Omat kokemukseni
Ollessani 5-6 vuotias, mulle tapahtu ekan kerran jotain tosi outoa.. Heräsin yöllä aina siihen kun joku tumma hahmo seisoi mun huoneen oven pielessä tuijottamassa mua. Ensin en pelännyt, ihmettelin vain. Kerroin usein äidille kuinka joku punasilminen hirviö tuli kattoo mua yöllä. Äiti ei tietenkään aisasta pahemmin huolestunut, pisti vaan pienen lapsen mielikuvituksen piikkiin.
Mulla oli sellanen korkee sänky jonka alla oli kirjotuspöytä. Sen sängyn reunat oli niin korkeet ettei siitä olis mitenkään voinut pudota itsekseen. Eräänä yönä olin tippunut sieltä sängystä lattialle joidenkin leegolaatikoiden ja muiden lelujen päälle, ja olin ruvennu itkee ja huutaa hysteerisenä. Äiti oli herännyt siihen meteliin ja tuli kattoo heti et mitä oli tapahtunu. Se löysi mut sieltä lattialta ja oli kantanut mut viereensä nukkumaan. Itse en tajunnut mitään, kunnes aamulla heräsin siihen ku särki päätä ja pyörrytti. Kysyin äidiltä ihmeissäni että miks nukun sun sängyssä, nii se selitti et olin unissani tippunu sängystäni. En itse muistanut mitään mitä oli tapahtunu.
Olin joku 10 vuotias, ku kaveri oli mun luona kylässä. Oli syyskuu ilta ja ulkona oli melko pimeetä. Kaverini halus lähtee kotiin joskus puol 8 aikaan illalla. Mä ja mun sisko lähettiin sitte saattaan sitä. Me käveltiin rauhassa sellasta metsätietä missä ei ollut mitään valoja. Ulkona oli niin pimeetä, että siä näki just jotenki kävelee. Oltiin jossain puolessavälissä sitä metsää, ku meidän eteen jonnekki parin metrin päähän ilmesty sellanen pyöree valo. Se oli suurinpiirtein sellasen ison taskulampun kokonen valo ja se liikku hitaasti meitä kohti. Mä ajattelin ihan eka et se on varmaan joku iltalenkkeiliä taskulamppunsa kanssa. Morjestin sitä vaan, kaverini ja siskoni moikkas perässä ku huomas saman. Mutta sit ku oltiin moikattu nii se valo katos ja missään ei näkyny ketään. Pelästyttiin ihan helkutisti. Mä seisoin vaan paikoillani ja olin ihan äimänä, sit lähettiin kaikki juoksee huutaen takas meille päin. Me ei keksitty mitään selitystä sille valolle. Sen valon takana ei kuitenkaan näkyny ketään ja mitään askelia ei kuulunut.
Olin 11 v ku mä ja mun sisko oltii mun huoneessa ja yritettii keksiä jtn tekemistä. Yhtäkkiä mulle tuli hirveen ahdistava ja pelottava tunne. Rupesin ajatteleen kuolemaa. Sit ruvettiin siskon kaa puhuu vaa kaikkee kuolemasta et millastakohan se on, sattuuko se ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Samana hetkenä äitini puhelin soi, ja mun täti soitti et sen poika oli kuollu. Mun serkku oli 17 v kuoli liikenneonnettomuudessa.
11v Olin kaverillani yö kylässä. Illalla mulle tuli hirveen huono olo, särki päätä ja oksetti. Ajateltiin sit mennä ajoissa nukkuu jos lepo helpottais. Yöllä en saanu ollenkaa unta, vaikeroin vaan sängyssä ja kävin pari kertaa oksentamassaki. Näin hirveitä painajaisia ja oli tosi vaikee nukkua. Aamulla heräsin ku äiti soitti että isä tulee heti hakee mut ku mummu on joutunu sairaalaan. Ku pääsin kotiin, äiti tuli sairaalasta illalla ja kerto että mummu kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon. Lääkäri oli sanonut että joissain tapauksissa ennen sitä aivoverenvuotoo saattaa esiintyä kovaa päänsärkyä ja huonovointisuutta.
Tänkin koin suurinpiirtein saman ikäsenä. Olin kotona nukkumassa ja heräsin yöllä vessa hätään. Lähdin sit käveleen huoneestani pitkän eteiskäytävän läpi vessaan. Ku tulin vessasta, näin meidän eteisen oven edessä vaalean hahmon.En erottanut muuta kun sen kalpeat kasvot ja tuijottavat silmät. Sillä oli pitkät hiukset ja parta. Pelästyin ihan hemmetisti, rupesin itkee ja huutaa ja juoksin nii kovaa ku lähti mun äidin viereen. Äiti heräs ja selitin sille mitä oli tapahtunu. Olin niin paniikissa että koko kroppa tärisi ja oli vaikee hengittää. Äiti lohdutti ja sano et se oli vaan unta..
Oon pienestä asti kokenut unihalvauksia. Nukkumaan mennessä tai sit just heräämis vaiheessa oon jääny sellaseen tilaan missä näen ympäristön, mutta en pysty liikkuu. Oon joka kerta ollu selälteni. Se tuntuu ihan hirveeltä. Ihanku olis halvaantunu. Joskus oon nähny ja kuullu harhoja ja ollu todella ahdistunu. Se kestää oikeesti yleensä tosi vähän aikaa mutta tuntuu ikuisuudelta. Pahin kokemus mulla sattu tossa pari vuotta takaperin. Olin taas kotona huoneessani nukkumassa. Näin ihan hirveetä painajaista sellasesta otuksesta jolla oli päällään musta kaapu, sillä oli huppu päässä ja kasvoja ei erottanu, näky vaan silmät. Se jahtas mua. Sit yritin herätä siitä unesta ku jouduin siihen unihalvaustilaan, olin selälteni ja se otus oli mun päällä ja yritti kuristaa mua. se heilutti mun päätä edestakasin. Olin ihan paniikissa ja en pystyny liikkuu enkä huutaa, pääni sisällä sitten huusin Jumalaa auttamaan mua ja ei menny ku sekuntti nii heräsin. Nousin heti istuu ja olin ihan hiestä märkä, tärisin ja pelotti enemmän ku koskaan. Sit käänsin katseen, ja näin kuinka mun huoneen keskellä seiso se otus ja tuijotti mua. Olin ihan jähmettyny paikoilleni, ja se otus sit katos ihan sekunnissa. En tienny mitä ajatella, pistin vaan mun huonees kaikki valot, tv, radion ja kaikki maholliset koneet päälle et saisin muuta ajateltavaa. mut ei mikään ei auttanu. en pahemmin oo tykänny nukkua mun huoneessa yksin sen jälkeen..
