Omat kummitus- ja henkihavainnot.

[Aqua vitae]

Näin sydämestäni pyromaanina voin todeta, että todella kaunis kuva!

[Art]

Nyt täytyy kyllä todeta, etten näe kuvassa mitään kummallista... Tai edes tiedä mitä "kummallista" siitä pitäisi hakea. Näyttää ihan normaalilta nuotiolta, ja kuten jo aiemmin mainittiin, niin ihmiset ihan automaattisesti yrittävät löytää jotain tuttua näkemistään kuvista. Sen takia niitä Jeesuksiakin löytyy silloin tällöin paahtoleivistä, sori nyt vaan. Hieman tarkemmin olisi näistä kummallisuuksista silti voinut kertoa meille muillekin...

[Evelyn]

Jos itselleen tarpeeksi uskottelee, lähes missä tahansa kuvassa voi nähdä jotain pelottavaa ja tavallisuudesta poikkeavaa, aivot vain toimivat sillä tavalla. Kaunis kuva ja ymmärrän kyllä mitä kuvan postaaja yritti tarkoittaa. Kuvat eivät vain jostain syystä itseäni vakuuta.

[emelie]

En tiedä mihin topaan tää pitäis laittaa, mutta omasta mielestäni tää kuuluu tänne

Heräsin kerran yöllä kun olin vielä vanhassa huoneessani. Sänkyni oli seinää vasten ja näin suoraan korkealle kynnykselle oven edessä. Kynnyksellä oli vihreänä hohtava noin 15 cm korkea kaari. Vähän niinkuin sellainen hohtava rannekoru taitettuna kaarelle. Pelästyin tietysti hirveästi ja laitoin valot päälle. Valot päällä kaarta ei näkynyt. Sammutin valot uudestaan ja kaari oli taas siinä. En pystynyt nukahtamaan joten laitoin hupparin kaaren päälle, ja hupparin altakin loisti pieni pätkä kaarta. En ole koskaan saanut selville mikä oli tämä mystinen kaari.

Sitten toinen kokemus. Olin illalla siivonnut huoneessani kaikki paikoilleen ja menin nukkumaan rauhassa. Aamulla kun heräsin, huomasin että sänkyni vieressä oli kirjoituspöytäni tuoli aivan kuin joku olisi istunut siinä katselemassa minua. Illalla kun kävin nukkumaan tuoli oli kirjoituspöytäni vieressä normaalisti. Varmistin äidiltäni ja isältäni etteivät he olleet käyneet huoneessa yöllä. Voihan tietysti olla, että olin kävellyt unissani, mikä ei kylläkään ole tapaistani. Itse kuitenkin uskon, että kyseessä saattaa olla joku henki, tai edesmennyt kummitätini, joka asui samassa talossa. Talomme on kuitenkin melkein 300 vuotta vanha, joten joku henki voi mahdollisesti olla kyseessä.

Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä näistä kokemuksistani/tapahtumista

[aava]

minulle kävi joskus niin että lattialla ollut känny olikin herättyäni vieressä että toisaaltaan voi olla että unissaankin tekee tuollasia liikuttelee itse tavaroita. viimesin oli että kumpikaan ei siipan kanssa tiedetty että oliko jompikumpi laittanu tuulettimen pois päältä:D

mutta emelie voi hyvinkin olla että kummitätisi/joku muu on käynyt katsomassa sinua. oletko miettiny että olisiko joku halunnut antaa sinulle vaikka rannekorun tms?? jos kerran näit tuollaisen ilmiön. (kummitäti tms?) voiko talossa jos vanha olla jotain ainetta joku loistaa pimeässä?? vai onko kyseistä kaarta näkynyt enään?

[emelie]

En oo miettinyt, mutta asia voi tosiaan olla niin En usko että on mitään ainetta, meinaan että isäni tai äitini ei tiennyt että mistä se kaari olisi voinut tulla. Harmi kyllä en ole nähnyt sitä kaarta enää, nyt olisin varmaan uskaltanut vähän lähemmin tarkastella

[obe]

Mulle on sattunu kaiken näkösiä epätavallisia asioita elämän aikana. Yritän selittää niitä ittelleni järjellä, mutta joihinkin en oo keksiny järkevää vastausta. Harvoille edes kerron niistä, sillä yleisin reaktio on asia sivuuttaminen tai naurunalaiseksi joutuminen. Spiritismiä en oo koskaan uskaltanut/halunnut kokeilla. Tässä pari sattumusta vuosien varrelta:
1. Mulle on käynyt pienenä niin, että mökin yläkertaan mennessäni näin portaat ylös tultuani alastoman parrakkaan miehen vinttihuoneessa. Mies oli kumarassa ja käänsi katseensa minuun ystävällisesti. Säikähdin aivan kamalasti ja juoksin portaat alas, enkä mennyt yläkertaan yli kymmeneen vuoteen kertaakaan yksin.
2. Kun venäjällä sattui tämä viimeisin lento-onnettomuus kuukausi sitten, näin edellisenä yönä unta, että katsoin ulos lentokoneen ikkunasta, jolloin vieressä ollut kone räjähti, syttyi tuleen ja syöksyi mereen. Aamulla kun heräsin oli tosi kumma tunne (oon nähny joistain "pikkujutuista" enneunia koko elämäni) ja kerroinkin heti poikaystävälle ahdistavasta unesta. Päivällä autoa ajaessani radiosta kerrottiin suru-uutiset, vain yksi selvis. Sydän melkein pysähty. Seuraavana päivänä julkisissa oli ilmaisjakelulehti penkillä, ja etusivulla kuva lentokoneen raadosta vedessä. Sydän jätti taas yhen lyönnin välistä. Kerroin tästä vaan muutamalle ihmiselle, poikaystävälle ja läheisimmille ystäville. Suurin osa väitti sattumaks, mutta sisko vaan tuumas tyynesti, että meillä on joku kyky välillä nähdä enneunia.

