Yökukkujat [00:00-08:00]

[Infrequentia]

Tiedän kyllä, anteeksi jos häiritsi mutta minusta oli selkeämpi laittaa kahteen eri viestiin kaksi eri henkilöille tarkoitettua asiaa. Yleensä muokkaan viestit mutta nyt tuli kaksi peräkkäin.

[Aqua vitae]

Aqua vitaelle vielä sellainen kysymys, että onko kyseessä ensirakkaus? Mulla oli ihan käsittämättömän vaikea ensirakkaus, ja voisi melkein sanoa että rikoin siinä suhteessa itse itseni.

The Big Boss of All Time. Totta kai se on ensirakkaus, miksi muuten olisin roikkunut epätoivoisesti toivottomassa tilanteessa noin kuusi vuotta, enkä edes halua irti?
Miten muuten olisin jo ripustamassa itseäni naruun? ;D

Sattuu.

[Zrud]

Oli minullakin minun oma ensi rakkauteni.
eikä siit mitn tullu. Paskaltaha se tuntu mut kuule jannu.
Vaikka se oli sun ensi rakkaus.... niin ei se todellakaan tule olemaan myös sinun viimeisesi.

[Aqua vitae]

Vaikka se oli sun ensi rakkaus.... niin ei se todellakaan tule olemaan myös sinun viimeisesi.

Vaikka tuon olisi tarkoitus kuulostaa ehkäpä lohduttavalta, nyt se tuntuu lähinnä pahimmalta painajaiselta. Hirvein skenaario.

Tulee aina mieleen, Mamba - Valokuvia

Pahin painajainen :'<

[Infrequentia]

Naru ei ole vastaus mihinkään, toivon totisesti että tuo oli vitsi. :/
Kuusi vuotta on pitkä aika ottaen huomioon sinun iän, ihastuit siis tähän henkilöön 8-vuotiaana? Näen kyllä paljon samaa sinussa mitä koin itsessäni ensirakkauden aikaan. Se oli myös tietyllä tapaa yksipuolinen rakkaus (vaikka seurusteltiinkin n. 2 kuukautta), sellaiset ei ole ikinä mukavia.
Mutta niinkuin Zrud jo tuossa totesi; ensirakkaus ei tule olemaan viimeinen. :) En usko että ensirakkaus katoaa koskaan mielestä mutta tulet näkemään että maailmassa on niin paljon muitakin rakastettavia ihmisiä. Se aika ei välttämättä koita vielä, mutta joskus tulevaisuudessa.

Hyvä biisi muuten, vaikken Mambaa yleensä kuuntelekaan.

Vaikka se oli sun ensi rakkaus.... niin ei se todellakaan tule olemaan myös sinun viimeisesi.

Vaikka tuon olisi tarkoitus kuulostaa ehkäpä lohduttavalta, nyt se tuntuu lähinnä pahimmalta painajaiselta. Hirvein skenaario.

Tiedän just miltä tuo tuntuu, en itsekään olis voinu kuvitella että rakastun enää keneenkään sen jälkeen. Mutta niinpä kävi.

[Aqua vitae]

Naru ei ole vastaus mihinkään, toivon totisesti että tuo oli vitsi. :/
Kuusi vuotta on pitkä aika ottaen huomioon sinun iän, ihastuit siis tähän henkilöön 8-vuotiaana? Näen kyllä paljon samaa sinussa mitä koin itsessäni ensirakkauden aikaan. Se oli myös tietyllä tapaa yksipuolinen rakkaus (vaikka seurusteltiinkin n. 2 kuukautta), sellaiset ei ole ikinä mukavia.
Mutta niinkuin Zrud jo tuossa totesi; ensirakkaus ei tule olemaan viimeinen. En usko että ensirakkaus katoaa koskaan mielestä mutta tulet näkemään että maailmassa on niin paljon muitakin rakastettavia ihmisiä. Se aika ei välttämättä koita vielä, mutta joskus tulevaisuudessa.

Hyvä biisi muuten, vaikken Mambaa yleensä kuuntelekaan.

Vaikka se oli sun ensi rakkaus.... niin ei se todellakaan tule olemaan myös sinun viimeisesi.

Vaikka tuon olisi tarkoitus kuulostaa ehkäpä lohduttavalta, nyt se tuntuu lähinnä pahimmalta painajaiselta. Hirvein skenaario.

Tiedän just miltä tuo tuntuu, en itsekään olis voinu kuvitella että rakastun enää keneenkään sen jälkeen. Mutta niinpä kävi.

Hui kamala. :q
Kylmiä väreitä.

[Zrud]

No itte en oo seurustellu vakavasti kekenkää kanssa sen mun ensi "rakkauden" jälkeen... Mutta nykyistä tyttö ystävääni voisi sanoa ihmeeksi...

