Yliluonnolliset/selittämättömät tapahtumat elämässäsi

[portinetsija197]

Onhan noita jotain näkyjä ollu mut tää on viimesin ja joka jäi mieleen..Olin nukkumassa kun säpsähdin siihen että edessäni seisoi tummaihoinen nainen jolla oli vauva sylissä...Katsoin sitä hetken ja käänsin päätäni ja katsoin samaan suuntaan uudestaan niin se oli hävinnyt...Ei liittyny uneen mitenkään joten en usko että kuvittelin...Ja ei oo ikinä sydän hakannut niin kovaa, ei kumminkaan usein tämmöstä käy mitäköhän se halusi..?

Heräsit ilmeisesti siihen säpsähdykseen? Juuri heränneenä kyllä voi nähdä kaikenlaista. Näky se kuitenkin oli jos olit herännyt ennenkuin näit naisen.

[KatieMicaela]

Kai sitä voi oman kokemuksensa tänne kirjoittaa.

Eli olin joku n. 15vuotias eli noin 15 vuotta sitten. Asumme vähän kauempana mistään isommasta asutuksesta metsän keskellä. Olin veljeni luona jonain syksyn iltana käymässä ja kun lähdin sieltä polkemaan polkupyörällä kotiin vanhempieni luokse oli iha pilkkopimeää ja minulla oli vain polkupyörän valo käytössä. Ajoin sellaista pientä hiekkatietä keskellä metsää ja oli sellainen tunne koko ajan että ihan kuin joku seuraisi ja katselisi minun menoani. Saavuin vanhempieni pihaan ja olin laittamassa pyörääni autotalliin tuttuun tapaan. Avasin autotallin oven ja laitoin pyörän sisään, kun olin vetämässä autotallin ovea kiinni perässäni niin joku ikään kuin riuhtaisi oven irti kädestäni ja ove rysähti kovalla voimalla kokonaan auki. Pelästyin tapahtunut aika prkleesti, meniin kuitenkin heti ulos katsomaan mikä sen aiheutti mutta en keksinyt sille mitään järkevää selitystä koska ovessa ei ole mitään jousta joku vetäisi oven auki tai ulkona ei käynyt yhtään tuuli.

Muitakin kokemuksia minulla on ihan lapsesta lähtien. Olemme kaverini kanssa nähneet talvella illalla taivaalla jonkun todella omituisen lentävän kohteen joka ei kuitenkaan ollut lentokone. Ja sitten ylä-asteikäisenä olimme touhuamassa kavereideni kanssa jotain metsän reunalla kun alkoi hirveä valjon ilotulitus taivaalla suoraan meidän edessämme, se näytti ihan jotain sähkömyrskyltä tai sähköpurkauksilta. Se valoshow kesti noin 2min, mitään asutusta ei siellä suunnalla ole tai siellä ei mene mitään suuria voimalinjoja. Se oli jotenkin todella näyttävän näköistä ja hienoa.

Asumme tällaisessa 50-luvulla rakennetussa rintamiestalossa. Kun makuuhuoneemme oli alakerrassa niin jonain yönä heräsin vaimoni kanssa siihen että ylhäältä kuului askeleita. Minä tietysti heti ryntäsin sinne ison lihakirveen kanssa katsomaan mutta ei mitään näkynyt.
Samoihin aikoihin näin jotenkin sekavaa unta tai sitten olin hereillä. No kuitenkin juttu meni näin heräsin johonkin palaneeseen hajuun joka tuli ulkoa, katsoin meidän makuuhuoneen ikkunasta ulos ja näin kuinka sieltä meidän tieltämme käveli jokin hahmo kohti meidän taloamme sumun seassa. Tuli todella ahdistunut tunne ja päätin lähteä keittiöön katsomaan niin tämä hahmo seisoi siinä ikkunan edessä ulko-ovella. Menin nopeasti takaisin makkariin herättämään vaimoani. Menin hänen vierelleen sänkyyn niin en saanut ääntä tulemaan suustani vaikka kuinka yritin huutaa.
Sitten muistini katkeaa ja ikään kuin herään tähän vaikka mielestäni olin hereillä koko ajan. Sori jos meni sekavaks tää juttu mut tää oli aika sekava tapahtuma!
Tämä on sellainen uni tai todellinen juttu josta en ole ihan 100% varma että oliko tämä unta vai ei.

