Kaippa sitä voisi tähänkin jonku postauksen koittaa väsätä.
Elikkäs, mistä sitä alottaisi. Jooh, meikäläisen poliittinen mielipide on aika monialanen ja en itse ainakaan tunnista tai tunnusta minkään puolueen ajatuksia ainakaan kokonaisuudessaa ja pidän koko eduskuntaa ja koko politiikkaa suurena vitsinä, enkä todellakaan tarkoitus peränsä toteuttavana valtion instituuttina.
Vaaleissa en ole äänestänyt kertaakaan, koska edellä mainitut syyt. Ainahan sitä voisi valita yhden tai pari poliittista aihetta ja sen perusteella valita jonkun puolueen joka lähimmäksi niitä ajatuksiani tukis, mutta mitäpäs vitun merkitystä silläkään on kun ei ne siellä tunnu paljon saavan mitään aikaseksi kun torkkupeittojen tilauksia ja palkankorotuksia "raskaasta työstään", jossa on kaikki edut ja suurimman osan työajasta näyttää jopa niiden suuria muutoksia lupaavien edustajien läsnäolo "Poissaa".
Näiden alkupuheiden jälkeen, voin siis varmaan suosiolla jättää perehtymättä sen tarkemmin siihen, ketkä ovat hyviä poliitikkoja, parhaita puolueita tai oikeita pressoja. Usan pressasta nyt heitän sen verran, että se osottaa jo parempaa suuntaa, että tummaihonen voi päästä presidentiksi asti. Kertoo vähän muuttuneesta maailmankuvasta ja saattaa jopa antaa toivota niille köyhemmille ja vähemmistöön kuuluville väestöille, että ei sieltäkään täysin mahdoton ole päästä menestymään. Mutta toisaalta taas, peruspoliitikkohan tuo Obamakin tuntunu tähän asti olevan..
Ulkopoliitiikasta en ole kauheen tietoinen, noh okei ylipäätään mistään politiikasta, mutta tälleen maallikon pohdiskelujen perusteella, en oikeen jaksa ottaa kantaa johkin nato aiheisiin, koska ylipäätään tuo sotaa ylläpitävät liitot ei oo lähimpänä mun sydäntä. Yleisesti ottaen ulkopoliittisesti Suomi tuntus olevan aika rauhallisella pohjalla: ei olla pahemmin uhka, saati että olis syitä lähteä konfliktejakaan tekemään. Vähän niinkun se hiljaisen rauhallinen tyyppi, joka on porukassa aina vähän syrjemmässä, mutta siitä huolimatta on kaikkien kaveria.
Sisäpolitiikka on ihan päin vittua monella saralla, joita en jaksa ees kaikkia luetella. Ärsyttävintä on tosiaan se fakta, että nämä "kansaa edustavat" ei sitä kansaa tunnu kuuntelevan sitten millään tavalla: esim. maahanmuutto tehdään niin, että annetaan mahdollisimman avoin kuva suomesta ulospäin, osottaa kansa sitten kuinka paljon siitä mieltään tahansa, yksinhuoltajilta, opiskelijoilta ja köyhyysrajan alapuolella eleleviltä leikkaillaan jatkuvasti tukia ja siitä huolimatta taas lisätään sinne johtoportaan palkkoihin rahaa.
Verotukset on niin korkeita joka saralla, että köyhällä ei ole varaa pitää esim. kulkuneuvoa ja ylipäätään jokaiseen suurempaan sijoitukseen on aikalailla pakko hakea lainaa( autojen pitämisen kalleus saattaa vaikeuttaa esim. työmahdollisuuksia varsinkin jos kulkuyhteydet potentiaaliselle työpaikalle on huonot), ruoka on kallista kun mikä, asuminen on kallista ja asuntoja ei varmaan osaksi senkään takia tahdo löytyä kun ihmiset asuvat pidempään siinä samassa kämpässä koska muut saattaa olla suhteessa kalliimpia. Se niin kehuttu koulujärjestelmä kehittyy jatkuvasti kilpailuhenkisemmäksi ja ei ota yksilöiden tarpeita huomioon sitten yhtään(kasvattaa varmasti ajan myötä entisestään rikkaiden ja köyhien eriarvosuutta, että ylläpitää sitä). Töihin pääseminen on ihan vitun vaikeeta, kun tarvii olla kaikenmaailman paskapaperit, millä sitä työtä et kumminkaan tee kun joka tapauksessa sut joutuu aina perehdyttämään, lisäksi työ-ja elinkeinotoimisto omalla tavallaan myös vaikeuttaa sitä töihin hakeutumista(lue kasvattaa riskiä syrjäytyä). Ei kauheen monia välttämättä kiinnosta mennä tekemään ilman palkkaa jotain harjotteluja paskapaikassa vaan, että "ei tule karenssia" ja firmat on niin vitun pihejä ja/tai vaativia, että käyttää mielummin sitä ilmaista työvoimaa.
Siinä nyt jotain sisäpoliittisia vitutuksen aiheita ja lisää keksisin varmasti jos jaksasin kirjotella. Eniten vituttaa se, että nää todelliset ongelmat lakaistaan maton alle ja ylpeillään jollain helvetin lehden tilastoihin perustuviin listauksiin Suomesta parhaana maana, vaikka tässä oli pienen ajan sisällä vähän aika sitten pahoinvoinnin ääriilmaisumuotoja oikeen olan takaa ja tulee jatkuvasti lisää(puukotteluja koriskentällä, että "pääsee hoitoon", kouluammuskelut jne.).
Yksilöllä ei muutenkaan tunnu olevan mitään merkitystä tässä yhteiskunnassa ja tuomitsevuus on aika yleinen asenne joka saralla. Jos ihmistä ei kiinnosta tukea tätä naurettavaa Suomen valtioksi kutsuttua läppää, niin olet "työtävieroksuva", tai "epämiehinen sivarihippi" tai "sosiaalipummi" tai jos oikeasti olet masentunut "otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen märehtimisen". Ihmisillä ei tunnu olevan mitään ymmärrystä toisiaan kohtaan varsinkaan jos itsellä on asiat hyvin. Yksilön vapaus on semmonen asia, mitä mää arvostan suuresti ihmisen henkistä hyvinvointia aatellessa. Se on vaan sääli, että sitäkin pyritään jatkossakin rajaamaan, vaikka "demokraattinen hyvinvointivaltio" ollaan olevinammekin. Ja eikun muutama luku taas ylöspäin itsemurhatilastoissa jos tää meno jatkuu..
Tuosta kaikesta varmaan tulee aika hyvin ilmi myös mu mielipiteeni talousjärjestelmästä, tuohon vasemmisto vai oikeisto kysymykseen: en tiedä mitä olen, joku tietoisempi voi koittaa jotain analyysiä väsätä jos haluaa, se on vaan vähän vaikeaa kun en tässäkään viitsi ihan kaikkia mielipiteitäni tuoda esille.
Kaksipuolue järjestelmälle sanon ei, koska en usko, että se parantaisi asioita yhtään sen enempää kuin tää nykyinenkään, luultavasti jopa huonontaisi.
Venäjän diktatuureista en tiedä, mutta välillä tuntuu, että Hitler sai paljon enemmän aikaa yksinään kun tää Suomen "kansaa edustava" porukka tulee koskaan saamaan. Jos saisin valtuudet hypätä diktaattorin pallille vaikka huomenna, niin en varmaan kyllä epäröisi.
Huhhuh tulipa taas selitettyä. Jaksaako tota ees kukaan lukea..
