Sepäs sattui, just olin kurkkimassa sitä avausta ku mainitset siitä.
Oon miettiny, että aika iso osa ihmisistä jotka on voimakkaasti uskonnollisia on tulleet uskoon jonku traumatisoivan kokemuksen ansiosta... hakeneet lohtua jostain tiiviistä yhteisöstä, luottaneet huolensa "korkeamman" haltuun, helpottaneet elämäänsä tietyllä tapaa siirtämällä taakkansa suurempien voimien kannettavaksi. Tiedän kaveripiiristäni parikin tällä tapaa uskoontullutta ihmistä, enkä yhtään ns. mielenkiinnosta asiaa tutkinutta ja sen myötä
valaistunutta. Uskonto ei vain yksinkertaisesti pohjaudu vedenkestävälle faktalle, siten siihen on myös vaikea uskoa kun asioista on objektiivisesti ottanut selvää. Raamattua eri tavoin tulkitsemalla löytää varmasti selityksen jokaiseen väitteeseen kristinuskoa vastaan, mutta sitten liikutaan taas sillä harmaalla alueella - kuinka pitkälle tekstejä voi tulkita kirjaimellisen merkityksen sijaan?
No jopas meni jeesusjutuiksi taas...
Miksi mietin tämmösiä aina yöllä. Oon ajatellu että vois tarttua joskus Raamattuun ja lukaista läpi (pikkujuttu!) kun aikaa vain löytyisi.
Öitä!