Uskon kaikkeen yliluonnolliseen ja myös elämään muualla kuin täällä meidän omalla Telluksella.

Nyt täytyy jatkaa kokemuksiani tässä talossamme. Nyt olen alkanut näkemään silmäkulmissani tummia hahmoja jotka liikkuvat todella nopeasti pois näkökentästä. Välillä nämä ovat myös vaaleita hahmoja. Aluksi luulin tämän johtuvan väsymyksestä tai että vain näin harhoja mutta nyt olen melkein varma että mistään harhasta ei ole kysymys.
Ja välillä on myös tunne kuin joku kävelisi perässäni, ehkä myös kuulin tähän liittyviä askeleitakin mutta tästä en voi olla varma että oliko omaa mielikuvitusta. Että näin!

Olen myös alkanut viimeaikoina näkemään silmäkulmissa tummia hahmoja jotka liikkuvat nopeasti pois näkyvistä. Sellaista siis että huomaan sivusilmällä ihmisen ja liikkeensä, mutta kun käännyn katsomaan ei ketään ollutkaan. Ensimmäisen kerran tällainen ilmestyi asunnon oven luo, kun olin tulossa iltahämärillä kotiin. Menin siis ohi kunnes näin sivusilmällä että nurkassahan seisoo joku mies jolla urheiluasu. Säikähdin huolella käännyin katsomaan ja hämmensihän se että säikähdin tyhjää, kun ei siinä ketään sitten ollutkaan. Sama on käynyt myös ulkona, näin lenkillä ollessa miehen juoksevan kuin lentämällä tien yli, mutta kun aloin seuraamaan katseella se hävisi. Ei ole harmainta hajuakaan mitä nuo ovat. Periaatteessa selityksenä menis, että kyseessä vois olla irronneen lasiaisen tiivistymät silmässä, jotka voi aiheuttaa liikkuvia pisteitä yms. näkökenttään. Mutta tuota, oven vieressä olleen mieshenkilön takista erotin väritkin...vihreää ja vaalea raita takin yläosassa

[portinetsija197]

Sivusilmähavainnot ovat usein kyllä silmän temppuilua äärinäon alueella, tulee helposti hahmoja (lähinnä tummia), selkeät värihavainnot kyllä viittaa muuhun, tietenkin joku aikaisemmin havaittu juttu voi tulla mukaan sivusilmähavaintoon mielikuvana ja aiheuttaa yhdessä todentuntuisen "näköhavainnon". Mutta mahdollisuuksia on muitakin.

[Salainenase]

Ensimmäinen niinsanottu kummituskokemus tapahtui minulle kun olin noin kuuden vanha. Olin ensimmäistä kertaa yksin kotona, en muista missä vanhempani ja sisarukseni olivat. Olin kävelemässä keittiöstä olohuoneeseen, mutta jostain syystä pysähdyin oviaukkoon. Pakko myöntää että meinasi hypätä sydän kurkkuun, sillä kuulin (tai olin ainakin kuulevinani) naispuolisen henkilön huokaisevan syvään, ihan selkäni takana. En uskaltanut kääntyä edes katsomaan, vaan jatkoin sitten olohuoneen sohvalle ja napsautin television päälle.

Sen jälkeen en ole moista kokenut, ennenkuin kaksitoista vuotta sen jälkeen, noin viikko sitten. Olin saanut tavarani siirrettyä uuteen ja ensimmäiseen asuntooni, myös kaksi kissaani muutti kanssani. Se tapahtui illalla, ehkä yhdeksän aikoihin, kun olin katselemassa televisiota. Toinen kissoistani istuskeli ikkunan ääressä, päätinpä sitten nousta ylös ja käydä silittämässä sitä. Tuskin sain askelta otettua kun kissa alkoi sähistä raivokkaasti. Sen häntä oli ihan pörrössä ja korvat niin luimussa kun olla ja voi. Se ihmetytti siksi, koska kissani oli tähänkin asti ollut leppoisa ja laiskanpulskea kolli, kiltti kuin taivas eikä se ollut koskaan raapaissutkaan ketään, edes vahingossa. Noh, yritinpä siinä puhella kisulle rauhoittavasti, mutta siitä sähinä tuntui vain yltyvän. Huomasin myöskin, että kissa ei tainnut edes sähistä minulle, koska se kuikuili selvästi ohitseni. Edes veljelleen se ei voinut sähistä, koska toinen makoili sohvalla. Käännähdin ympäri ja tunsin ´jääkylmän ilman kasvoillani. Ehkä kuvittelin, ehkä en. No, ehkä tuntia myöhemmin menin nukkumaan. Kissat seurasivat makuuhuoneeseen ja koko yön (tai niin kauan kun olin hereillä) toinen kissoistani makasi sängyssäni ja toinen kyttäsi ikkunasta pihalle, välillä "vuoroa" vaihtaen.

