Näinä lähiaikoina kun koulut taas alkoivat, kaikki sujui ihan hyvin kunnes tulin kipeäksi...
Nyt kun olen parantunut suht- normaaliksi, minut on täyttänyt outo 'tyhjyyden' tunne... Eli siis toisin sanoen tuntuu kuin ei olisi mitään tehtävää ja ei oikeastaan mitään ajateltavaa.. Mistä tämä johtuu? Onko kelläkään samanlaisia kokemuksia?

P.s. Tämä ei ole masennusta tms., vaan tuntuu erilaiselta.

Aavikkosusi kirjoitti:Näinä lähiaikoina kun koulut taas alkoivat, kaikki sujui ihan hyvin kunnes tulin kipeäksi...
Nyt kun olen parantunut suht- normaaliksi, minut on täyttänyt outo 'tyhjyyden' tunne... Eli siis toisin sanoen tuntuu kuin ei olisi mitään tehtävää ja ei oikeastaan mitään ajateltavaa.. Mistä tämä johtuu? Onko kelläkään samanlaisia kokemuksia?

P.s. Tämä ei ole masennusta tms., vaan tuntuu erilaiselta.

Mä olen kokenut itseni tyhjäksi jo monessa mielessä ja pidemmän aikaa. Kaikki asiat, ihmiset jne. tuntuu merkityksettömältä. En sitten tiedä onko samanlaista, meikällä tämä voi olla masennusta, mutta tiedän kyllä tunteen.

Tarvisi tietää enemmän. Onko sellainen ontto vai jokin uupunut fiilis? Välittäisitkö tehdä jotakin mutta et kuitenkaan tee, vai eikö mikään vaan kiinnosta?

Koulut alkoivat ja tulit siis kipeäksi? Asiaan voi tietysti vaikuttaa se, opiskeletko peruskoulussa vai jatko-opinnoissa ja kuinka kauan olit kipeänä.

Hopeapaju kirjoitti:Tarvisi tietää enemmän. Onko sellainen ontto vai jokin uupunut fiilis? Välittäisitkö tehdä jotakin mutta et kuitenkaan tee, vai eikö mikään vaan kiinnosta?

Meikäläisellä ainakin enemmän sellanen ontto. Tiien, että suuntasit aiheen alottajalle, mutta kun samoja tuntemuksia mullakin niin mitä väliä.

Mikään ei kiinnosta/innosta/aiheuta minkäänlaista mielihyvää. Näin ainakin omaa tilannettani kuvaisin.

Miulla on sellainen kummallinen tapa että lausun kollektiivisia kysymyksiä, joille en odota ketään tiettyä vastaajaa.
Tämä oma aktiivisuutenikin näyttää lähinnä olevan seurausta siitä, että samankaltainen fiilis on itsellänikin. Tuli nimittäin eilen alustavasti tieto masennuksesta johtuvasta työkyvyttömyydestä.

Ilmeisesti siis on vaan tarvetta päästää ajatuksia ulos johonkin, eikä tutuille asiasta mainitsemisesta ole juurikaan mitään hyötyä, jos heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä omassa päässä liikkuu.

Kuitenkin, hyvin harvalla asialla tuntuu olevan merkitystä. Ja jos jotakin pitäisi saada tehdyksi, saa siihen kerätä voimia ihan hyvän aikaa.

Itselläni on myös monesti tuotta 'tyhjyyden tunnetta'. Aina silloin keskityn eniten mieleeni sillä hetkellä , enkä huomaa muuta maailmaa. Monesti myös ajattelen myös kysymyksiä , kuten Hopeapajukin , kuten '' miksi edes vaivautua ? miten se edes muuttaa elämää'' tai vaikka ''mikä on elämän tarkoitus? miks meidät on luotu elämään** ja niin edelleen.

Nämä olotilat kestävät yleensä vain muutaman minuutin. Onko teillä yleensä tapana miettiä vaikkapa tuon tapasia kysymyksiä itselleen ?

akba kirjoitti:Itselläni on myös monesti tuotta 'tyhjyyden tunnetta'. Aina silloin keskityn eniten mieleeni sillä hetkellä , enkä huomaa muuta maailmaa. Monesti myös ajattelen myös kysymyksiä , kuten Hopeapajukin , kuten '' miksi edes vaivautua ? miten se edes muuttaa elämää'' tai vaikka ''mikä on elämän tarkoitus? miks meidät on luotu elämään** ja niin edelleen.

Nämä olotilat kestävät yleensä vain muutaman minuutin. Onko teillä yleensä tapana miettiä vaikkapa tuon tapasia kysymyksiä itselleen ?

Miksi meidät on luotu elämään-kysymyksestä pääsin eroon naturalismini kautta. Samalla tietysti lähti kysymys "elämän tarkoituksesta".

"Miksi edes vaivautua" todella harvoin. Nautin tiedon havittelusta ja vaivautuminen sisältyy kaikki siihen.

Itsekkään en koe mitään tunnephjaista tarvetta saavuttaa mitään mitä "terveen" ja hyvän kansalaisen kuuluisi tehdä. Eli Orjuuttaa itsensä työntekoa tehdessä että saisi jotain paskaa käteen jotak kutsutaan rahaksi.

Itse en koe mitään noista tarpeelliseksi elämän kannalta.
Kiitos suomen voin olla omna itseni ja nauttia vain olemassaolosta.

Tyhjäähän tämä minun elämäni on, mutta kun he eivät tiedä miten minä maailman näen ja mitä siitä ajattelen.
Niin he eivät myöskään täten osaa nähdä elämää minun silmin.

Rauhaa ja rakkautta !

Tämä on kenties tuplapostaus. Mutta on nyt hauska kattoa noita mun vanhoja viestejäni.

Nykyäänhä mun "tunne elämä" o iha vituillaa. Ainoat tunteet mitä tunne on suru ja viha.