Nimittäin tapasin Hänet OMEGLE'ssa.
Maailmanlaajuinen internet chat missä puhutaan 100% anonyymisti.
Chat Bot heittää sinut vain chattiin jonkun satunnaisen ihmisen kanssa
josta et tiedä yhtään mitään.
chattauskin menee seuraavasti:

You: Hi there.
Stranger: hello.

Eli tapasin nykyisen tyttö ystäväni puhtaalla tuurilla ja onnella.

Ja joo nykyne GF asustelee Valkeakoskella. suht kaukana mut ens kuus tavataa ekaa kertaa.

[Infrequentia]

Kylmiä väreitä, miksi ihmeessä? :D Pointtini on vain se ettet ole yksin tuollaisten tunteiden kanssa. Varmaan suurin osa ihmisistä kokee vastaavan ensirakkauden, joillekin se on voimakkaampi ja joillekin vähemmän voimakkaampi kokemus. Omalta kohdaltani se rakkaus kiteytyi vuosien aikana vihaksi, enkä lopulta pystynyt edes katsomaan kyseistä henkilöä silmiin. Pelkkä läsnäolo oksetti. Valvoin lukemattomia öitä itkien ja en mennyt kouluun koska pelkäsin joutuvani tekemisiin kyseisen henkilön kanssa. Mutta samalla olin korviani myöten pihkassa? Kehitin suurimman osan vihastani ajattelemalla liikaa ja kehittelemällä liikaa omia ajatuksia, ja vuosien päästä huomasin ettei loppujenlopuksi mikään muu ollut kyseisen henkilön syytä paitsi se että hän jätti minut ilman kunnollista syytä (mikä saattoi olla lumivyöryn alkupiste). Yksi tähän liittyvistä kivistä on siis tippunut sydämeltä kun olen saanut työstettyä asiaa mielessäni ja päässyt lopputulokseen, mutten siltikään vielä pysty oleskelemaan hänen seurassaan - puhumattakaan että katsoisin silmiin.

Onnea Zrudille, kauanko olette tunteneet toisenne? :) Minä olen netin kautta luotujen suhteiden kannattaja koska olen nähnyt niin monien puhkeavan kukkaan juuri tätä kautta. Toivottavasti teidän tapaaminen sujuu hyvin. :)

[Aqua vitae]

No itte en oo seurustellu vakavasti kekenkää kanssa sen mun ensi "rakkauden" jälkeen... Mutta nykyistä tyttö ystävääni voisi sanoa ihmeeksi...

Nimittäin tapasin Hänet OMEGLE'ssa.
Maailmanlaajuinen internet chat missä puhutaan 100% anonyymisti.
Chat Bot heittää sinut vain chattiin jonkun satunnaisen ihmisen kanssa
josta et tiedä yhtään mitään.
chattauskin menee seuraavasti:

You: Hi there.
Stranger: hello.

Eli tapasin nykyisen tyttö ystäväni puhtaalla tuurilla ja onnella.

Ja joo nykyne GF asustelee Valkeakoskella. suht kaukana mut ens kuus tavataa ekaa kertaa.

OMEGLE! EI JUMA-
The Love Story of The 2009.
Onnea.

[Aqua vitae]

Zrud, anna anteeksi (doublepost).

Kylmiä väreitä, miksi ihmeessä? Pointtini on vain se ettet ole yksin tuollaisten tunteiden kanssa. Varmaan suurin osa ihmisistä kokee vastaavan ensirakkauden, joillekin se on voimakkaampi ja joillekin vähemmän voimakkaampi kokemus. Omalta kohdaltani se rakkaus kiteytyi vuosien aikana vihaksi, enkä lopulta pystynyt edes katsomaan kyseistä henkilöä silmiin. Pelkkä läsnäolo oksetti. Valvoin lukemattomia öitä itkien ja en mennyt kouluun koska pelkäsin joutuvani tekemisiin kyseisen henkilön kanssa. Mutta samalla olin korviani myöten pihkassa? Kehitin suurimman osan vihastani ajattelemalla liikaa ja kehittelemällä liikaa omia ajatuksia, ja vuosien päästä huomasin ettei loppujenlopuksi mikään muu ollut kyseisen henkilön syytä paitsi se että hän jätti minut ilman kunnollista syytä (mikä saattoi olla lumivyöryn alkupiste). Yksi tähän liittyvistä kivistä on siis tippunut sydämeltä kun olen saanut työstettyä asiaa mielessäni ja päässyt lopputulokseen, mutten siltikään vielä pysty oleskelemaan hänen seurassaan - puhumattakaan että katsoisin silmiin.

Inhottavaa kuulla. :[
Mutta kylmiä väreitä. Siksi, että se on se kuuluisa vaihtoehto, joka ei ole vaihtoehto.