Aika karmivaa omasta mielestäni.. eivätkös kissat vaistoa henkiolennot?

[OSITutkimusseura]

Eläimillä on kiva tapa aistia asioita joita ihminen ei kykene. Siitä on tietysti paha mennä sanomaan, että aistivatko eläimet yliluonnollisen maailman tapahtumia vai eivät, mutta yleisesti ajatellaan asian olevan noin.
Joskus olisi mielenkiintoista ottaa eläimiä mukaan tutkimusreissuille, mutta käytännön asiat ampuvat kyseisen kokeilun aika lailla nopsaa alas. Liikaa vaivaa verrattuna siihen, kuinka paljon niistä voisi ehkä olla hyötyä. Plus vielä sekin, että pillastuneelle eläimelle on haastava puhua järkeä jos se sattuukin jotain vaistoamaan ja saa siitä hepulit. =)

[KatieMicaela]

Ensimmäinen niinsanottu kummituskokemus tapahtui minulle kun olin noin kuuden vanha. Olin ensimmäistä kertaa yksin kotona, en muista missä vanhempani ja sisarukseni olivat. Olin kävelemässä keittiöstä olohuoneeseen, mutta jostain syystä pysähdyin oviaukkoon. Pakko myöntää että meinasi hypätä sydän kurkkuun, sillä kuulin (tai olin ainakin kuulevinani) naispuolisen henkilön huokaisevan syvään, ihan selkäni takana. En uskaltanut kääntyä edes katsomaan, vaan jatkoin sitten olohuoneen sohvalle ja napsautin television päälle.

Sen jälkeen en ole moista kokenut, ennenkuin kaksitoista vuotta sen jälkeen, noin viikko sitten. Olin saanut tavarani siirrettyä uuteen ja ensimmäiseen asuntooni, myös kaksi kissaani muutti kanssani. Se tapahtui illalla, ehkä yhdeksän aikoihin, kun olin katselemassa televisiota. Toinen kissoistani istuskeli ikkunan ääressä, päätinpä sitten nousta ylös ja käydä silittämässä sitä. Tuskin sain askelta otettua kun kissa alkoi sähistä raivokkaasti. Sen häntä oli ihan pörrössä ja korvat niin luimussa kun olla ja voi. Se ihmetytti siksi, koska kissani oli tähänkin asti ollut leppoisa ja laiskanpulskea kolli, kiltti kuin taivas eikä se ollut koskaan raapaissutkaan ketään, edes vahingossa. Noh, yritinpä siinä puhella kisulle rauhoittavasti, mutta siitä sähinä tuntui vain yltyvän. Huomasin myöskin, että kissa ei tainnut edes sähistä minulle, koska se kuikuili selvästi ohitseni. Edes veljelleen se ei voinut sähistä, koska toinen makoili sohvalla. Käännähdin ympäri ja tunsin ´jääkylmän ilman kasvoillani. Ehkä kuvittelin, ehkä en. No, ehkä tuntia myöhemmin menin nukkumaan. Kissat seurasivat makuuhuoneeseen ja koko yön (tai niin kauan kun olin hereillä) toinen kissoistani makasi sängyssäni ja toinen kyttäsi ikkunasta pihalle, välillä "vuoroa" vaihtaen.

Aika karmivaa omasta mielestäni.. eivätkös kissat vaistoa henkiolennot?

