Varhaiset muistot

[Perkala]

Eikö se ihmisen muistamis-ikä oo siinä kolmen vuojen paikkeilla? Näin muistelisin jonkun opettajan joskus minulle sanoneen.

Ei kai tuohon tarkkoja rajoja voida vetää, kun poikkeuksiakin löytyy nii paljon. Itsekin olen yksi näistä.

Muistan selvästi miten lukion psykologian tunneilla sanottiin, että ihmisen ensimmäinen muisto jää mieleen vasta 3 - 5-vuotiaana. Jos omaa muistoja ennen tätä ikäkautta, joku on kertonut/muistuttanut sinulle "ensimmäisen muistosi" tapahtumasta. Jotkin varhaislapsuusmuistot tosin saattavat olla keksittyjä. Se ei tapahdu tietoisesti ja on rasittavan yleistä. Ihmiselle voi tulla olemattomia muistoja, vaikka olisi täysin terve, fiksu ja jne...

[Aqua vitae]

Muistan selvästi miten lukion psykologian tunneilla sanottiin, että ihmisen ensimmäinen muisto jää mieleen vasta 3 - 5-vuotiaana. Jos omaa muistoja ennen tätä ikäkautta, joku on kertonut/muistuttanut sinulle "ensimmäisen muistosi" tapahtumasta. Jotkin varhaislapsuusmuistot tosin saattavat olla keksittyjä. Se ei tapahdu tietoisesti ja on rasittavan yleistä. Ihmiselle voi tulla olemattomia muistoja, vaikka olisi täysin terve, fiksu ja jne...

Allekirjoitan täysin.
Itse luulin omaavani jonkun muiston [hmm] ... joskus 1-vuotiaasta. Sittemmin kävi ilmi, että tuo samainen "muisto" oli kuvattu joskus videokameralle ja sitä joskus katsellessani olin kait omaksunut sen jälkeenpäin muistoksi.

Tällaista sattuu.

[Nemuska]

Varhaisin mitä jaksan muistaa taitaa olla uusi vuosi, jolloin olin 3-4 wattinen. Muistan seisoneeni silloisen kotimme takapihalla äidin kanssa katselemassa ilotulitteita. Ikäni päättelen siitä, että siskoni oli tuolloin viellä aivan pieni ja laitettu nukkumaan. Minua harmitti kun ei pikkusisko ollut katselemassa raketteja meidän muiden kanssa.

[Sotakoira]

Olin ehkä 2v kun matkustin ensimmäisen kerran junalla Ouluun.
Pelasin asemalla hedelmäpeliä mummin sylistä ja voitinkin sitten n200 markkaa.
Tuosta voitosta en itse ymmärtänyt silloin mitään mutta siltä reissulta jäi parhaiten mieleen kun mummoni osti mulle hienon rannekorun, se koru on edelleenkin tallessa.

[heartyhug]

En tiedä kuinka vanha mahdoin olla, mutta muistan hämärästi, että isosiskoni leikki jossain barbeilla ja sitten minä konttasin sinne sotkemaan koko leikin.

[Gnu]

Tää muisto on ihan varhaisimmasta päästä, sellainen jonka muistan selvästi. Yleensä mieleen jää parhaiten hajut. Leikkasin äidin ruskeeta pitkää nahkatakkia lasten saksilla barbien vaatteita varten enkä tajunnut miks siitä tuli semmonen haloo. Kerran olin kans työntämäs tonttulakin kulkusta pistorasiaan mut isosisko sai kiinni.

[Che]

Minun varhaisin muisto on n. 3 vuotiaana kun asuimme kerrostalossa.
Pelottelin aina mummoani juoksemalla parvekkeelle joka ei ollut missään parhaassa kunnossa ja mummo aina pelkäsi tietysti että se pettää alta

[Yenene]

Kukkaan ei yleensä usko kun kerron että varhaisin muistoni on kun olin vähän päälle vuoden.

Oli kaunis kesäpäivä (tai alkusyksy) kun kävin äidin kanssa mummoani tapaamassa, hän asui koulurakennuksen asunnossa kun hoiti vahtimestarin paikkaa, samaisessa koulussa minä myöhemmin opiskelin 4 vuotta. Muistan sen keltaisen rakennuksen ja kuinka menimme rappusia pitkin ylös. Ikäni tiedän siitä kun olin yksin mukana ja äiti odotti pikkusiskoa, meillä on puolitoista vuotta ikä eroa.

[Faceless]

Minun varhaisin muisto on n. 3 vuotiaana kun asuimme kerrostalossa.
Pelottelin aina mummoani juoksemalla parvekkeelle joka ei ollut missään parhaassa kunnossa ja mummo aina pelkäsi tietysti että se pettää alta

^Voin vannoa että mummosi muistaa tuon ikuisesti : D

Olin 3 vuotias ja makasin sairaalan sängyllä. Silloinen hoitajani tuli juuri irrottamaan tikkejä vatsastani...Voi sitä parkua ja itkua. Pelotti iha sairaasti ja muistaakseni sattu. Olis se huonompi muisto voinu olla.