[aava]

lähinnä uuden kamera kännyn kanssa on tullu koettua outoja mutta niillä voipi olla ihan luonnolliset selitykset:) ensinnäkin välillä kuvailen meidän kämpästä videota koska ainankin yksi tänne on kuollut talon alkuperäinen emäntä siis. no kun laittelin pyykkiä musta hahmo seisoi ovella ja ylhäällä toinen sitten pakeni ovi aukosta. sitten kuvasin piruuttani taas kun ympäristö tuntu aktiiviselta. ja ylläri pylläri vaalea "massa liikkui ovelta kameraa kohti. (voi olla kyllä auton valotkin vaikka en kyllä havainnut autoa ajelevan ohitte ja oli muutoinkin melko valoisaa mutta varmaa jotakin ihan luonnollista veikkaisin). no se siitä

sitten kuvailin hienoa taivaanrantaa. kuvia otin sitten havaitsin kuvassa vähän isomman möykyn taivaalla jota en paljaalla silmällä nähnyt. mutta sitten aattelin että joku paska lasissa mutta seuraavassa kuvassa se oli liikkunut vaikka samasta kohtaa otin kuvan.. (mutta varmaan tuollakin joku ihan ok selitys joten eipä sen kummempaa muuten vaan itestä mielenkiintosta ja outoa:D)

[Sinikello]

Aikaisemmin kerroin mieheni asunnossa tapahtuneista outouksista. Epäilimme/epäilemme, että noiden outojen tapahtumien takana oli mieheni isä, joka menehtyi loppukesällä 2010. Nyt olemme onneksi muuttaneet ihkauuteen ja ensimmäiseen yhteiseen kotiin, jossa olemme asustelleet nyt noin viikon. Mitään outoa ei onneksi ole vielä tapahtunut...


Mutta nyt eräs kertomus anoppilastani, eli mieheni lapsuudenkodista. Tämä tapahtui 3.12.2011.

Minä (käytyäni mieheni siskon lapsuudenhuoneessa, johon majoituttiin vierailun ajaksi): "Aijaa, en tiennytkään että täällä on tuollainen valkoinen kissa, juoksi juuri sängyn alle ja näytti leikkisältä. Mikäs sen nimi on?"

Mennessäni huoneeseen näin siis valkoisen kissan vilahtavan sängyn päädyssä ja syöksyvän sängyn alle, juoksevien tassujen äänet ja kahina kuuluivat vielä joitakin sekunteja jälkeenpäin.

Siihen mieheni ja äitinsä sanoivat miltei kuorossa: "Siis minkä näit? Ei täällä ole mitään kissaa. Kyllä täällä valkoinen angorakissa on ollut, mutta ei enää viimeiseen viiteentoista vuoteen."

Toistin vielä pari kertaa ääneen, mitä näin, ja olen edelleen ihan 100 % varma näkemästäni. No, miehen kanssa sitten käytiin tuolla huoneessa katsomassa, ja sielläkin vielä toistin näkemäni ja näytin, missä kohtaa olin nähnyt kissan, ja missä kohtaa se katosi sängyn alle.

Mies siinä sitten totesi, että ei se voi olla mahdollista, ja hän pyysi minua katsomaan sänkyä lähempää. No, katsoin sitten. Huomasin, että tuo sänky ei itseasissa ollut varsinainen sänky, vaan sellainen eräänlainen vuodesohva, joka oli levitetty ennen meidän tuloamme. Siinä ei ollut lainkaan sellasia jalkoja, mitä sängyissä tai edes sohvissa normaalisti on. Se oli sellainen maahan asti umpinainen, eli A) sinne ei voinut mitenkään päästä alle, koska siinä ei ollut alustaa ja B) myöskään sängyn ja seinän väliin ei jäänyt yhtään tilaa, joten sinnekään ei olisi voinut mennä mitään. Tietenkään kissastakaan ei näkynyt enää jälkeäkäään. Myöskään juoksemisen ääniä ei enää kuulunut.

Totesin vain, että "No, nyt teillä näköjään on kissa."

Samana viikonloppuna aamukahvia juodessamme mieheni äiti totesi, aivan kuten minkä tahansa arkipäiväisen asian, että yöllä kuulosti taas siltä, että vajassa tehtiin puuhommia ja työkalutkin kilahteli. No, ei se ainakaan meistä kolmesta (minä, mieheni tai äitinsä) ollut kukaan. Mieheni äiti on melkoinen yökyöpeli, ja saattaa öisinkin ja hyvin aikaisin aamulla käydä ulkona ruokkimassa ja taputtelemassa lampaitaan.

