En tiedä onko tämä nyt niin elintärkeää.
Mutta ajattelin että kyseisestä aiheesta voitaisiin tänne saada kesksutelu aikaiseksi.

Tämän kirjoitan tänne johtuen siitä koska on kyseisestä lääkkeestä omakohtaisia kokemuksia,
sekä liipasimena tähän toimi äskettäin näkemäni Dokumentti (Lääkemääräys: Itsemurha?)
Kyseisessä dokumentissa käsiteltiin lapsia sekä nuoria jotka ovat tehneet tai yrittäneet itsemurhaa,
masennuslääkkeiden alaisena.

Itseäni mikä pahiten riipaisi oli tarina noin 12 vuotiaasta tytöstä.
Joka ennen lääkitystä oli sairastunut johonkin punkin puremasta levinneeseen sairauteen,
jota lääkärin määräämät masennuslääkkeet vain pahensivat.
Joten eräänä päivänä tämän kyseisen tytön sisko löysi oman siskonsa hirttäytyneenä
omasta huoneestaan, ja kyseessähän oli vasta 12 vuotias tyttö.

Toinen onneksi onnellisemmin loppunut tapahtuma oli teini ikäisestä tytöstä,
joka oli alkanut masennus lääkkeiden alaisena katkaisemaan jalkaansa puutarha-saksilla.
Mutta onneksi hänen äitinsä löysi tyttärensä ennenkuin oli liian myöhäistä.

Tarkempaa tietoa kyseisestä ohjelmasta saa tästä linkistä: http://www.prescriptionsuicide.com/inde.htm

Omakohtaisiakin kokemuksia noiden masennuslääkkeiden kanssa on, tosin samaa myrkkyähän ne kaikki on.
Mutta itse käytin sen nimistä kuin Citalopram, ja edellisen tapauksen uhrit Paxalia.

Itse nuorempana kun olin alkanut eristäytyä kaikista muista ihmisistä, vietiin minut lääkäriin.
Joka määräsi minut psykiatrille. Psykiatrilla kun olin tarpeeksi pitkään käynyt, ja todennut että se ei tee
oloani yhtään paremmaksi. Hakeuduin omatahtoisesti uudestaan lääkäriin, josta kirjallisen testin jälkeen tehtyäni
määräsi lääkäri minulle kyseistä lääkettä...

Noin viikon verran kun on lääkettä käyttänyt piti alkaa vaikutukset tuntumaan.
Ensiksi ei lääkkeiden alaisena oleminen minulle tuottannut ongelmia,
mutta noin +10 viikon jälkeen alkoi mielessä pyöriä enemmin ja enemmin yksi kysymys...
Mitä jos tappaisin itseni? Eikö silloin kaikki tämä paska häviäisi ja saisin paremman olon?
Pidemmän aikaa mielessäni pyöri tuo ajatus... kunnes lopulta olin jo muuttanut omaan talooni.
Vähän aikaa yksin omassa talossani asuttuani, menin kylppärissä olevaan ammeeseen keittiöveitsi mukanani.
En vielä kerennyt toimimaan kun sain siskoltani puhelun. En muista tarkalleen mitä hän minulel sanoi,
mutta jostain hänelle tärkeästä ja iloisesta asiasta.
Puhelun jälkeen voisi sanoa että havahduin, ja ajattelin että kyllä tämä olisi se helpoin tie.
Mutta se olisi todella itsekästä, ja tuottaisin vain tuskaa perheelleni.
Vaikka itse kärsinkin, ei muiden tarvitsisi kärsiä minun teoistani,
ja kyseisestä päivästä pitäen en ole syönyt kyseisiä lääkkeitä...

Ja tässä minä vielä olen...

En tiedä onko täällä ketään muita jotka käyttävät tai ovat käyttäneet kyseisiä lääkkeitä,
ja on omakohtaisia kokemuksia lääkkeiden vaikutuksista.

Niin tänne voisi kertoa niistä. Sillä se vain antaisi kuvaa siitä että tämä lääkkeet eivat välttämättä paranna.
Vaan tekevät äärimmäisen vastakohdan.