[Infrequentia]

Minäkin tapasin nykyisen poikaystäväni netin välityksellä, ja jos Zrudin tarina on vuoden 2009 rakkaustarina niin vuosi 2008 oli sitten meidän. ^_^

[Zrud]

Joo o. No oli kyllä niin onnenpotku tuo että.
Joko pelkästään Onnettaren lahja tai Tuurin Tuomaa tai Sattuman kauppaa.
Oli syy mikä tahansa, niin hyvä se silti on.

Että vaikka se tuntuisi että yksi ihminen tuhoaisi sinun maailmasi, niin et saa luovuttaa niin helposti.
Sulla on koko elämä edessäs vielä. Elä anna yhden ihmisen viedä sitä sulta.

[Leetti]

Omeglessa? Aika jännä, mites nyt sillai?

Itselläni taas on ollut säätöjä koko ajan.. varmaan lähenee toista kymmentä jo :/
Mutta rakastunut olen kunnolla ollut vain kolme kertaa, ja tälläkin hetkellä Ensirakkaudesta pääsin yli ongelmitta, vieläkin väleissä. Ihastuin ensimmäisellä luokalla häneen, ja 5 luokalla seurustelimme 5kk mutta siihen se sitten jäikin

[Infrequentia]

Sinä olet kyllä tuon onnenpotkusi ansainnut. ;) Missä aiotte tavata ensimmäistä kertaa, joko jännittää?

[Zrud]

Lahdessa ensikuussa, kun hän tulee sukulaiselleen kylään.
Ei sitä tarvi jännittää olen oma itteni.

[Infrequentia]

Voi mulla kyllä jännittäis! Mutta hyvä jos osaat suhtautua asiaan rennosti. Hyvin se menee. :)
Mulla kai jännitti viime kesänä niin paljon että heräsin 4-5 tuntia ennen Helsinkiin saapumista (junalla siis matkustin) ja katselin vain maisemia ikkunasta.. ei tullut uni silmään eikä maistunut aamupala. Kohtaaminen vain oli mielessä.

[Leetti]

Noniin, tervetuloa vaan tänne humaltuneiden, pummien ja kyttääjämummojen paratiisiin :P

[Zrud]

Tulisitpa voikkaalle nii osaisit arvostaa lahtea enemmän.

[Regendos]

Kaksi ensimmäistä suhdettani sovin netissä. Ne eivät toimineet lähinnä välimatkan takia. Nykyisen tapasin netissä, juttelimme mesessä ja tapasimme muutamana vuotena yhteensä 3-5 kertaa asuinalueellani. Hauskinta oli, että ensimmäisen vuoden pitkälti inhosin häntä. Toisen vuoden aikana vakuuttelin muille, etten ole kiinnostunut hänestä eikä seurustelustamme tulisi kuitenkaan mitään. Toisen vuoden loppupuoliskolla, ennen kun opintoni jatkuivat, kutsui hän minut heidän luokseen. Joimme, juttelimme ja hän nukahti vahingossa viereeni samalle sängylle. Heräsin hieman hämmentyneenä, mutta loppupäivä meni hienosti ja palasin kotiin.

Sitten tuli vaikeudet. Oli asiaa jos toista joista ei oltu varmoja, mutta kaikki eteni kuitenkin tasaista tahtia siten, että muutaman kuukauden kulttua yksi yö kaikki muuttui pysyvästi, kun poika pääsi tyttöä lähemmäs kuin koskaan. Siitä etapista lähtien suhde rakentui tasaista tahtia tähän mitä se on nyt.

Siitä on pian tasan vuosi kulunut kun kävin heillä ensimmäistä kertaa. Kaikkien vaikeuksien, unettomien öiden ja ahdistavien tunteiden jälkeen olen tyytyväinen, että olen tässä. Kukaan ei ole täydellinen, en minä enkä seurustelukumppanini ja vaikka riitelemme tasaista tahtia olemme kummatkin tyytyväisiä. Sain jopa kuulla, että hän ihastui minuun ensitapaamisen jälkeen. Ja tätä hän oli kantanut mukanaan sen kaksi vuotta.

Minulle tämä kulunut vuosi on ollut yllättävän opettava. Tuntuu, kuin olisin kasvanut henkisesti ainakin muutaman vuoden enemmän, mitä tulee ihmissuhteisiin. Vaikkei tämä olekkaan ollut ensirakkauteni, se on ollut silti unohtumaton kokemus joka on noussut ylitse muiden. Sen tähden tyttö onkin pyytänyt minua ostamaan hänelle puun, jonka hän voi pystyttää pihalleen ja jättää kasvamaan kuin pieneksi muistoksi meistä - ainakin siltä varalta jos joskus maa murenee alta.

Päivä kerallaan.

[Leetti]

Voikkaalle? siis joku paikka vai mitä häh? oon taas ihan pihalla, voikkaasta tuli mieleen joku leipä ja nyt on nälkä