Itseäni tuo maininta yöllisistä äänistä ei vielä niinkään karmaissut, aika "normaaliahan" tuollainen on. Lienee hyvä esimerkki residual haunting -ilmiöstä, jossa jotkin menneisyyden tapahtumat ja äänet vaan yksinkertaisesti toistavat itseään, ihan kun repeatilla soiva levy. Ne tapahtuvat huolimatta siitä, onko kukaan kuulemassa tai näkemässä, eivätkä ne edusta ns. älyllistä kummittelua. Niitä voi kai ajatella ikään kuin muistijälkinä, jotka toistavat itseään.

Mutta kun kuulin, että pihapiiriin on haudattu yhteensä 3 talon isäntää (missään ei kuitenkaan ole hautakiviä), alkoi ehkä hiukan karmimaan. Ainakin yhden isännistä tiedän kuolleen talossa sisällä. Uskon, että pihapiirin vanhemmassa asuinrakennuksessa (ei ole enää käytössä) on kuollut lukuisia ihmisiä. Tuolla pienehköllä "maatilalla" on elänyt monia sukupolvia.

Sitten seuraa sekalaista kerrontaa ja jutustelua teemaan sopivista asioista.

Perheemme rakastettu koiravanhus menehtyi minun ollessa 12-vuotias. Ei mennyt kuukauttakaan, kun meillä jo temmelsi uusi suloinen koiranpentu. Kuitenkin, noin vuosi vanhan koiramme kuoleman jälkeen, näin vanhan koiramme olohuoneessamme, nuuskimassa mattoa, pyörimässä ympyrää ja hakemassa hyvää makuupaikkaa. Kun se ei sitä löytänyt, tassutti se leppoisasti eteistä kohti ja katosi. Tiedän 110 % varmuudella, ettei kysessä ollut uusi, nuori koiramme. Kyllä kuka tahansa erottaa toisistaan 13- vuotiaan ja 1-vuotiaan koiran. En muista tarkkaan reaktiotani. Muistan, että päätin pitää suuni kiinni, koska vaikka itse tiedän mitä näin, ei kukaan muu uskoisi minua, ja minua käskettäisiin vaan unohtamaan tämmöiset hömpötykset, koska ne saavat ihmisen vaikuttamaan hullulta.

Näen myös enneunia. En kovin usein, mutta joskus. Olen nähnyt unessa mm. sen, kun ajoimme vuoden 2004 syksyllä kolarin. Näin kolaria edeltävänä yönä unta, että oli talvi. Unessa luistelin(?) pitkin kylätietämme, ja yhtäkkiä vastaan kaahasi miltei tyhjästä isolla karjapuskurilla varustettu maasturi, jonka nokkaan törmäsin kovaa vauhtia, ja lensin muutamalla voltilla auton yli maahan. Tuo törmääminen tapahtui kylätiellämme, siinä kohtaa, missä isäni veli perheineen asuu. Minua ei sattunut paljoakaan, paitsi sääreeni, joka kipeytyi. Seuraavana päivänä sitten kaupungilla ajoimme kolarin. Liikennevalojen ollessa rikki eräässä vilkkaassa risteyksessä, vasemmalta ajoi pienehkö maasturi eteemme/kylkeemme. Takapenkillä istuessani kolhaisin vasemman sääreni niin, että se oli pitkän aikaa kipeä. Muistaakseni isäni veli tuli sitten kuorma-autollaan (hän on ammatiltaan kuorma-auton kuljettaja) hakemaan rusinaksi käpertyneen auton pois. En muistanut untani aamulla ennen kolaria, mutta noin pari tuntia kolarin jälkeen, kun matkasimme kotiin isoveljeni autossa, muistin sen. Mahanpohjani tuntui kääntyvän ympäri, ja tuntui kun olisin pudonnut kovaa vauhtia.

Sitten Deja vu- ilmiöt ovat joskus todella voimakkaita ja pitkiä. Välillä jaksot saattavat kestää useita minuutteja. Tiedän tasan tarkkaan mitä joku sanoo, tekee, kuka tulee ja menee missäkin jne. Varsinaisia etiäisiä olen kokenut kerran, vähän ennen kuin äitini tuli töistä. Asuin tuolloin vielä vanhemmillani, ja olin itse tietokoneella (siitä ei näy ulko-ovelle). Kuulin, kuinka ulko-oven kahvaa jostain kumman syystä renkattiin ylös alas jonkun aikaa, ja vähän ajan päästä ulko-ovi aukaistiin kokonaan, se paiskattiin kiinni, ja muutama kävelyaskel kuului eteisessä. Sitten täysi hiljaisuus. Katsoin kelloa. Se oli 14:55. Äitini työvuoro päättyisi vasta klo 15.00. Ihmettelin ja kuulostelin hetken. Menin katsomaan: ei ketään missään. Reilun 15 minuutin kuluttua sitten äitini tuli oikeasti kotiin, ja täysin samat ilmiöt toistuivat, kahvan renkutuksia myöten. Kysyin äitiltä, että miksi sä kahvaa renkkasit, ja hän sanoi oven olleen jotenkin puolilukossa, että piti vaan vähän renkata, että sen sai auki.