Puhelun jälkeen voisi sanoa että havahduin, ja ajattelin että kyllä tämä olisi se helpoin tie.
Mutta se olisi todella itsekästä, ja tuottaisin vain tuskaa perheelleni.
Vaikka itse kärsinkin, ei muiden tarvitsisi kärsiä minun teoistani,
ja kyseisestä päivästä pitäen en ole syönyt kyseisiä lääkkeitä...


Itse tunnen 3 kaveria jotka ovat masennuslääkityksessä ja 2 heistä ovat puhuneet/koittanut itsemurhaa ja juuri tähän olen vedonnut heille puhuessa. Ainakaan tähän asti ei ole kumpikaan näistä sitä tehnyt. Todellakin hyvä että tajusit tämän ennen kuin oli liian myöhäistä.

Jostakin syystä itsekin vähän epäilevästi suhtaudun näihin masennuslääkkeisiin. Vaikkei itsellä kokemusta olekaan. Mutta mitä nyt noita kavereita on katsonut niin ei näytä auttaneen kovin. Vaikka turha itse mennä mitään sanomaan koska kokemusta ei ole.

En ole itse lääkkeitä koskaan joutunut käyttämään, mutta voin komppaamaan seurattuani kavereiden hankaluuksia masennuslääkkeiden kanssa. Omien havaintojeni mukaan mitä vahvempi lääke, sitä todennäköisemmin se aiheuttaa jotakin ihan muuta kuin mitä sen pitäisi. Edellinen tapaus oli, kun eräällä tutullani alkoi muisti katkeilemaan useita tunteja putkeen lääkkeen vaikutuksen alla, eikä juttu luistanut muutenkaan kovin selkeästi.

Tai sitten näitä, että lääkäri antaa psykoosilääkkeitä ja sanoo että jos psykoosia todella on, ne auttavat; jos eivät, ne lääkkeet itsessään aiheuttavat psykoosin. Että siinä sitten.

Olin vielä puoli vuotta sitten ilmeisesti masentunut, mutta minut määrättiin kuraattorille. Se ainakin auttoi, ja nyt elämä vaikuttaa valoisammalta. Viime kesä oli helvetti, en tehnyt oikeastaan muuta kuin maannut sängyssäni. Tietenkin kävin silloin tällöin pihalla. Pitää toivoa ettei toista samanlaista kesää tule. Masennuslääkkeistä olen kuullut kaikenlaisia tarinoita. Erään kaverin kaverin paino kaksinkertaistui.

hahahaha. niimpä... näkisitpä vain sen lappusen missä varoitetaan kaikista mahdollisista sivuvaikutuksista. Niistä saisi aikaiseksi jo pienehkön novellin.

just esimerkkinä lihominen laihtuminen itsemurhan mahdollisuuden nousu. erinäisiä sairauksia. mahdollisesti ehkä vain pahentaa masennusta... ja vaikka mitä muuta.

Itse olen aina välissä sillain masentunut, muttei mitään masennuslääkkeitä ole tarvinnut ottaa... Ja en aio ottaa ainakaan mitä zrudilta luin

Joo en kyllä tosiaankaan suosittele... loppujelopuks niistä on enemmä harmia ku hyötyä ja niide käytön alasena et ole oma ittesi.

Tässä astuu mukaan kansakunnan puhutuin lääkeaine, kannabis. Lääkeaine, joka vaikuttaa varmasti positiivisemmin mielentilaan kuin masennuslääkkeet. Kannabiksella on muitakin hyviä puolia lääkekäytössä, mutta en ala jaarittelemaan niitä täällä. Ilkeää silti huomata, että ennemmin rahastetaan kalliilla lääkkeillä kuin annetaan halvempia ja ennenkaikkea tehokkaampia lääkkeitä ihmisten käyttöön.

Monille voi tulla yllätyksenä, mutta kannabis lasketaan yleisesti sedatiiviksi eli rauhoittavaksi aiheeksi. Alla oleva Wikipedia-artikkeli listaa useimmat sedatiivit alkaen patentoiduista lääkkeistä luonnonlääkintään ja sitä kautta myös yllä mainittuun.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sedatiivi

Itse taidan tosin tyytyä kissanminttuun.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu...itselläni on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia. Toisaalta en olisi vaikea-asteisesta masennuksesta selvinnyt ilman lääkehoitojaksoa ja itsemurhaa tuli suunniteltua ja kokeiltua ennen lääkitystä...toisaalta lääkkeiden sivuvaikutukset olivat ikäviä. Ehkä on kuitenkin parempi, että olen hengissä.