Näin voisi ajatella, että vaistoavat.
Täälläkin vastaavanlainen kokemus, joka sattui aika äskettäin.
Lapsesta asti ollut lemmikkejä, mutta ekaa kertaa törmäsin tällaiseen että eläin vihoittelee ilman näkyvää syytä.
Minulla oli onni kysyä aiheesta meediolta, joka tuumasi että eläimet käyttäytyvät näin nähdessään henkiolennon...sain myös kuulla minkälainen olento oli kyseessä.
Lisäkseni eläimen käytöksen oli näkemässä toinenkin henkilö ja hän meni jonkun verran tapauksesta hämilleen.
Puitiin tapahtunutta eri kanteilta ja koitettiin keksiä "maallisempia" syitä, jotka yksi toisensa perään kylläkin kumoutuivat.
Harmittaa se etten itse nähnyt mitään, enkä kokenut mitään...tosin seurasin kauempaa lemmikin käytöstä. Näin jälkiviisaana...olisiko pitänyt mennä itse siihen kohtaan keskelle lattiaa jossa eläin havaitsi jotain järkyttävää tai koettaa ottaa valokuvia(?)

[KatieMicaela]

Sivusilmähavainnot ovat usein kyllä silmän temppuilua äärinäon alueella, tulee helposti hahmoja (lähinnä tummia), selkeät värihavainnot kyllä viittaa muuhun, tietenkin joku aikaisemmin havaittu juttu voi tulla mukaan sivusilmähavaintoon mielikuvana ja aiheuttaa yhdessä todentuntuisen "näköhavainnon". Mutta mahdollisuuksia on muitakin.

Käsitän kyllä mitä tarkoitat, mutta ihan tuollaisesta ei ollut kyse. Miehellä jonka näin kuin lentäen juoksevan tien yli oli siis selvästi jalat (siksi mainitsin juoksun, kun tosiaan jalat liikkuivat niinkuin juoksevalla) ja kädet, pääkin. Sellainen tavallista varjoa tummempi ja pystyasennossa "ilmassa".
Oven vieressä ollutta hahmoa urheilupukuineen en osaa yhdistää mihinkään aiemmin havaittuun juttuun, vaatteensakin olivat joltain kaukaisemmalta vuosikymmeneltä peräisin Ja tämä tapaus oli niin järkyttävä, että hyppäsin syrjään ja sydän otti lisälyöntejä eli siis normaali reaktio kun säikähtää yllättäen ilmestyvää ihmistä. Ja lisää säikähdin kun katsoin kunnolla samaan kohtaan ja siinä ei ollutkaan ketään

[Johan]

Ensimmäinen viesti on tosiasia. On tullut lueskeltua palstaa pidemmän aikaa ja nyt päätin liittyä keskusteluun.
Olen skeptikko ja ateisti eli en usko mihinkään yliluonnolliseen, vaikka asiat ovat minua pienestä pitäen kiinnostaneetkin. Haluan aina löytää järkevän selityksen "yliluonnollisille" kokemuksille.

Itsellenikin on muutamia mielenkiintoisia tapahtumia sattunut ja tässä niistä muutama:

Veljeni kuoli ollessani 20v. Heräsin yöllä klo 03 kovaan rintakipuun ja nousin istumaan sängyllä puristusta kesti ehkä 10 sek. ja tyttöystävänikin heräsi kun huomasi minun istuvani sängyssä. Kipu meni pois ja kävin vielä vessassa ja painuin takaisin nukkumaan. Aamulla heräsin normaalisti ja valmistauduin salille lähtöön ( olin kesälomalla). Aamupalan jälkeen lähdin ajelemaan salille ja laitoin kännykän päälle. Melkein samantien puhelimeni soi ja äiti oli soittaja. Hän kertoi, että veljeni on kuollut viime yönä. Kuolemansyy raportissa oli arvioitu kuoleman aika klo 01-04 välisenä aikana ja kuolinsyy oli sydämen pysähdys. Tästä olen jälkeenpäin joskus miettinut syy-yhteyttä yölliseen heräämiseeni. Olen terve mies, eikä minulla ole koskaan ollut sydänvikoja yms. Tietenkin saattaisi ajatella, että veljeni antoi minulle merkin. Itse en tähän usko, koska miksi se antaisi merkin minulle kipua tuottavana merkkinä. Ihmeellinen yhteensattuma.