Tähän liittyen eräs välihuomio. On mielenkiintoista (en tiedä mitä perää tässä on, vai onko ensinkään), että sukuni historiasta kertovan kirjan mukaan esiäitini ovat olleet ns. noitia. Tai sellaisina heitä on pidetty, ja tarinan mukaan heitä on jopa surmattu sen takia. Sukujuureni ovat Karjalassa, jossa ilmeisesti on ennen muinoin harrastettu Pohjois-Suomen tavoin jonkinlaista shamanismia.

Muistan, että pienenä (ikähaarukka 3-6) monta kertaa heräsin öisin siihen, että tuntemattomat ja täysin vieraannäköiset ihmiset seisoivat hiljaa rivissä sänkyni vieressä, ja vain tuijottivat minua. Nämä ihmiset olivat usein sellaisia vähän häilyviä, epätarkkoja, ja yleensä hiljalleen katosivat pois. En tiedä, olivatko ne unia, vai mitä. En muista pelänneeni koskaan; taisin hämähäkkejäkin pelätä enemmän kun näitä öisiä tuijottelijoita.

Minulla on usein aavistuksia erinäisistä asioista: mitä tapahtuu seuraavaksi jne. Joskus vaan tiedän esimerkiksi, että tänään se-ja-se ihminen soittaa minulle, ja aina niin tapahtuu. Joskus, jos vaikka avaan radion, niin saatan ajatella mielessäni ennen avaamista, että "Nyt siellä soi se-ja-se- biisi, ja aina se biisi on soinut.

Olen nähnyt monet kerrat unta, jossa olen täysin tuntemattomissa paikoissa (taloissa, pihoissa, asunnoissa) joissa en ole ennen käynyt, ja sitten joskus myöhemmin tosielämässä olen päätynyt noihin paikkoihin oikeasti. Olen melko varma, että näin vuonna 2007 kesällä unessa nykyisen kihlattuni, jonka tapasin syys-kesällä 2009. Muistan kirjoittaneeni tuolloin kesällä 2007 tuosta kyseisestä unestani päiväkirjaani, mutta harmikseni olen jo tuhonnut tuon tekstin. Muistan kirjoittaneeni mm. jotenkin näin: "Unessa näin myös jonkun kaljun ja tatuoidun tyypin istumassa portailla. Mä en yhtään tiedä, kuka se oli. Se näytti huolestuneelta." Jännä juttu. Jäännää on myös se, että mikäli tuo tyyppi tuossa unessa todella oli kihlattuni, ei hän oikeasti tuohon aikaan ollut kalju. Siis todellisuudessa vuonna 2007 nykyisellä kihlatullani oli vahvasti tukka päässä, ja hän alkoi ajella sitä pois vasta vuonna 2008-2009.

[yenn]

PItkästä aikaa tänne kirjoittelemaan.

Tuskinpa saan nyt kaikkea tähän kirjoitettua yhdellä kerralla, tässä aamukahvin ääressä ajatteln kertoilla teillekin mitä täällä nyt on ollut.
En nyt muista kävinko kertomassa teille kun muutama kuukausi sitten muutin tähän asuntoon, ystäväni kertoi että kun asui tässä samassa talossa niin talon edellinen asukas ampui itsensä tänne pari vuotta sitten. Kyllähän se karvoja nosti pystyyn, mutta juu.. Asunnossa on sen jälkeen asunut yksi nainen, hänkin vain parisen kuukautta, eli asunto on ollut pääsääntöisesti tyhjillään. Tosin voi johtua asunnon kunnosta, huoltomies sanoi että asuntoa on ollut hankala vuokrata koska vuokranantaja ei ole tekemässä tähän mitään remontteja, ja rempattavaa olisi kyllä.