Nuoruusiän ongelmiin masennuslääkkeet ovat vähän kyseenalainen hoitokeino, koska nuorena perinteinen teiniangsti johtuu hormonitasapainon heittelystä jolloin aivokemioita korjaavat lääkkeet tuskin auttavat varsinaiseen ongelmaan. Sitäpaitsi murrosikä on elämänvaihe eikä lääkittävä sairaus, vaikka saattaa joillakin kestää vuosikausia ja muuttaa persoonallisuutta rajustikin.

Nykyään nappeja määrätään turhan herkästi. Itsellenikin tyrkytettiin uniongelmiin ja ahdistusoireisiin pelkkää lääkitystä työterveydestä siihen vedoten, että olen jo lapsena ollut masentunut, että tämä on taas vain pahentunut vaihe. Tappelin kuitenkin ajan psykiatrille ja nyt koetetaan löytää oikeaa diagnoosia, psykoterapiaa ja lääkitystä mikäli sellaiseen päädytään. Ottaen huomioon sen millainen kamppailu koko elämäni on ollut, olen valmis hoitamaan sairauttani myös lääkkeillä. Uusimmilla lääkkeilläni on todella vähän sivuvaikutuksia ja tuntuu hyvältä olla oma itseni, elämäniloinen ja toimelias, en ollut sitä ennen lääkitystä vaan töiden lisäksi notkuin netissä ja nukuin. Nyt jaksan hoitaa kotia ja lastani joka on kuitenkin se kaikkein tärkein asia elämässäni.

Toki yritin saada apua myös luontaishoidoista ja liikunnasta yms. perinteisiä keinoja käyttäen. Oikeasti masentuneella ei vaan itsensä niskasta kiinni ottaminen riitä. Normaali alavireisyys ja väsymys/uupumus ovat eri asioita kuin diagnosoitu masennus.

Noh...mutta liikaa noita nappeja myönnetään ja liian heppoisin perustein. Niistä on kuitenkin näyttöä, että niistä on apua niille joilla lääkitys kuuluukin olla.

Olen huomannut ihan samaa, että nyky-yhteiskunnassa kaikki halutaan hoitaa heti ja mahdollisimman tehokkaasti pois napilla kuin napilla. Panadolin ja muiden perus kipulääkkeiden kohdalla lääketiede on jo herännyt huomaamaan, että lääkkeiden ylenmääräinen käyttö vain nostaa riskiä sairastua ja antaa bakteereille ja viruksille pohjan mutatoitua immuuneiksi kyseiselle lääkkeelle.

Milloin mahdetaan tehdä sama huomio masennuslääkkeistä?

Itsehän joutunen nyt aika varmaan sairaseläkkeelle kroonisen masennuksen takia, ja lääkäri mainitsi jotain skitsofrenaista....
joten en ilmeisesti edes tiedä mitä tuo termi pitää sisällään itsellä oli se mielikuva että ne ovat niitä henkilöit' joilla on enemmän kuin 1 persoona.... tai jotain :S

Mutta joo... ei tää mulle sinänsä yllätyksenä tullu.... Aina kun koulussa työssä tahi kursseilla olen ollut... on vain masennus pahentunut ja pahentunut ja itsarikin alkaa pyörimään enemmin mielessä... Eli en ole täydellisesti yhteiskunta kelpoinen kansalainen... Mutta mieluummin elän elämäni pienellä varoilla ilman työtä kluin isoilla rahoilla orjuudessa.

Muutenkin olen persoonaltani semi hippimäinen. Rakastan rauhaa, ja .... rakkaudesta en ole sata varma... missä muodossa?
Raskkaus tarinaty o ainaki yees :p saa paremmalle tuulelle.