Isäni kuoli vuonna 1997. Näin kuolemaa jälkeisenä yönä unta jossa tapamisin isäni. Tässä unessa itkin ja halasin isääni ja en hyväksynyt, että hän on kuollut. Tiesin, että tämä on unta ja isäni vakuutti että kaikki on hyvin. Keskustelin unessani, että tämähän on vain unta että en voi uskoa, että olet olemassa ym. Vaadin, että isäni tulee antamaan minulle merkin että hän on vielä olemassa jossain. Hän lupasi tulla antamaan merkin seuraavana päivänä. Minä itkin vain ja sanoin, että tämä ei ole totta koska näen unta. Aamulla heräsin ja muistin heti tämän unen. Asuin tähän aikaan yksin. Mietin koko päivän untani ja isäni poismenoa. Tietenkin tämä oli nuorelle miehen alulle kauhea menetys. Illalla istuskelin olohuoneessa ja katsoin televisiota. Mieleeni tuli taas tämä uneni ja mietin, että mikä se merkki olisi. Samaan aikaan eteisen valo poksahti ja sammui. Säikähdin todella kovasti ja poistuin asunnosta. En tiedä miksi, mutta minu pelotti ja en voinut jäädä sinne. Menin kaverilleni yöksi ja seuraavana päivänä vaihdoin sitten uuden lampun palaneen tilalle.
Vaikka joku pitäisi tätä selvänä merkkinä, niin itse en kumminkaan pidä. Haluaisin kyllä pitää, mutta en vain pysty. Uskon, että se oli pelkkää sattumaa ja hIn sitä merkkiä pienestäkin asiasta.

Vaikka en näihin asioihin uskokaan niin en pidä teitä yhtään tyhminä / outoina ketkä näihin uskovat. On hienoa, että monilla riittää uskoa yliluonnollisiin asioihin.

[portinetsija197]

Sivusilmähavainnot ovat usein kyllä silmän temppuilua äärinäon alueella, tulee helposti hahmoja (lähinnä tummia), selkeät värihavainnot kyllä viittaa muuhun, tietenkin joku aikaisemmin havaittu juttu voi tulla mukaan sivusilmähavaintoon mielikuvana ja aiheuttaa yhdessä todentuntuisen "näköhavainnon". Mutta mahdollisuuksia on muitakin.

Käsitän kyllä mitä tarkoitat, mutta ihan tuollaisesta ei ollut kyse. Miehellä jonka näin kuin lentäen juoksevan tien yli oli siis selvästi jalat (siksi mainitsin juoksun, kun tosiaan jalat liikkuivat niinkuin juoksevalla) ja kädet, pääkin. Sellainen tavallista varjoa tummempi ja pystyasennossa "ilmassa".
Oven vieressä ollutta hahmoa urheilupukuineen en osaa yhdistää mihinkään aiemmin havaittuun juttuun, vaatteensakin olivat joltain kaukaisemmalta vuosikymmeneltä peräisin Ja tämä tapaus oli niin järkyttävä, että hyppäsin syrjään ja sydän otti lisälyöntejä eli siis normaali reaktio kun säikähtää yllättäen ilmestyvää ihmistä. Ja lisää säikähdin kun katsoin kunnolla samaan kohtaan ja siinä ei ollutkaan ketään

OK, eli muut mahdollisuudet ovat sinun mielestäsi todennäköisemmät. En rupea vastaan väittämään, koska yksillöiset kokemukset ovat todennäköisempiä tapauskohtaisesti kuin "yleiset asiat".

[Tenkku]

Joo viime yönä tapahtu aika weird juttu. Heräsin ku oli peitto jotenki pois päältä ja paleli, iha normi yöherätys siis. Sitten kuulu sellanen ääni, ihan kuin sormia oisi napautettu kahesti peräkkäin. Se kuulu IHAN korvanjuuresta, ja sitten uuestaan ja uuestaan ja uuestaan aina vähän kauempaa ja kauempaa. Kuulu varmaan jotai 10 kertaa ennen kuin oli "niin kaukana" ettei enää kuulunut. En kyllä keksi mikä se ois ollu/mistä ihmeestä se ois voinu kuulua.

[aava]

töissä kävi semmottiin että olin pesemässä tarjoilu pistettäni sitten hissi tuli ylös vaikka kukaan meistä ei sitä ollut painanutkaan kerrokseemme. (no toki mahdollista että joku on sen alakerrasta painanut mikä olisi kyllä sangen ihmeellistä jos ei ylös tule) eikä hissi pitänyt samaista kilahdus ääntä kun ja jos siitä astuu ulos. no minulle tuli samanlainen olo kun aikoinaan kaksi kertaa ennen jonkun kuolemaa meiltä on tasan kolme valoa sammunut yhtä aikaa (ja joku on kuollut). sanoin työkaverille jonka kanssa näistä olen jutellut että ihan tuli sellainen olo että joku kuolee kohta. (ja niinpä kävi erään työkaverin läheinen kuoli sillä viikolla).