Voi olla kerroinko siitä jo kun ensimmäisenä muuttopäivänä imuroin tuota eteistä, ja katsoinpa sitten että poikaystäväni tuli kotiin. Eteisessä seisoi n.180-190cm pitkä mies hattuhyllyn edessä, päällä vaalea takki.. tajusin jotenki viiveellä että eihän sillä ukolla hemmetti ole avaimia, ja kun katsoin uudestaan "mies" oli hävinnyt. Ajattelin sitten että jos jotenkin näin etukäteen poikaystäväni tulevan, vartin päästä oveen koputettiin ja hän tuli sitten päällänsä tummansininen takki. Se siitä ennaltanäkemisestä.
Huomasin jo ensimmäisinä päivinä että asunnossa on TODELLA kylmä. Patterit huutaa täysillä, ja silti asunto oli välillä niin viileä ettei täällä voinut olla ilman villapaitaa.. se on huomanneet lähes kaikki täällä käyneet.
Tuossa muutama kuukausi sitten kaverini tuli illalla käymään täällä ja juotiin juoruillessa molemmat yhdet bisset. Kun kaverini teki lähtöä kannoin tyhjät pullot tiskipöydälle lavuaarin viereen sievästi vierekkäin (ainakin mielestäni), menin olohuoneeseen istuskelemaan ja yhtäkkiä keittiöstä kuului outo ääni, kurkkasin enkä nähnyt mitään. Ääni kuului uudestaan ja menin katsomaan, niin huomasin että toinen tyhjä bissepullo oli tiskipödän kulmalla, aivan reunalla, noin 50sentin päässä toisesta pullosta.
Sen jälkeen on alkanut kuulua keittiöstä iltaisin todella ihmeellistä ääntä, pauketta ja kolinaa. Kuulen äänen selvästi kun olen olohuoneessa, se toistuu todella lyhyinvälein, mutta kun menen keittiöön istumaan ja kuuntelamaan niin ääni voi olla kuulumatta puolikin tuntia. Sitä ei vain kuulu IKINÄ kun olen keittiössä.
Asunnossa myös näkyy todella usein nykyään "varjoja,hahmoja" (mitä lie), kun istuu olohuoneessa ja katsoo eteiseen, niin oven edestä menee selvästi lähes joka ilta joku ohi, ja seinillä menee aivan älyttömiä varjoja.
Olin vessassa pari iltaa takaperin, ja yhtäkkiä suihkuverho alkoi heilumaan todella kovaa.. ajattelin että jospa se johtui siitä kun suljin oven, ja kokeilin sen jälkeen sulkea oven muutaman kerran, ei ollut sellaista vaikutusta, tai ei lähellekään niin voimasta. Hmm...
Samana iltana istuin tietokoneella ja yhtäkkiä tuli sellainen olo kuin joku koskisi kasvoihini oikealle puolelle ja vasempaan käteen, tuli ihan sellainen olo kuin jokin kylmä pitäisi kiinni, tunne kesti pitkään ja samaan aikaan päälleni tuli kylmiä tuulahduksia. Tuli aivan sellainen olo kuin "jokin" kävisi päälleni... tunnustelin tilannetta noin 10minuuttia, jonka jälkeen tuli sellainen olo että tulee oksennus ja rynnin asunnosta ulos. Soitin kaverille että tulee tänne, enkä kyennyt mennä sisälle enkä seisoa selkä asuntoon päin ennenkuin sain tänne seuraa.. sinä iltana sitä pauketta kuului keittiöstä todella paljon. Kaverini nukahti ja hieman sen jälkeen kuulosti siltä kuin keittiössä olisi räjäyttänyt "papattimaton", ei niin kovaa mutta se lähinnä äänestä tuli mieleen. Reaktiona potkin samassa sängyssä olevan kaverini hereille, mutta tokihan se oli loppunut jo silloin. Sen yön jälkeen asunto on taas ollut aivan jääkylmä.
Muutamat kaverikin ovat nähneet täällä selvästi että joku kulkee huoneesta toiseen, tai että tuolla makuuhuoneen keskellä seisoo joku.. ja se on aika hiton karmivaa.

Olen miettinyt että yrittäisin tehdä asialle jotakin, jos on jotain rituaaleja tms.. mutta pelkään sen kiihdyttävän tilannetta? Ja ystäväni ovat samaa mieltä. Mietin jo että soittaisin samalle papille joka kävi vanhassa asunnossani, mutta en kehtaisi siihenkään enää lähteä...

Tilanne alkaa jo ahdistamaan, tuntuu kuin olisin asian kanssa umpikujassa....

[yenn]

Tuli nyt jo mieleen asioita joita jätin tuossa mainitsematta, mutta kirjoitan ne vaikka jonkun ajan päästä.

[yenn]

Niin oon tosiaan myös miettiny sitä että laittaisin jonkun masiinan illaks/yöks äänittämään et mitä täällä kuuluu, ja jos videokameran saisi niin myös kuvaamaan... MUTTA. Pelkään jotenkin sitä mitä voisi löytyä... hyvin todennäköisesti siellähän ei näkyisi mitään, mutta jos näkyisi. Pystyisinkö mä olla kotona enää sen jälkeen... ja toisekseen, jos se jotenkin kiihdyttäisi tapahtumia.

[OSITutkimusseura]

Jos omasta mielestä ilmiöitä tapahtuu ja haluaa saada niille varmuuden, on sama yrittää tehdä asialle jotain eikä jättää sitä jossittelun tasolle.
Kumpi on pahempi tilanne, pelätä jotain mistä ei ole varmuutta ja elää jatkuvassa epätietoisuuden tilassa, vai saada mahdollisesti (hyvin pienellä todennäköisyydellä) asiasta todisteita ja olla siitä sitten varma?

[yenn]

Kyllähän se varmuus olisi hyvä saada, mutta olen kuten tuolla toisaalla jo kirjoitin niin olen aika arka tekemään asian suhteen jotakin radikaalia.
Haluaisi ensin yrittää itse ratkaista tilanteen, ja jos mikään ei auta, niin sitten turvautua ulkopuoliseen apuun.

[miyzi]

Kaippa minäkin otan itseäni niskasta ja kirjoitan tänne paritalosta, jossa minä ja mieheni asuimme melkein kaksi vuotta.
Kun muutimme taloon aloimme välittömästi remontoimaan yläkertaa jossa oli kolme huonetta, vaatehuone ja kylpyhuone.
Aloitimme remontin omasta makuuhuoneestamme ja nukuimme pikkumakkarissa remontin ajan ovi auki.