Oli nuoruudessani kyllä sekin aika kun en mistään mitään tiennyt, ja haaveilin hienosta työpaikasta ja isosta kasasta turhaa omaisuutta. Itse olen nykyään päässyt siihen mielentilaan jossa tiedän kaiken tuon olevan merkityksetöntä.
Raha, omaisuus... ei tee sinua onnellisemmaksi. Koska onni tulee sisältäpäin. Rakastan luontoa ja sen "hiljaisuutta"

joo... että tälläistä tällä kertaa

ps: lueskelin vähän mitä Schizophrenia pitää sisällään... ja... oha tossa jotai samanlaista oiretta ku mulla.

Sen tiedon perusteella mitä itse olen saanut (ei omia kokemuksia) masennuslääkkeet tekevät robotiksi ja auttavat pakenemaan ongelmaa. Mielestäni tämä on väärä lähestymistapa, oikea tapa olisi kohdata itse ongelma ja käsitellä se. Tarpeeksi kauan kun ongelmaa pakenee, niin se voi purkautua esim. itsemurhataipumuksena.

Itse suosittelisin masennukseen psykologia tai mahdollisesti itsepsykologiaa, eli oman itsensä tutkimista ja esim. meditointia. Masennus on tunne jolla on tarkoituksena hälyttää kohtaamattomasta asiasta, asiasta jota ei ole halunnut kohdata ja on alitajuisesti sulkenut mielestään. Kun on täysin oma itsensä ei tunne masennusta, kun ihminen määrittelee itsensä väärin ja toimii omaa itseänsä vastaan, niin alkaa tulemaan hälytysmerkkejä kuten pelkoa, vihaa tai masennusta. Se on siis hälytysmerkki oman itsensä pakenemisesta, merkki ja ilmoitus, että voit muuttua ja olla taas oma itsesi kun kohtaat sen asian.

Helpoin tapa oman kokemukseni mukaan on istua tai maata silmät kiinni (samaan aikaan voi kuunnella esim. rauhoittavaa ambienttia tms.) ja kysyä "miksi tunnen tämän pelon". Sitten vastauksen tullessa pyrkiä pääsemään pelon juureen. Eli jos vastaukseksi tulee vaikka "koska yhteiskunta on niin paska", pitää kysyä taas "miksi koen että yhteiskunta on niin paska" jne. Sitten voi tulla kauniita valaistumisen hetkiä tyyliin "vaikka ytheiskunta on paska, niin minä voin silti olla oma iloinen itseni tässä hetkessä ja aina" tms. Vastaukset kannattaa kirjoittaa vaikkapa ylös myös.

Ikävä juttu tuo masennus tosiaan. Ja nuo lääkkeet.

Wespa kirjoitti:Helpoin tapa oman kokemukseni mukaan on istua tai maata silmät kiinni (samaan aikaan voi kuunnella esim. rauhoittavaa ambienttia tms.) ja kysyä "miksi tunnen tämän pelon". Sitten vastauksen tullessa pyrkiä pääsemään pelon juureen. Eli jos vastaukseksi tulee vaikka "koska yhteiskunta on niin paska", pitää kysyä taas "miksi koen että yhteiskunta on niin paska" jne. Sitten voi tulla kauniita valaistumisen hetkiä tyyliin "vaikka ytheiskunta on paska, niin minä voin silti olla oma iloinen itseni tässä hetkessä ja aina" tms. Vastaukset kannattaa kirjoittaa vaikkapa ylös myös.

Ihan hyvä neuvo. Täytynee testata, kun ei ajatus psykologeista tai psykiatreistakaan miellytä. Mutta mitäs tuon jälkeen? Heitetään nyt vaikka, että tunnistan oman masennukseni ja tiedän syyn, joka siihen on vaikuttanut. Mutta kun tämä sama syy on myös syy - ja keino - päästä pois masennuksesta.

Elämä ei aina mene niinkujin itse haluaa.
Kyseinen wespan neuvo ei ole kun pieni apu pieneen tilapäiseen masennukseen.
Vaikka itse erakko olenkin luonteeltani... Niin on sanottava että ihmistä ei ole tehty elämään yksin.
Apua tarvitsen/tarvitset, haluaisit sitä myöntää tai et. Tietyissä tilanteissa siis.

Minulle ei ole enää avuksi psygiatrit, lääkkeet tahi wespan pieni ave.

Maybe it's too late for me...

Se voi olla pieni apu, mutta se voi johtaa johonkin paljon suurempaankin. Itsetutkiskelua harrastaneeni voin sanoa, että olen voittanu paljon omia pelkojani ja kehittynyt ihmisenä. Olet se millaiseksi itsesi määrittelet toimii tässäkin aloituksena...

Alitajunnassa on paljon piilossa asioita.

Mutta mitäs tuon jälkeen? Heitetään nyt vaikka, että tunnistan oman masennukseni ja tiedän syyn, joka siihen on vaikuttanut. Mutta kun tämä sama syy on myös syy - ja keino - päästä pois masennuksesta.

Kysy itseltäsi "mitä minun pitäisi tehdä jotta en tuntisi enää tätä pelkoa?".

pelkoa? En tiennytkään että masennus on pelkoa :-/
Itse olin siinä uskossa että masennus voi johtua miltein mistävain,
Olenhan minä itseänikin tutkiskellut, ja olen päässyt siihen loppupäätökseen että;
MUlla on liian suuret tunteet / olen liian tunteellinen. Pienempänä olin aina se joka ajatteli jokaista vasstaan tulijaa, itkin todella paljon, sun muuta. Joten olen aika varmana alkanut luomaan itselleni jonkinlaista suojamuuria, jottei tunteeni olisivat kokoajan pelissä. Näin ainakin arvelisin. eihä sitä satavarrma voi olla.

Mutta jos haluaisin pois tästä minun masennuksesta.... olisi minun muututtava ihmisenä about kokonaan.
Joten oman näkemykseni mukaan se on sama kun pistäisi kuulan kalloon.
I'm what i'm. And i'm not going to change the way i'm.

Tiedän, mikä minua pelottaa/ahdistaa/huolestuttaa, ja tiedän, kuinka asia pitäisi kohdata. Ainoa on vaan, että en vielä uskalla/pysty/voi. Antaa ajan kulua vielä enemmän eteenpäin.

Tottahan tuokin, mitä Zrud sanoi. Kyllä se voi alkaa melkein mistä tahansa. Suojamuuri taas ei välttämättä ole pahitteeksi kenellekään; uskon, että aika moni suomalainen on sellaisen itsensä ympärille rakentanut. Se lienee ihan tervettä itsensäsuojelua, ainakin silloin kun se ei mene kohtuuttomuuksiin.

En usko, että tarvitsee muuttua ihmisenä erilaiseksi, mikäli haluaa parantua. Muussa tapauksessa minullakin olisi jo paha ongelma... Kai enemmän merkitystä olisi sillä, että tulisi vastaan samankaltaisia ihmisiä. Eikä se tarkoita, että pohtisivat keskenään masennuksen ja alakulon syitä, vaan sitä, että samankaltaiset ajatusmaailmat kohtaisivat.

Ihmisyys itsessään ei katoa, eikä tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi. Lähinnä kohdata se mikä oikeasti on, se siinä onkin, voi lopettaa oman itsensä pakoilun ja alkaa olemaan se mikä oikeasti on. Mutta onko valmis jättämään sen masentuneen itsensä johon on jo tottunut ja onko rohkeutta olla oma itsensä... Miksi pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin aidommaksi itseksi? Masennus itsessään on ollut muutos pois onnellisemmasta itsestä, miksi ei palata taas siihen omaan onnelliseen itseensä, ihmisessä kuitenkin on kaikki puolet valmiina.

Kyse on myös siitä haluaako masennuksesta eroon, itsessään se ei vaadi persoonan muutosta niinkään välttämättä. Lähinnä sen oman iloisen itsensä löytämistä joka onnistuu esim. syiden ratkonnalla ja itsensä tutkiskelulla. Kannattaa siis myös selvitellä niitä syitä ja pyrkiä kohtaamaan ne. Lähinnä tyyliin "miksi tunnen tämän masennuksen?", eka vastaus on koska pelkään jotain, sitten pitää kysyä "mitä pelkään" (asiaa x)... Kaikki on oman itsensä hallinnassa, kukaan muu ei voi sinua muuttaa tai hallita. Pitää kohdata se miksi yleensäkkin kannan masennusta, miksi olen valinnut sen, mikä asia huolettaa jne. Sitten voi alkaa syventymään asiaan esim. miksi sen pitäisi huolettaa, onko se minun kannettavissa oleva asia jne.

Alitajuisesti kaikki on joko pelkoa tai rakkautta (neg vs. pos), jos masennusta ei tiedosta peloksi, niin ei vielä ole totuuden äärellä. Kuvaile itsellesi mistä masennus tulee... Kaikki negatiiviset tunteet tulevat jonkin asian pelosta, mutta asian voi nähdä eri tavalla ja monesti alitajunta saattaakin estää asian ajattelua, siksi se kannattaakin kohdata jos haluaa masennuksesta eroon. Masennus johtuu siitä, että pelkää jotain tapahtuvan tai pelkää jotain mitä on nyt, muutenhan se ei olisi masennusta. Jokaisella tunteella on syynsä. Mutta haluaako todella olla oma itsensä vai ei? Haluuako muuttua siksi mikä oikeasti on? Haluaako todella masennuksesta eroon vai luuleeko hyötyvänsä siitä jotain?

PS. Suojamuuri tarkoittaa jonkin asian pakenemista. Suojaus voi toki olla, mutta se ei vaadi oman itsensä piilottamista tai oman itsensä pakenemista, eikä negatiivista tunnelatausta. Voi tiedostaa, että kättä ei ole hyvä laittaa kuumalle hellalle myös ilman pelkoa, pelkkä tietoisuus riittää.

Wespa kirjoitti:Alitajuisesti kaikki on joko pelkoa tai rakkautta (neg vs. pos), jos masennusta ei tiedosta peloksi, niin ei vielä ole totuuden äärellä. Kuvaile itsellesi mistä masennus tulee... Kaikki negatiiviset tunteet tulevat jonkin asian pelosta, mutta asian voi nähdä eri tavalla ja monesti alitajunta saattaakin estää asian ajattelua, siksi se kannattaakin kohdata jos haluaa masennuksesta eroon. Masennus johtuu siitä, että pelkää jotain tapahtuvan tai pelkää jotain mitä on nyt, muutenhan se ei olisi masennusta. Jokaisella tunteella on syynsä. Mutta haluaako todella olla oma itsensä vai ei? Haluuako muuttua siksi mikä oikeasti on? Haluaako todella masennuksesta eroon vai luuleeko hyötyvänsä siitä jotain?

Tuo kyllä selventää ja tiivistää aika hyvin sen, mitä minullakin on mielessäni. Nähdäkseni - ja tätä omakohtaista empiiristä havainnointia on tullut jo harrastettua puolisen vuotta - masennuksen vaikutus alitajuntaan riippuu juurikin tuosta neg. vs pos. -vastaparista.
Eli se toimisi ikään kuin vaakana, jos nyt sitä yrittää jotenkin havainnollistaa. Mitä alemmas mennään negatiivisen puolelle, sitä voimakkaampi täytyisi olla motivaatio tai motiivi päästä takaisin tasapainoon, kohti positiivisempaa puolta. Eli jonkinlaista nostovoimaa siihen tarvitsisi. Voi olla, että takaisin "vaakatasoon" voi päästä ihan omalla panoksella, eli tietoisella masennuksen ja alakuloisuuden työstämisellä. Mutta se positiivinen puolikin voisi olla saavutettavissa, vaikkakin muiden avustuksella.

Tai sitten horisen ihan kipeitä. Saattaakin vaan ajatella, kuinka joskus tuntuukin vaan yhtäkkiä niin hyvältä, kun vastaan tulee yksi ainoa pieni huomionarvoinen hyvä asia, joka vetää huomion pois kaikesta siitä pelosta tai epätietoisuudesta, josta se masennuskin kumpuaa. Tai sitten se onkin nimenomaan tuollainen positiivisen puolelle suuntaava boosti, joka on lähtöisin jostakusta toisesta.