ViestiKirjoittaja Alex » 20 Loka 2011, 21:08
Itse arvostan luonnollista kauneutta. Mielestäni ihminen (oli sitten ulkonäöltään millainen tahansa) on aina kauneimmillaan ilman mitään kehonmuokkausta, lävistyksiä tai meikkiä. Itse en meikkaa, värjää hiuksiani enkä omista lävistyksiä tai tatuointeja. Tämä pitkälti voi johtua myös vanhoillisesta kasvatuksestani, jossa on ajateltu että Jumalan luomaa ei pidä mennä muuttamaan. En voi sanoa että yhdyn tähän aivan 100-prosenttisesti, mutta mielestäni niin luonnollinen kuin mahdollista on kauneinta. Toki ajelen kainalokarvat yms., mutta nämäkin lähinnä mukavuus- ja hygieniasyistä.
En haluaisi olla ahdasmielinen, mutta aina jos vastaan tulee kovin meikattu/lävistetty/värjätty/muuten muokattu henkilö, en voi mitään sille että minut valtaa melkeinpä sääli tuota ihmistä kohtaan. Eikö hän ole kelvannut itselleen tai muille omana itsenään? En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miten ulkonäkönsä muokkaaminen voisi muka olla itsensäilmaisua tai persoonallisuuden jatke. Minulle se kertoo lähinnä siitä, että oma keho (enkä nyt sano "Jumalan luoma" keho) ei ole ollut riittävä sellaisenaan, mikä taas minun päättelylläni kielii huonosta itsetunnosta. Monet ystäväni ovat sanoneetkin minulle, että he toivoisivat olevansa yhtä "rohkeita" kuin minä kun uskallan liikkua täysin meikittä niin kaupassa kuin juhlissakin.
Tämä on vain minun mielipiteeni jolla en tarkoita loukata ketään, enkä toivottavasti loukkaakaan. Joku varmasti saattaa ajatella minustakin, että olen tylsä hiirulainen omassa luonnonluukissani, enkä ota tätä loukkauksena. Meitä vaan on niin moneksi.