Tämä tapahtui yöllä. Meillä oli siis silloin vielä yksi koira ja kaksi kissaa. Heräsin yöllä hysteeriseen lapsen itkuun, joka kuului selvästi alakerrastamme, olin pitkän aikaa hiljaa ja istuin järkyttyneenä kuuntelemassa itkua joka vähitellen himmeni ja lopulta oli hiljaista ja mietin näinkö vain unta jonka äänet sitten jatkuivat, kun heräsin sillä näinhän voi kai joskus käydä, outoa kyllä pistin merkille että kun heräsin oli jalkopäässä nukkunut kollikissamme myös hereillä ja kuunteli tarkkaavaisena alakertaanpäin (vaikka eihän se mitään todista) no, päätin sitten että äänet kuuluivat uniini ja jatkoin unia. Aamulla sanoin miehelleni, että näin viimeyönä pelottavaa unta ja selitin koko jutun. Mieheni on erittäin skeptinen ja oli myös uniteorian kannalla. Muutama yö tämän jälkeen hän sanoi aamulla kuulleensa itsekkin yöllä hysteeristä lapsen itkua alakerrastamme ja käskin hänen olla hiljaa, koska halusin uskoa uneen.

Viikkoja tämän jälkeen heräsimme aamuyöllä hirveään ääneen, ensimmäisenä tuli mieleen joku iso lasinen joka heitetään täysiä seinään. Mutisin vain vihaisena jotain niistä hemmetin kissoista ja käänsin kylkeä, mutta mieheni piti tapansa mukaan mennä katsomaan ja hän tuli pian kummissaan takaisin sänkyyn ja sanoi keittiön kaapin ovien olleen apposen auki ja yksi kahvikuppi oli tippunut alle metrin matkan kaapista tiskipöydälle ja hajonnut todella moneen osaan. Kyllä kissat voivat tälläistä tehdä, mutta eivät ne avaa kaapin ovia apposen auki ja tätä ei ole koskaan tapahtunut tämän jälkeen.

Olimme mieheni siskon kanssa meillä olohuoneessa alakerrassa josta ei näe lyhyen väliseinän takia suoraan eteiseen, mutta tila on avoin kierreportaisiin ylös ja alas, keittiöön sekä ruokailutilaan. Olohuoneen ikkunasta sen sijaan näkee portaille ja ovelle, sekä pihaan (tätä on kauhean vaikea selittää) Siis koko alakerta oli yhtä suurta huonetta keittiö oli saareke ja olohuoneen keittiöstä ja ruokailutilasta rajasi suuri takka ja olohuoneen eteisestä rajasi muutaman metrin väliseinä (ei ovia) Katsoimme iltamyöhällä tv:tä ja mieheni oli kaverillaan muutaman kilometrin päässä juomassa. Soitin miehelleni, että hän voisi tulla kotiin ja hän sanoi lähtevänsä pian. n. 5 minuuttia siitä kuului väliseinän takaa eteisesta kova ryske aivan kuin ovi olisi käynyt ja joku olisi könyillyt sisään. Ajattelin että herranjestas ei se puhelimessa noin humalassa ollut! Mieheni sisko kysyi, että mikä ääni tuo on ja sanoin että ukko tuli kotiin. Hän katsoi ikkunasta saman tien eikä nähnyt ketään. Menin eteiseen, eikä sielläkään ollut ketään. Eläimet eivät voineet aiheuttaa mekkalaa, sillä olin juuri antanut niille keittiöön iltaruoan ja ne olivat kaikki vetämässä masujaan täyteen, lisäksi näimme niidenkin juoksevan eteiseen katsomaan, kuka tuli.

Olimme mieheni kanssa jo remontoidussa makuuhuoneessamme eräs yö. Luemme sängyssä aina lehtiä ja kirjoja, kunnes nukahdamme. Minä olin jo nukahtanut (nukuin seinän vieressä) ja mieheni luki vielä kirjaa yht äkkiä seinästä jonka vieressä nukuin kuului niin suuri pamaus, etten tiedä saako ihminenkään sellaista aikaiseksi tuosta vaan. Heräsin paniikissa ja huusin että mitä H#((&=#tiä? Mieheni sanoi että kissat vaan riehuu ja nuku vaan. Uskoin selityksen koska halusin uskoa. Aamulla kysyin mieheltäni että mikä ihme se pamahdus oikein oli ja hän sanoi ettei todellakaan tiedä ja että valehteli minulle, että voisin nukkua vaikka tiesimme kumpikin, että se kuuluui seinästä minun vieressäni, jonka takana oli tyhjä huone jonka ovi pidettiin visusti kiinni, että mieheni veli voisi olla siellä silloin tällöin yötä ja hän on kissoille allerginen. Kysyimme naapureilta. He olivat myös kaikki heränneet yöllä ääneen ja luulleet että ääni tuli meiltä.

Huomasimme myös kerran mieheni facebookissa vihaisen viestin naapureiltamme, jossa pyydettiin olemaan siirtelemättä huonekaluja klo 22 jälkeen ja siinä luki että viime lauantaina kuului illalla paljon siirtelyä. He eivät ollet saaneet unta. Tässä ei olisi muuten mitään outoa, mutta olimme silloin yötä minun vanhemmillamme toisella paikkakunnalla ja kotona olivat vain 2 kissaamme jotka eivät kyllä varmasti siirtele mitään huonekaluja, mistä ainakaan kuuluisi ääntä naapuriin.

