tuli pian kummissaan takaisin sänkyyn ja sanoi keittiön kaapin ovien olleen apposen auki ja yksi kahvikuppi oli tippunut alle metrin matkan kaapista tiskipöydälle ja hajonnut todella moneen osaan. Kyllä kissat voivat tälläistä tehdä, mutta eivät ne avaa kaapin ovia apposen auki ja tätä ei ole koskaan tapahtunut tämän jälkeen.
Olimme mieheni siskon kanssa meillä olohuoneessa alakerrassa josta ei näe lyhyen väliseinän takia suoraan eteiseen, mutta tila on avoin kierreportaisiin ylös ja alas, keittiöön sekä ruokailutilaan. Olohuoneen ikkunasta sen sijaan näkee portaille ja ovelle, sekä pihaan (tätä on kauhean vaikea selittää) Siis koko alakerta oli yhtä suurta huonetta keittiö oli saareke ja olohuoneen keittiöstä ja ruokailutilasta rajasi suuri takka ja olohuoneen eteisestä rajasi muutaman metrin väliseinä (ei ovia) Katsoimme iltamyöhällä tv:tä ja mieheni oli kaverillaan muutaman kilometrin päässä juomassa. Soitin miehelleni, että hän voisi tulla kotiin ja hän sanoi lähtevänsä pian. n. 5 minuuttia siitä kuului väliseinän takaa eteisesta kova ryske aivan kuin ovi olisi käynyt ja joku olisi könyillyt sisään. Ajattelin että herranjestas ei se puhelimessa noin humalassa ollut! Mieheni sisko kysyi, että mikä ääni tuo on ja sanoin että ukko tuli kotiin. Hän katsoi ikkunasta saman tien eikä nähnyt ketään. Menin eteiseen, eikä sielläkään ollut ketään. Eläimet eivät voineet aiheuttaa mekkalaa, sillä olin juuri antanut niille keittiöön iltaruoan ja ne olivat kaikki vetämässä masujaan täyteen, lisäksi näimme niidenkin juoksevan eteiseen katsomaan, kuka tuli.
Olimme mieheni kanssa jo remontoidussa makuuhuoneessamme eräs yö. Luemme sängyssä aina lehtiä ja kirjoja, kunnes nukahdamme. Minä olin jo nukahtanut (nukuin seinän vieressä) ja mieheni luki vielä kirjaa yht äkkiä seinästä jonka vieressä nukuin kuului niin suuri pamaus, etten tiedä saako ihminenkään sellaista aikaiseksi tuosta vaan. Heräsin paniikissa ja huusin että mitä H#((&=#tiä? Mieheni sanoi että kissat vaan riehuu ja nuku vaan. Uskoin selityksen koska halusin uskoa. Aamulla kysyin mieheltäni että mikä ihme se pamahdus oikein oli ja hän sanoi ettei todellakaan tiedä ja että valehteli minulle, että voisin nukkua vaikka tiesimme kumpikin, että se kuuluui seinästä minun vieressäni, jonka takana oli tyhjä huone jonka ovi pidettiin visusti kiinni, että mieheni veli voisi olla siellä silloin tällöin yötä ja hän on kissoille allerginen. Kysyimme naapureilta. He olivat myös kaikki heränneet yöllä ääneen ja luulleet että ääni tuli meiltä.
Huomasimme myös kerran mieheni facebookissa vihaisen viestin naapureiltamme, jossa pyydettiin olemaan siirtelemättä huonekaluja klo 22 jälkeen ja siinä luki että viime lauantaina kuului illalla paljon siirtelyä. He eivät ollet saaneet unta. Tässä ei olisi muuten mitään outoa, mutta olimme silloin yötä minun vanhemmillamme toisella paikkakunnalla ja kotona olivat vain 2 kissaamme jotka eivät kyllä varmasti siirtele mitään huonekaluja, mistä ainakaan kuuluisi ääntä naapuriin.
Mieheni kertoi eräänä päivänä kuulleensa kodistamme viheltelyä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuuluiko se rapuista vai eteisestä mutta selvää viheltelyä se oli ollut ja yhtä äänekästä, kuin jos olisi viheltänyt itse. Minua vähän harmitti kun en ollut itse kuulemassa tuota hyvää todistusaineistoa kummittelusta, mutta viikko eteenpäin istuin ulko ovemme edessä ulkona portailla ja kuulin yht äkkiä viheltelyä sisältä. Käännyin katsomaan oven viereistä ikkunaa, mutta sisällä ei näkynyt mitään. Melkein kuuro koirammekin kuuli äänen ja tepasteli eteiseen kuuntelemaan kummissaan hölmö vielä luuli että minä viheltelin sille kun tuijotimme toisiamme ikkunasta. (naapurit eivät olleet kotona kumpanakaan kertana)
Okei tästä ette tykkää ja tämä ei ehkä ollut viisasta omassa kodissa, enkä tiedä mikä lie päähänpistos, mutta pelasimme mieheni siskon kanssa spiritismiä hieman epävirallisesti, sillä me pidimme valot päällä ja teimme laudan leivinpaperista.
Mitään kummoisempia vastauksia emme saaneet, kun yht äkkiä huoneen katossa lensi jokin suuri ja musta ja lentäessään lampun ohi se loi varjon attiaan se oli pikimusta ja aivan kuin siivekäs, en ole varma sillä se meni siitä niin nopeasti. Kysyin mieheni siskolta näkikö hänkin sen ja hän vastasi hiljaa että näin minä. sitten kysyimme voimmeko lopettaa ja lasi meni kohtaan ei, päätimme lopettaa silti ja rikoimme lasin ja poltimme laudan ulkona saman tien.
Tästä muutama päivä eteenpäin olimme jälleen mieheni siskon kanssa meillä katsomassa elokuvaa kahdestaan, kun hän sai viestin poikakaveriltaan ja hän sanoi menevänsä äkkiä käymään pihalla tupakalla. Laitoin leffan pauselle ja jäin nojatuoliin odottamaan ja oltuani siinä hetken se sama varjo lensi pääni yli selkäni taakse ja niskakarvani nousivat pystyyn. En uskaltanut vilkaista taakseni, mutta minulla oli erittäin vahva tunne selkääni porautuvasta katseesta. Nostin hiljaa puhelimen ja soitin siskon takaisin sisällälle.
Juuri kun aloin tätä kirjoittamaan kuului ulko-ovelta rapinaa. Menin ovelle katsomaan ja samaan aikaan aukesi postiluukku. Katsoin samalla ulos niin ketään ei ollut siellä. Ompas nopeita lapsia tai mikä ikinä olikaan 
mitäköhän se halusi..?