[ponotte]

tässä mun yks tarina:olin noin yli puoli vuotta sitte eli 12v olin iältäni ja istuin koneella enkä kuunnellut musiikkia
äiti oli omassa huoneessa tietokoneella eikä kuunnellu mitään. oli aika hiliasta ketään muita ei ollu kotona. mun kone on siinä asennossa että nään toho ovelle aika hyvin ja mun huoneen ovessa on lasi ikkuna jonka peittää pyyhe... mutta pyyhkeen yli näkee jos valot syttyy tai sammuu ja huomaan sen heti. eli ku istuin koneella niin kuulin jotai kävelyä olohuoneesta (huom:huoneeni ovesta näkee olohuoneen valon syttyvän) ja tietenki askelien jälkeen kuuli pienen kolahduksen ja näin kun valot syttyi. säikähdin ja otin ''puukon'' joka on aina tommosten varalta tossa pöydällä ja lähin paniikissa kahtoon kuka se oli.
katsoin pyyhkeen takaa ikkunasta mutta näin vain olohuoneen valon palavan (se olohuoneen valo palo viimeksi noin muutama kuukausi sitten eli sitä ei oikiastaan käytetty) menin ovesta ja kahtoin ympärille mutta en nähnyt mitään sitten menin äitin luo kysymään että oliko se tuola olo huoneessa ja sytyttäny ne valot mutta äiti sano että se on ollu koko ajan tässä... sillon mua alako tosissaan pelottaan minä ja äiti oltiin ainuat kotona oliat! eikä valoa käytetty ja kuulin myös valojen syttymisen jälkeen nopeita askelia eteiseen päin mutta en kuullu oven ääntä. ja meillä on yleensä ovi lukossa. joten tässä on jotain paranormaalia!... se puukko juttu on totta! ku vässäilen muutenki kaikkia tässä pöydällä...

[Dee]

Tässä lista kaikesta minkä muistan tällä hetkellä, ei välttämättä järjestys natsaa ja vuosilukuja en muista.. (:

Lapsena usein kuulin nimeni mainittavan isäni äänellä, joka kerta kysyin tietty mitä asiaa, mutta eipä koskaan saanut vastausta isältä kun eihän hän ollu mua kutsunu! Jäi selittämättömäksi, toisaalta ääni saattoi olla jonkun muun miehen, mutta kuulosti isältä. Isä on elossa vielä tänä päivänäkin, joten nykyisin epäilen äänen kuuluneen jollekkin muulle.

Mulla oli hyvin todentuntuisia mielikuvitusystäviä joskus, en nähnyt heitä, mutta aistin tosi voimakkaasti, joten uskon nyt myöhemmin näitten olleen siis todellisia, en vain tiedä mistä tulivat, minne menivät. Suojelusenkeli/enkeleitä?

Kerran suutuspäissäni olin karkaamassa kotoa keskellä talvea, jalkaisin, vähillä vaatteilla, keskustaan 28km matkaa.. n. kilometrin päässä kotoa tunsin seinän vastassa josta en päässyt kulkemaan, sitten joku tarttui käteeni ja ohjasi hellästi kotiinpäin. Koko matkan tämä olento piti kädestäni kiinni ja irrotti vasta kotipihalla kun varmasti olin menossa takaisin sisään ja nukkumaan.

Siskon kanssa joskus lenkkeillessä pimeässä näin tavallista mustemman "aukon" ilmassa, tästä "aukosta" tuli musta käsi joka koitti tarttua minuun, tietysti kiljasin ja lujaa, siskokin säikähti mikä mulle tuli, käsi ja aukko katosivat. Meni tovi ennenkun pystyin rauhottumaan. MIetin pitkään mitä pahaa oon tehny ansaitakseni "varjon" kimppuuni. Tämä ei onneksi koskaan toistunut.

Opiskeluaikana Limingassa minua seurasi vaalea noutaja-tyyppinen koira monena aamuna mennessäni kouluun, jälkiä en koskaan löytänyt tästä koirasta, näin sen silmäkulmasta ja kun käänsin päätä katsoakseni tarkemmin, koira oli jo kadonnut.