Mieheni kertoi eräänä päivänä kuulleensa kodistamme viheltelyä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuuluiko se rapuista vai eteisestä mutta selvää viheltelyä se oli ollut ja yhtä äänekästä, kuin jos olisi viheltänyt itse. Minua vähän harmitti kun en ollut itse kuulemassa tuota hyvää todistusaineistoa kummittelusta, mutta viikko eteenpäin istuin ulko ovemme edessä ulkona portailla ja kuulin yht äkkiä viheltelyä sisältä. Käännyin katsomaan oven viereistä ikkunaa, mutta sisällä ei näkynyt mitään. Melkein kuuro koirammekin kuuli äänen ja tepasteli eteiseen kuuntelemaan kummissaan hölmö vielä luuli että minä viheltelin sille kun tuijotimme toisiamme ikkunasta. (naapurit eivät olleet kotona kumpanakaan kertana)

Okei tästä ette tykkää ja tämä ei ehkä ollut viisasta omassa kodissa, enkä tiedä mikä lie päähänpistos, mutta pelasimme mieheni siskon kanssa spiritismiä hieman epävirallisesti, sillä me pidimme valot päällä ja teimme laudan leivinpaperista.
Mitään kummoisempia vastauksia emme saaneet, kun yht äkkiä huoneen katossa lensi jokin suuri ja musta ja lentäessään lampun ohi se loi varjon attiaan se oli pikimusta ja aivan kuin siivekäs, en ole varma sillä se meni siitä niin nopeasti. Kysyin mieheni siskolta näkikö hänkin sen ja hän vastasi hiljaa että näin minä. sitten kysyimme voimmeko lopettaa ja lasi meni kohtaan ei, päätimme lopettaa silti ja rikoimme lasin ja poltimme laudan ulkona saman tien.
Tästä muutama päivä eteenpäin olimme jälleen mieheni siskon kanssa meillä katsomassa elokuvaa kahdestaan, kun hän sai viestin poikakaveriltaan ja hän sanoi menevänsä äkkiä käymään pihalla tupakalla. Laitoin leffan pauselle ja jäin nojatuoliin odottamaan ja oltuani siinä hetken se sama varjo lensi pääni yli selkäni taakse ja niskakarvani nousivat pystyyn. En uskaltanut vilkaista taakseni, mutta minulla oli erittäin vahva tunne selkääni porautuvasta katseesta. Nostin hiljaa puhelimen ja soitin siskon takaisin sisällälle.

Tämä taitaakin sitten olla viimeinen juttu mikä nyt tulee mieleen, mutta jäin usein alakertaan koneelle, kun mieheni meni nukkumaan illalla ja tänä kertana sammuivat olohuoneesta valot itsestään hetki sen jälkeen kun mieheni oli mennyt ylös, no en ollut siitä kummissani, sillä ajattelin sen olevan kosketushäiriö jossain, vanhassa talossa kun oltiin. no kaikesta huolimatta mietin että on parempi mennä ylös ennen kuin alkaa todella tapahtumaan. Sammutin siis koneen ja menin nukkumaan. No seuraavana iltana jäin taas alakertaan koneelle ja mieheni meni ylös. Hetken päästä huomasin jonkin liikkuvan sivusilmälläni ja käännyin katsomaan. Huomasin että varjo liikkuu. Hitaasti, mutta liikkuu kuitenkinkatsoin ympärilleni ja huomasin että koko huoneessa liikkuvat varjot. Tajusin kauhukseni, että jos varjot liikkuvat, täytyy lampunkin liikkua. En jäänyt katsomaan lamppua vaan kävelin yläkertaan rauhallisesti, mutta olo oli kuin takaa ajetulla. Lopussa oli pakko tempaista ovi auki ja pamauttaa kiinni takanani, ettei minua muka voitaisi seurata. tämä oli ainoa kerta kun minua oikeasti pelotti niin paljon, että purskahdin itkuun päästyäni ns. turvaan mieheni luokse. Hän heräsi näyttävään sisääntulooni ja sanoi, kun kerroin hänelle, ettei minun pitäisi jäädä enään illalla yksin alas. Meillä oli katossa olohuoneessa spottivalot joitka siis voi itse kohdistaa, minne puolelle huonetta ne tahtoo kääntää, ne sitten ilmeisesti liikkuivat itsestään.

Talossa asumisemme aikana en mielestäni pelännyt asua siellä,sillä uskalsin mennä yöllä vessaan pimeässä ja uskalsin olla siellä yksin, sillä olen aina ajatellut, että kun eläimet nukkuvat tuossa tyytyväisenä ei henki ainakaan kovin pahantahtoinen voi olla. mutta kun muutimme pois tähän nykyiseen asuntoomme, huomasin suuren eron. En huomannut silloin, mutta siellä tuntui koko ajan olo kuin kytätyllä ja takaa ajetulla mutta täällä on ns. puhdas ilma. kuin voisi kerrankin hengittää. Kaikesta huolimatta rakastin sitä taloa ja tahtoisin takaisin.

