Täälläpä on keskustelua! Oli mielenkiintoista lukea teidän tekstejänne.
No mitäpä minäkään valittamaan oloistani, loppujenlopuksi. Koulussa menee hyvin, päättötodistuksen ka. tasan 9. Lukiossa jatkuu samoilla linjoilla. En ole oikeastaan koskaan todella joutunut panostamaan koulunkäynnissä. On toki aineita, joihin on pitänyt panostaa (saksa..), mutta nekin numerot ovat silti hyviä.
Oikeastaan pelkään vain sitä kun joudun hyppäämään työelämään. En löydä itselleni mielenkiintoista kesätyötäkään. En halua myyjäksi minnekään, olen liian erakoitunut sellaiseen.

Mansikanpoimijaksikaan ei missään nimessä. Sitten kun alan miettimään, niin mitä muuta työtä on tarjolla alaikäiselle? Siivousta..? Ei ei ei. En ole koskaan törmännyt yhteenkään kesätyöhön joka kiinnostaisi edes hiukan.
Entä sitten kun lukio on ohi? Pelkään, etten pääse haluamaani paikkaan opiskelemaan. Ahdistaa vain ihan jumalattomasti, koska en edes tiedä mitä haluan tehdä lukion jälkeen. Vahvuuksiani ja lemppareitani ovat: kuvis, äidinkieli, biologia, mahdollisesti kemia(?) ja psykologia. Joltain siltä alueelta haluaisin ammatin. Mutta en vaan tiedä. Ja sitten kun on pakko hankkia joku työ. Pakko tehdä rahaa. Mutta samalla elämäni päämäärä on löytää onnellisuus arjesta: Mukava työ, oma rakas, terveys, ei stressiä, ei suurempia huolia, kivasti rahaa kaikkeen mitä tarvitsen.. En tiedä pystynkö saavuttamaan sitä kaikkea tässä yhteiskunnassa.
Anteeksi, en ollut ihan varma, mitä halusin tässä teille selittää. Kunhan vain selitin jotain.