Tämä oli myös opiskeluaikoina Limingassa, iltasin tunsin kuinka joku tuuppi hellästi menemään sängyn laitaan nukkumaan ja asettautui viereen istumaan tai makaamaan, en nähnyt, mutta tästä tyypistä tuli rauhallinen olo. Epäilen suojelusenkeliksi jota tarvihtin sillon paljon, koska haudoin vähän väliä päättäväni elämäni ja kyseinen olento sai toisiin aatoksiin.

Lisää opiskelupaikasta, olin yksi päivä vauhdilla menossa asuntolakämppäni ulko-ovea kohti kun vähän navan yläpuolelle iski samanlainen tunne kun olisi törmännyt puomiin, tipahin kaksinkerroin lattialle, se sattui ihan kunnolla kun vauhtiakin oli..

Vielä yksi opiskelupaikkakunnalta.. Keskellä kirkasta päivää joku iski multa ilmat pihalle kesken tunnin, en voinu siinä sitten kun haukkoa hetken henkeä ja pillahtaa itkuun paniikissa koska luulin kuolevani siihen paikkaan, tulipa kerrankin opettajaan vauhtia..

Tämä seuraava tapahtu taas kotona, lapsuudenkodissa, loppukesän yöt oli jo ruvenneet hämärtymään kun heräsin yks kaks keittiöstä kajastavaan valoon, ajattelin ensin että okei aurinko nousee koska sieltähän se nousi, mutta valo oli liian matalalla, kohta se lähti liikkeelle ja tuli kohti sohvaa, erotin naishahmon, näytti tyyliin joltain Disneyn prinsessalta isoine hameineen (muistaakseni vaalean lila oli olennon vaatetus), tyyppi katosi sohvan alle ja valokin pimeni. Tietty hetken tätä ihmettelin, totesin että nou hätä se meni jo ja jatkoin uniani.

Joskus näin myös kun yks kaks ilmassa leijui jotain kultaista, näytti langalta/hiukselta. Totesin porukoille "mä näin lohikäärmeen." Tiedä sit mistä tämä lohikäärme tuli mieleen, mutta hyvinkin olisi voinut olla ihan minipieni käärmemäinen lohari...

Yläkouluaikoihin mun vaatteista löytyi aina todella pitkiä vaaleita hiuksia, oli meillä luokassa vaaleahiuksia tyttöjä, muttei kellään niin pitkät hiukset olleet mitä vaatteissa oli ja itselläni on tummat hiukset. Hiukset oli myös todella paksuja ja sen verran omituisen sävyisiä etten kellään ole ikinä nähny. Ja kerran sitten löysin ihan pikimustan hevosen jouhea muistuttavan hiuksen tms. En musita ikävä kyllä tapahtuiko tuolloin muuta kun että sairastuin masennukseen, mutta olettaisin että musta hius varoitti sairastumisesta tai vastaavaa? Koska tosiaan aikaisemmin nämä hiuksiksi nimetyt jutut oli vaaleita.

Penskana näin seinässä liekkejä siihen asti kun naapurissa oli tulipalo. Sanoin monta kertaa äitille ja isälle etten uskalla nukkua kun nään talon, tummia ihmishahmoja ja liekit seinällä.. oikeassa palossa ei ketään loukkaantunut onneksi.

Kolme tapausta voi kyllä iskeä unihalvauksen piikkiin, ekalla heräsin kun "piru" istuu rinnan päällä, en saa henkee. Toisella ja kolmannella irtauduin ruumiista hetkeksi, toisella irtautumisella pelkäsin kuolevani koska jouduin tosi kauas fyysisestä kropastani. Hiemanko pelottavaa leijua talvella pimeällä järvellä tietämättä kuka ihme vetää ja mihin. Eli en pystyny hallitsemaan menoa mitenkään joten lienee unihalvausta/painajaista kuitenkin..?

Kerran pelattiin äitini kanssa spiritismiä, jossain vaiheessa totesin että nääksä ton pöllön? Henki näyttäytyi minulle jonakin pienenä pöllönä. Äiti ei nähny mutta sano tuntevansa jonkun läsnäolon. Sen jälkeen ei äitimuori ole sekaantunut spiritismiin, en muuten minäkään...