[Merey Celeste]

1. olin kellarissa isäni kanssa eikä siellä olut muita, siellä olellessa jokin koputti varaston oveen ja kun mentiin katoon ei siellä ollut ketään. kellariin mentiin portaita pitkin joten ois kuulunut oven avaus ja portaikossa askelia. Pelkäsin aina sitä kerrostalonkellaria missä asuin kouluvuosinani.
2. Lapsena näin mun veljen yläpuolella valkean kauniin hahmon ( enkelin)
3. Ystävän mökillä alakerasta kuului kun astia kaapppi aukaistiin, vaikei siellä meijän lisäksi ollut muita, ja kun mentiin katoon astikaapinovi oli auki
4. Kun ajoin autolla näin vaaleen vihreän lentävän esineen taivaalla (siitä on muilakin havaintoja samasta päin ja samaan aikaan)
5. kun kuollut äitini kävi katsoon mun esikoista, hymyili ja haihtui pois
6. Eräässä rivari asunossa musta hahmo meni keitiöön näin sen peilin kautta.
7. Olin kylpylän suihkussa yksin kun suihku meni "ajatuksen" voimalla päälle

Noi on mulle tapahtunut enkä ole järkevää selitystä saanut/löytänyt

[CrazyTiger]

Terve vaan! Päätin minäkin rekisteröityä ja jakaa oman kokemukseni spiritismistä teille. Kaverini kanssa joskus teini-iässä pelattiin kaverin luona yläkerrassa spiritismiä leivinpaperista tehdyllä "laudalla". Istunnon aikana kyseltiin kaikkee, en muista mitä, mutta lamppu alkoi heilua päämme yläpuolella ja kaapinovi raottui. Kun lopetimme ja lähdimme takaisin alakertaan, huomasimme, että ulkoeteinen oli ihan täynnä ampiaisia siitä oven ympäriltä, ne oli siis siinä sisäpuolella ja niitä oli oikeasti satoja. Kaveri kerto seuraavana päivänä koulussa, et ne ampparit on siellä edelleen ja yöllä sen sängynpäädyssä oli ollu joku musta hahmo ja peilissä oli vilahtanu jotain, ei ollu uskaltanu nukkua omassa huoneessaan vaan oli menny alakertaan nukkuu. Koulun jälkeen sitte mentiin niille ja kuljettiin koko talo läpi risti kädessä samalla rukoillen. Sen jälkeen ne ampparit katos ihan yhtä nopeesti ku oli ilmaantunukki. En sitten tiedä tai ole ihan varma mikä oli homman nimi, noi hahmothan voi olla mielikuvituksen tuotetta, mutta se ampparilauma ihmetyttää vieläkin..

[portinetsija197]

Terve vaan! Päätin minäkin rekisteröityä ja jakaa oman kokemukseni spiritismistä teille. Kaverini kanssa joskus teini-iässä pelattiin kaverin luona yläkerrassa spiritismiä leivinpaperista tehdyllä "laudalla". Istunnon aikana kyseltiin kaikkee, en muista mitä, mutta lamppu alkoi heilua päämme yläpuolella ja kaapinovi raottui. Kun lopetimme ja lähdimme takaisin alakertaan, huomasimme, että ulkoeteinen oli ihan täynnä ampiaisia siitä oven ympäriltä, ne oli siis siinä sisäpuolella ja niitä oli oikeasti satoja. Kaveri kerto seuraavana päivänä koulussa, et ne ampparit on siellä edelleen ja yöllä sen sängynpäädyssä oli ollu joku musta hahmo ja peilissä oli vilahtanu jotain, ei ollu uskaltanu nukkua omassa huoneessaan vaan oli menny alakertaan nukkuu. Koulun jälkeen sitte mentiin niille ja kuljettiin koko talo läpi risti kädessä samalla rukoillen. Sen jälkeen ne ampparit katos ihan yhtä nopeesti ku oli ilmaantunukki. En sitten tiedä tai ole ihan varma mikä oli homman nimi, noi hahmothan voi olla mielikuvituksen tuotetta, mutta se ampparilauma ihmetyttää vieläkin..

Jos ne ampiaiset oli jotain muuta kuin vaeltava parvi, niin ne olisivat voineet olla luonnonhenkiä ainakin jos kirjallisuuslähteisiin on uskomista, luonnonhenget kun joskus ottavat eläinten ymv. muodon usean kirjallisuuslähteen mukaan.

[CrazyTiger]

En usko, että oli mikään vaeltava parvi, koska ne ilmestyivät heti pelaamisen jälkeen ja katosivat samantien kun olimme taloa kiertäneet ja rukoilleet ja lisäksi ne olivat siinä ulkoeteisen oven sisäpuolella kaikki, ulkona ei pörrännyt yhtään. Reunustivat siis ulko-ovea sisäpuolella.

[CrazyTiger]

Tää tapahtu pari yötä sitten, kun oli ukkonen ja salamat välähteli ihan koko ajan eikä kunnolla meinannu saada nukuttua. Näin unta, että meiän ulko-ovi oli jotenki huonosti kiinni ja menin sitten sitä laittaa kunnolla, kiskasin sen kii, mut joku veti ulkopuolelta sitä takas auki, kolme kertaa tein ton, kunnes tunsin selässäni lämpimän käden, joka alko nostaa mua ylöspäin. Unessa se oli hiukan ahdistava tunne ja ehkä vähän pelottavakin, mutta kun heräsin, niin tunsin sen käden vieläkin selässäni ja huomasin, että olin ihan sängynreunalla eli jos olisin viel siit kääntyny niin olisin pudonnu. Siinä ei enää tuntunu mitenkään ahdistavalta tai pelottavalta. Peitto se ei ollu, ei mikään elukka, kaikki oli yön ulkona ja mieskin nukku mun toisella puolella selkä muhun päin...