taivaalta ei löydy kuin tähdet ja pimeys.
Itse en todellakaan saa nautintoa enää mistään täällä maanpäällä.
En voi sietää ihmisiä rotuna. Enkä halua yleistää että jokainen olisi ahne itsekeskeinen sotaa rakastava paskiainen,
joka tekee mitä tahansa saadakseen asioita joita itse haluaa. muista eläimistä roduista piittaamatta.
minä en koskaan tule olemaan onnellinen eläessäni. Mutta silti jokin asia estää minua päättämästä päiviäni...
Jaarnon sanoin.... en todellakaan tiedä mikä... Sitä odotellessa.

Rakasta sitä mitä eniten pelkäät, niin voit nähdä valon kajastuksen.
Ei pimeyttä ilman valoa, lopulta ne ovat yhtä ja samaa ja luovat kontrastia.

amen

Hienoja runoja kaikilla! Itse kirjottelen aika paljon runoja. Niiden kautta saan usein mieltäpainavan asian pois, ulos, hus Kirjottelen niitä enkuks. Se onnistuu jotenkin paremmin. Tässä yks jonka kirjotin joskus elokuussa:

Is there any happiness anywhere?
No, there's just roles being played
Are we all captured on the same stage?
Yes, and it's impossible to rearrange
Howcome can't we just brake free?
The true world is too cruel to see
So that must be the unbearable fact?
Yes, and now, let's get back to the act

Mainio runo kkaa. Choose your role well.

PS. Rakastan todella paljon tota sun ihanaa avataria.

Voi kiitoksia!
Mäkin oon ihan mahdottoman ihastunut tohon mun avatar-kuvaan ja ylipäätään kaikkiin kissaeläimiin.

Kultainen Kolikko

Tunteaksesi kolikon ei riitä, että katsot vain etupuolta.
Sinun on käännettävä se ja katsottava myös sen takaosaa.
Tämä on kuitenkin vasta pintapuolista.
Tunteaksesi oikeasti koko kolikon, on sinun porauduttava sen sisimpään.
Vain silloin tiedät koko kolikon.

Millainen kolikko sinä olet? Miten katselet toisia kolikoita?

Runoilu on hyvä tapa aloittaa postailu foorumille.

Ei ajatella

Hei, ei ajatella
Ei välitetä
Kadotetusta menneisyydestä
Ollaan hiljaa
Unohdetaan

Hei, ei muistella
Suljetaan silmät
Keinutaan hiljaa
Ei olla täällä, ei nyt, ei huomenna
Ei, ei ajatella

Kadotetaan tunteet
Kadotetaan mieli
Kadotetaan kaikki
Mutta ei, ei ajatella
Eikä muistella

Jos haluan, minä pystyn
Jos pystyn, minä teen
jos teen hyvää, minä autan
jos autan, minä parannan
tahdon auttaa
tahdon parantaa, tehdä jotain merkittävää

ri millää pahalla mutta en saanu tuosta oikee runoa irti : /

Zrud kirjoitti:ri millää pahalla mutta en saanu tuosta oikee runoa irti : /

ei se mitn haittaa, en mäkään
ja eikös runous ole puhtaimmillaan silloin kun purkaa tunteitaan / ajatuksiaan -- muotoseikat roskakoriin

joo no oha se kyl...

Kuka minä olen?
Mitä minusta voisi tulla?
Mistä löytäisin merkittävää sisältöä tulevaisuudelleni?
Ehkä tiedän mitä haluan tai aavistan syvällä itsessäni minne haluaisin mennä
Silti kaikki tuntuu olevan niin kaukana
Lannistavan kaukana
Ihan liian kaukana saavutettavaksi
Hulluja päiväunia, lapsen toiveita, tyhjiä odotuksia
Ja unelmia

En minä pysty

Miksi pelkään unelmiani?
Pelkään että särjen ne
"Nyt joku, potkaiskaa se hullu jyrkänteeltä
niin tuon on pakko lentää
Tai alistua"
Tämä on se piste

Loista tai kuole pois

Kaippa sitä muutaman kehtoopi julkasta täälläkin
Tullut useasti kirjoiteltua olutta naukkaillessa. Paljon luovempi olo silloin ja ehkä tunteet pinnassa.

Lennä sieluni maisemaan.
Tutustu syvimpiin tunteisiini.
Ui kyyneleitteni virtaavassa
koskessa.
Hakkaa sydäntäni,
irrota siitä pala matkamuistoksi.
Käperry sinne, syvimpään
ja pimeimpään,
kunnes et tunne enää kylmää.
Kun palaat tältä matkalta,
ja kun ihmiset kysyvät
mitä opit,
Voitko jo kertoa heille,
mitä suru on?

---


Ehkä elämä menee välillä
liian vaikeaksi ymmärtää.
Joskus kaikki ovat piilossa,
eikä kukaan löydä päämääräänsä.
Ahdistuksen vahvat tiiliseinät
estävät auringon lämmön,
valon.
Mutta aina joku omistaa
moukarin,
jolla hakata edes vähän reikiä
seinään kiviseen.
Joku saa osansa auringosta.

Kuuntele, kuuntele kuiskaukseni
vaikka kuulet sen kuulemattakin
tiedät sen, tunnet sen sydämessäsi
vain sinä tiedät vastauksen.

Tässä olisi jännää runoa videomuodossa. Tein ajankulukseni joitain päiviä sitten.

Yöllistä tajunnanvirtaa.



Kylmä tuli ihoani raatelee, huudan äänettömästi. Pimeä aurinko nousee, juoksen ottamatta askeltakaan.

Ja kun suljen silmäni vasta todella näen, hänen kasvonsa kirkkaat päällä pohjattoman meren.

Maistan mauttoman suudelman, kiellän kokemuksen kokemattoman. Annan verisateen minut kuivattaa.

Ilves lentää paikalle opastaen, kanssa suden pilvillä ratsastaen. Suljen silmäni ja näen. Musta aurinko nousee.

Pyörivä karuselli päästää äänen viimeisen.
Aika pysähtyy ja olen vihdoinkin... olen vihdoinkin. Olen vihdoinkin olematon.

Ja kaikki alkaa taas lopusta.

Wespa kirjoitti:Rakasta sitä mitä eniten pelkäät, niin voit nähdä valon kajastuksen.
Ei pimeyttä ilman valoa, lopulta ne ovat yhtä ja samaa ja luovat kontrastia.

Hyvä!
En osaa osottaa sormella mut jotain kun tossa muuttais niin se olis parempi kuin hyvä.

Joo tuo loppu kolahtaa ainakin itselläni korvaan vähän outona. En jaksa tosin parannellakkaan...

maailma lepää hetken
sen kyljessä minäkin

kun kuljen leikatulla pellolla
usva on
muttei koskaan saa minua kiinni