ViestiKirjoittaja Aurelia » 17 Loka 2008, 12:35
Heipä hei kaikille.
Rekkauduin tänne lueskeltuani jonkin aikaa juttujanne ja teen tällaisen enemmän tai vähemmän näyttävän sisääntulon juuri tähän ketjuun siitä syystä, että jälleen kerran elämässäni on menossa kausi joka pelottaa minua sillä en ymmärrä tapahtumia ja olen taas alkanut kaivaa muististani myös menneitä ahdistavia tapahtumia.
Olen syntymästäni asti kärsinyt jonkinlaisesta erilaisuudentunteesta jota en oikein osaa selittää. Minua on tutkittu läpi elämän useaan otteeseen, en ole mielisairas, vaikka pakko myöntää että olen moneen otteeseen toivonut että olisin skitsofreenikko tms jotta kaikki tapahtumat saisivat luonnolisen selityksen ja ne voitaisiin lääkitä pois lopullisesti.
Noh, se alustuksesta. Ensimmäiset kokemukset jotka muistan ovat ajalta kun olin 4-5 vuotias pikku natiainen. Minulla oli tapana leikkiä itse kehittelemääni leikkiä "totuudenpuhuja" sillä jostain syystä koin, että ihmiset valehtelevat ja kieroilevat ja pelkäsin olevani ainoa joka osaa puhua totta ja ymmärtää totuuden elämästä ja elämisestä. Leikkiin olennaisena osana kuuluivat hiekkaan piirrettävät kuviot, erilaiset laulaen esitetyt loitsut ja yksin metsässä kulkeminen. Mummolassa ollessani kuljin ympyrää pellolla ja äitini isoäiti käveli vierelläni. Hän kertoi mm mitä kasveja saa syödä ja mitä ei ja puhui paljon eläimistä ja paikoista joihin en saa mennä. Minulle selvisi vasta vuosia myöhemmin, että kyseinen ihminen ei tuolloin ollut enää elossa. Vanhempani katselivat ikkunasta kuinka kuljin ympyrää pellolla ja puhuin yksin ja lauleskelin.
Minä ja serkkuni viihdyimme mitä mainioimmin mummolassamme jossa oli erittäin paljon selittämättömiä tapahtumia. Ihmettelin kahdeksan vanhana vanhemmilleni, sitä, että miksi iso tumma mies tulee aina takaoven kautta sisälle vihaisena, ei puhu mitään ja menee penkomaan ukin paperiarkkua, tiputtelee lattialle papereita ja lopulta säntää vimmoissaan ulos ja paiskaa oven kiinni vauhdilla. Minua oli useaan otteeseen syytetty oven paiskomisesta vaikka olin vain seissyt huoneen toisella laidalla katselemassa tapahtumia. Vanhempani sanoivat että kuvittelen kaiken. Vuosia myöhemmin isäni kertoi tuon miehen olleen todennäköisesti erään miehen haamu joka kuoli yllättäen ja jolle ukkini jäi huomattavia summia velkaa. Myös serkkuni näki näitä henkiolentoja ja tapasimme käydä yhdessä lammella jolla uiskenteli toisinaan musta joutsen jota aikuiset eivät nähneet. (lammen läheisyydessä oli eräs sukulaisnainen saanut keskenmenon) Lisäksi oli eräs sukutila jonne en suostunut lapsena tulemaan koska pelkäsin kirouksen tarttuvan. Kyseinen talo paloi ja tulipalossa menehtyi äitini eno ja hänen vaimonsa.
Koska tilaa on vähän ja tästä tulisi romaani jos kirjoittaisin kaikki kokemukset kerralla niin taidan jättää tällä kertaa selonteon tähän. Totean sen verran että itselläni oli "mielikuvitusystävä" lukioikäiseksi asti ja hänen lähdettyään asunnossamme oli poltergeist-tapaus joka oli viedä mielenterveyteni täysin. Ja nyt siis asiat ovat nousseet pintaan koska pelkään lapseni puolesta. Minulla on kuuden vanha poika jonka mielikuvitusystävä Juho osaa sammuttaa television, liikuttaa tavaroita ja koskettaa minua niin että tunnen sen. En usko tämä Juhon olevan vaarallinen mutta nyt poikani käy läpi samaa mitä minä pienenä ja näkee painajaisia ja jotakin joka herättää hänet öisin. Muutama viikko sitten poika itki huoneessaan ja sanoi minulle että "noi ei anna mun nukkua". Seisoin hänen huoneensa ovella enkä kyennyt menemään huoneeseen, koska tunsin kylmyyttä ja pelkäsin tolkuttomasti. Houkuttelin pojan ulos ja viereeni nukkumaan, mutta tapahtuneesta jäi ahdistunut olo.
Liitteenä vielä kuva äitini synnyinkodista jonka pihassa kävin viime syksynä. Tunsin oloni tervetulleeksi, mutta tarkkailluksi kaiken aikaa. Yhdessä ottamistani kuvista olikin erikoinen heijastus huoneessa jossa äitini on syntynyt. Ikkunasta näyttää kurkkivan isoisoäitiäni etäisesti muistuttava hahmo. Lähes kaikki ovat sanoneet että heijastus johtuu vain vanhasta lasista, mutta tuntuu kummalta ettei moista heijastusta ole muissa kuvissa...
-
Liitteet
-

- talo.jpg (45.54 KiB) Katsottu 16862 kertaa
"En ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä"