Runot ja runoilu

[Zrud]

Nostaisin Aqualle hattua jos sellaisen omistaisin :- P Mutta hyvä runo... pitkä. sen takia hyvä.
Ei mitn pili pali parin lauseen liirutuksia.

[Aqua vitae]

Nostaisin Aqualle hattua jos sellaisen omistaisin :- P Mutta hyvä runo... pitkä. sen takia hyvä.
Ei mitn pili pali parin lauseen liirutuksia.

On se kiva kun ei tarvitse ihan vain omaksi huvikseen näitä riipustaa. :]

[Wespa]

Pitkästä aikaa uutta runoa.


Muistan

Muistan tämän hetken, kurkotan siihen nyt.
Otan kiinni tunteesta, kurkotan syvälle.

Palaan samaan tunteeseen ja liu-un eteenpäin liukkaasti, samalla salamankirkkaasti muistaen tämän hetken tärkeyden.
Ajattelen ja koen itseäni, samalla nähden tämän hetken jalouden.
Muistutan itseäni valehtelematta ajatuksistani, samalla nähden valon kirkkauden.

On joku muuri jota en näe. Ehkä se on niin ohut.
On joku este jota en koe. Ehkä sitä ei olekkaan olemassa...

Missä olet sinä jota voin rakastaa?
Missä olet sinä joka minua rakastaa?

[Aqua vitae]

Hienoa Wespa. Kee 'em coming.

Taustalla soi Kevin Rudolphia ja Without You sekä Great Escape kun kirjoitin tämän IRC-gallerian päiväkirjamerkinnäksi. Ajattelin jakaa:

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JUDGE ME

How come I am judged by the one I was in the past?
How come no one can see past those thick walls of stupidity and naïve behavior?

Why can't you see the new me, the better me, the me that wants to be understood and to be seen.

You know, I once had a dream. Dream that I could do it all over again. All the things in the past, I could redo. Watch everything lay out more suitable for me.
I didn't take the chance.
I watched it all over again. I watched it go past my eyes, all those terrible losses and mistakes.
Why did I chose not to live it like I always hoped?

Because I enjoyed every single moment. With you.

And now when there's no going back it leaves me wondering, how am I different from before?
Well I guess in many ways.
But one thing will always stay as long as you're there somewhere.

I will need you. Till the day I die.

~.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

[Israfel]

Hienoja ja upeita runoja täällä, on ilo lukea teoksianne
Itsekin olen runoutta harrastanut, vaan en ole vuosiin kirjoitellut, loppui vain inspiraatio eikä ole takaisin tullut.
Tässä on viimeisin runoni, 4 vuoden takaa:

Beauty’s Grave

O precious flower
Why must it be
That thou art bound
In thine destiny?
Thou shalt bloom
And thou shalt wither
Eternal beauty
(From thee) is forbidden

Is it so
That in every glance
Shalt we witness
An ending dance?
Though we close
Our eyes for a while
Nothing changes:
Still lives and dies

And now I know
That this was given
A dream that never meant to be:
“Idea of Beauty” -
it’s just a rolling river
Flowing to the nameless sea

And so it is,
Or so it seems:
True beauty lives only
In our dreams
The mighty stream
In Time’s domain
Is beauty’s cradle
As well as grave

[Wespa]

Mahtavan kaunis ja syvällinen runo Israfel.

Tässä hetki sitten kirjoitettu.

Sillon oli sillon, nyt on nyt...

Määrittelen itseni tekojeni mukaan.
En niiden joita tein vaan niiden joita teen nyt.

En olisi mitään ilman menneisyyttä, mutta en olisi mitään ilman tätäkään hetkeä.
Ei pidä juuttua, menneisyyteen puuttua...

Nyt sukellan eteenpäin, muokkaudun ja muutun.
En ole enää sama ihminen, olen uusi ihminen ja muutun joka sekunti.

Jokainen sekunti soluni uusiutuvat. Fyysisesti olen täysin uusi ihminen, eri kuin vuosi sitten, eri kuin sekunti sitten.
Jokainen uusi ajatus muuttaa henkistä minääni. Henkisesti olen täysin uusi ihminen, eri kuin vuosi sitten, eri kuin sekunti sitten.

Samanlaisuus on illuusio, pelkkää vertailua menneisyyteen.
Kuolen ja synnyn joka sekunti.

En arvostele ihmisiä niiden menneitten tekemisien mukaan. Siihen pyrin.
Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat ja kaikesta oppii.
Katson ihmistä nyt, katson mitä nyt tapahtuu ja annan mahdollisuuden.

Elämä on kehitystä, loputonta muutosta kohti jotain suurempaa ja parempaa.
Pimeydestä valoon ja masennuksesta rakkauteen.

Ole ja loista.
Elä ja ole jotain toista, jotain uutta.

Muutu ja kehity, uusiudu ja muokkaudu.
Elä tätä hetkeä...

Sillon oli sillon, nyt on nyt...

[Aqua vitae]

Runoilua. English needed.

Hello. I want to riddle you.

What is it...

When it rains levelly and you're cold from the bones.
You whistle.

When you notice some day that you've ended up in Hell.
You think that this must be your lucky day.

When the sky is black and there's no stars to see.
You think how sunny it must be in the other side of the world.

When you trip and scratch your elbow.
There's always a bandage for that.

When your graduating roses died.
You bought new ones.

When you have a headache.
You don't take the medicine. You're happy just for feeling something real.

When you broke your favorite vase.
You stored the pieces of porcelain in your bedroom cupboard.

When you lost your faith in God.
You were ready to appreciate the most beautiful reality.

When you lost the letter your loved one gave you a long time ago.
You stored the sadness in poetry. And sold millions with it.

When you observed that reality isn't that easy after all.
You kept trying.

When you got enemies.
You secured some allies to be with you.

When you finally broke your heart.
You'd be ready to do it all over again. Twice. Thrice. Till it doesn't run anymore.

When the world keeps striking you to the ground.
You get up.

Tell me. And I'll let you pass.

[Wespa]

Minun tieni näyttäköön kuka minä olen.
Kun vilja on kylvetty se on tapahtunut.

[Wespa]

Vanhat ajatukset, uusi tulevaisuus...

Yksinäisyys, kaiho ja rakkaus... Voi v*ttu mikä sillisalaattipakkaus...
Ajatuksia niin paljon sekasin, pistää pään ihan sekasin...
Mieli liikaa menneessä, ajatukset liikaa tulevassa, mutta minä olen tässä...

Miksi muutos on niin hidasta? Ehkä huomenna...

Kuka näkisi sisälleni, syvälle sieluuni?
Kuka näkisi yksinäisyyteni, avaisi kuoreni?

Vaikka en sanoisi mitään, niin aurinko nousee silti aina...

[Tähtiensusi]

Ihania runoja teillä täällä!
Itsekin olen raapustellut ties mitä.... Ehkä joskus uskaltaudun tänne jotain laittamaan.

[afonya]

Poistin, lol. Runoilu ei ole minua varten

[Ulwoja]

(Hoksaa et joskus on eri muodos. Ystävä on joko hän tai sinä.)

Ystävä mun rakkahin,
mukavin, parahin.
Mun ystävä arvokkain.
Kiltti oli hän niin,
minun ystäväni upein.

Muistan kun kiikuissa kerran...
istuskelimme auringonlaskussa.
Olit arvokas mulle sen verran.
Oli ystävyytemme sillon lopussa.

Oli toinen ystäväs silloin,
luonas sun kun tulit meil.
Siskos kans leikki silloin,
kun olit hetken sie meil.

Olivat he lähties sanoneet,
et he pärjäisivät kahestaan.
Vaan emme me arvanneet,
et sulle sillo niin soitellaan.

Siskos ja kaveris...
Vinkuvat jo takas.
Eivät valehtelliis.

Et kännykkää suostunut sulkemaan,
joten sä jouduitkin kotiisi kulkemaan.
En joutanut mä sillo kuuntelemaan
valituksiin valehtelijoiten hukkumaan.

Mun synttärein kahen päivän pääst oli,
et huomen pääsis ku niitä järjesteltiin.
Sä sen kerroit mut turhaahan seki oli.
Ne tietysti samoin sillon taas väittikin,
vaan valehtelijoitahan ne tietty ku oli,
ni valhettakinhan tuokin taas sit olikin.

Ei oo kummankaa kaa samaan aikaan synttärit,
eikä paras ystäväin puhelintaan sammuttanu.
Sillon mua hirvitti niit sen kamuja valehtelioit,
ne ikäväkyl tyhmyydest kärsimään joutuu ku...

Mua haukkuvat "ystävän omistelevaksi priseksaksi" ja iso PAH!
sillon mua alkokin kovasti naurataa: "MUAHHAHAHAHAHAHAH!"
Sittekin ne mulle viitti kauheest, ihan HIRVEÄSTI valehellah.

(Toivon sinun jaksavan lukea ja tämä runo on tosi. Ihanaa kuinka upeaa päästää HIRVEESTI höyryä pihalle.)

Sitten minua alkoi jo masentaan,
ajoin ystäväin niinden terveyen vuoks lähteen.
Saisivat kyl mieluust tul kiittään.

Oisinpa tienny tulevast en ois päästäny sua lähteen.
Et synttäreilleni mun sie ystäväin silloin tullutkaan .
Eikö sinulle riittäny et itkien ajoin sinut lähtemään.

[Tähtiensusi]

Todella mielenkiintoinen runo Ulwoja. Persoonallinen, ja tuo murteella kirjoittaminen oli piristävää.

[Ulwoja]

Kiitos.

[Zrud]

Niin Tyhjyyden kellot taas
sisälläin kolisivat.
Toivoa en lohtua näe
menneessä tahi tulevassa.
Ei mieltäni lämmitä enää
mikään päällä maan.
Olen väsynnyt
jaksa en enää taivaltaa.

Yksin asunnossain pienessä
istuin miettien syntyjä syviä.
Miksi taistelisin elämän
puolesta josta en nauti.
Miksi pysyisin ihmisenä kun
heitä niin halveksin.

En kiitollinen osaa olla
ajasta tästä mikä minulle
annettu on.
En enää halua kärsiä.

Lepoon vain halajaisin...

[Jaarno]

Turhalta tuntuu kai taas tää,
sisältä niin turralta etkö nää?

Onko mitään väliä millään enää?
Ei vaan jaksa enään mistään välittää.

Silti jokin käskee puskeen eteenpäin.
Mikä se on? En tiedä se tulee sisältä päin.

Jokin mitä vielä nähnyt ole en.
Mutta jokin mikä vielä vastaan tulee.

Varma olen että vielä joskus sen nään.
Muuten tuntuu turhalta elämä tää.

Miksi luovuttaa kun vielä niin paljon nähtävää?
Sen aika vielä tulee mutta ensin haluan elää.

En nyt tiedä. Melko känninen tunteidenpurkaus tuossa. Ei mitään runollista arvoa taida olla. Tommonen nopea kirjotus vaan.
Heh, teki mieli vaa johonkin pistää.

[Aqua vitae]

Turhalta tuntuu kai taas tää,
sisältä niin turralta etkö nää?

Onko mitään väliä millään enää?
Ei vaan jaksa enään mistään välittää.

Silti jokin käskee puskeen eteenpäin.
Mikä se on? En tiedä se tulee sisältä päin.

Jokin mitä vielä nähnyt ole en.
Mutta jokin mikä vielä vastaan tulee.

Varma olen että vielä joskus sen nään.
Muuten tuntuu turhalta elämä tää.

Miksi luovuttaa kun vielä niin paljon nähtävää?
Sen aika vielä tulee mutta ensin haluan elää.

+1 : )

Itse koitan uutta tyylisuuntausta. Ennen teemana ehkä negativistis-realistinen, nihilistinen romantisointi. Nyt uutta.

Miksi saavuttamattomissa on valon kerroin upotettuna säikeisiin?
Miksi juxtapositioni valahtavat kontrastin ulkopuolelle, synonyymeinä universumin suuren banaanipirtelön sisältöä luotaavat?

Eli tyylisuunta, ellei jo selvinnyt, on tietenkin surrealismi. Mitäs tykkäätte?

[Santtu]

Aino Suhonen: Rakasta minut vahvaksi

Rakasta minut vahvaksi.
Älä kysy mitä saat,
älä ehdollista,
älä käy tunteiden vaihdolla kauppaa.

Anna katetta kyselemättä
tuhlaa niin kuin et ikinä olisi kuvitellut tuhlaavasi,
sillä sinussa on minun itsetuntoni,
sinun rakkaudessasi
minun kykyni rakastaa.

Sinun ei tarvitse hakea minua kaukaa,
olen se, jonka aamulla kohtaamatta ohitit,
jota illalla tuskastuneena muistelit,
jonka selkää vuoteessasi katselet.

[Zrud]

Turhalta tuntuu kai taas tää,
sisältä niin turralta etkö nää?

Onko mitään väliä millään enää?
Ei vaan jaksa enään mistään välittää.

Silti jokin käskee puskeen eteenpäin.
Mikä se on? En tiedä se tulee sisältä päin.

Jokin mitä vielä nähnyt ole en.
Mutta jokin mikä vielä vastaan tulee.

Varma olen että vielä joskus sen nään.
Muuten tuntuu turhalta elämä tää.

Miksi luovuttaa kun vielä niin paljon nähtävää?
Sen aika vielä tulee mutta ensin haluan elää.

Nyt voin kyl sanoo et nuo sanat kuvastavat 100% tarkasti omaa elämäntilannettani.

[Santtu]

Nyt voin kyl sanoo et nuo sanat kuvastavat 100% tarkasti omaa elämäntilannettani.

Ihan kiva runo....mutta miten sinä Zrud olet niin"hakoteillä" elämäsi kanssa?
Sinun pitäisi löytää jotain, että olisi mieli vähän pirteämpi.
Kunpa voisinkin auttaa.... mutta en oikein voi.

Pää pystyyn ja nenä kohti taivasta!