Kun meiän toinen isosetä ajoi viimestä matkaansa kolaroiden, näin ilmeisesti samaan aikaan, unen jossa tämä ihminen rysäytti autollaan rekkaa päin. Aamulla en edes osannu jätkyttyä kun kuulin tapauksesta, totesin vaan et Martti kertoi mulle jo.. (Martti oli tämän miehen nimi)

Olen nähnyt tähtitaivaalla keinutuolissa istuvan vanhan naisen, tunnistin isomummokseni josta en nyt muista oliko silloin kuollut vai vielä elossa eli en osaa sanoa jättikö jäähyväisiä vai oliko enne lopun lähestymisestä.

Minä ja isäni (joka harvemmin näistä puhuu) näimme tyhjäksi tiedetyn talon tietyssä ikkunassa valoa ja pöydän äärelle kumartuneen hahmon joka tunnistettiin Aaroksi joka oli kuollut silloin aika vasta ja huone oli hänen makuuhuoneensa.

Viimeisin tässä oli nyt se kun toinen isosetä jätti jäähyväiset ilmestymällä unessa, oli mielipuuhassaan kalastamassa, minä kumiveneellä räpiköin lähemmäs, Tane (hänen nimensä) kääntyi katsomaan, hymyili ja katosi. Enkä koskaan muista tämän ihmisen hymyilleen...

Ja voi vitsi näitä olis paljon lisääkin, en nyt muista tämän enempää ja pillitin kirjoittaessa näitä, varsinkin nuo viestit kuolleilta/kuolemassa olevilta hieman herkistää vieläkin..

[Tenkku]

Olenpa tässä pohtinut mieleltään erilaisten (esim. masennukseen/muihin psyykkisiin vaivoihin sairastuneiden) ihmisten ja yliluonnollisten kokemuksien mahdollista yhteyttä. Oiskohan mahdollisuus, että tämmöset ihmiset olisivat herkempiä aistimaan / kokemaan yliluonnollisuuksia. Toki esim. skitsofrenikot voivat nähdä omiaan, tai mistäpä sitä tietämään vaikka näyt olisivatkin vain aistimuksia toisesta ulottuvuudesta / henkiä / miksi niitä yliluonnollisuuksia haluaakaan nimittää.

Huomattavan useat mielisairaat ovat kertoneet selittämättömiä kokemuksia.

[Zrud]

Olenpa tässä pohtinut mieleltään erilaisten (esim. masennukseen/muihin psyykkisiin vaivoihin sairastuneiden) ihmisten ja yliluonnollisten kokemuksien mahdollista yhteyttä. Oiskohan mahdollisuus, että tämmöset ihmiset olisivat herkempiä aistimaan / kokemaan yliluonnollisuuksia. Toki esim. skitsofrenikot voivat nähdä omiaan, tai mistäpä sitä tietämään vaikka näyt olisivatkin vain aistimuksia toisesta ulottuvuudesta / henkiä / miksi niitä yliluonnollisuuksia haluaakaan nimittää.

Huomattavan useat mielisairaat ovat kertoneet selittämättömiä kokemuksia.

Ei ole yhteneväisyyttä. Mä + pari tuttua o kärsiny masennuksesta, ja niille ei oo tapahtunu mitää paranormaalia tai mosita missään muodossa kokenu.

[Tenkku]

OK eli Zrudin mielestä ei ole, mitäs mieltä muut ovat?

[Zrud]

Huomattavan useat mielisairaat ovat kertoneet selittämättömiä kokemuksia.

Tätä vielä lainaten... Et oo tainu sisäistää asiaa että mielisairaat on mieleltään sairaita ?

[Tenkku]

Huomattavan useat mielisairaat ovat kertoneet selittämättömiä kokemuksia.

Tätä vielä lainaten... Et oo tainu sisäistää asiaa että mielisairaat on mieleltään sairaita ?

Aiempaan pohdintaani sisältyy kysymys jos sairauden sijasta kyseessä olisikin herkkyys asitimuksille.

[Zrud]

Huomattavan useat mielisairaat ovat kertoneet selittämättömiä kokemuksia.

Tätä vielä lainaten... Et oo tainu sisäistää asiaa että mielisairaat on mieleltään sairaita ?

Aiempaan pohdintaani sisältyy kysymys jos sairauden sijasta kyseessä olisikin herkkyys asitimuksille.

Uskossa on hyvä elää.

[Tenkku]

^ Vielä lisään sen että en usko mihinkään, vaan haluan pitää mielen avoimena ja mietiskellä erilaisia mahdollisuuksia.
Omat kokemukseni menee tällä hetkellä psyykkisten diagnoosien piikkiin.