Nyt ärsyttää!

[Tonza133]

Vituttaahan tuollaista katella. Mutta eiköhän nekin rauhotu.

Ei ole ainakaan tässä 2 vuoden aikana rauhoittuneet yhtään, korkeintaan vaan ruvenneet riehumaan enemmän...

[OSITutkimusseura]

Jos koulukirjojen lukeminen on hankalaa, niin kokeilkaa nukkua pari tuntia yössä per pari viikkoa (kun muksu vaatii ruokaa jatkuvasti) ja sitten käykää myös joka päivä vuorotöissä. Vaikka asiakaspalveluammatissa onkin, niin ei se hymy enää kovin herkästi sieltä lähde tulemaan.

[Perkala]

Niinpä. Tässä sitä stressaannutaan, tuskaannutaan ja valitetaan, mutta muutaman kymmenen vuoden päästä muistelemme näitä hetkiä vanhoina hyvinä aikoina.

[Tähtiensusi]

Jos koulukirjojen lukeminen on hankalaa, niin kokeilkaa nukkua pari tuntia yössä per pari viikkoa (kun muksu vaatii ruokaa jatkuvasti) ja sitten käykää myös joka päivä vuorotöissä. Vaikka asiakaspalveluammatissa onkin, niin ei se hymy enää kovin herkästi sieltä lähde tulemaan.

Väsymys on väsymys ja jokainen kokee sen eritavalla, ei sitä voi verrata keskenään.
Ärsyttää sellainen, että ihmiset kuvittelevat esimerkiksi olevansa masentuneempia kuin toiset jos ovat vaikka menettäneet läheisen ihmisen ja sitten he vertaavat omaa masennustaan muihin, joilla on myös mielenterveyden ongelmia.. KUN EI NIITÄ VOI VERRATA KESKENÄÄN! Toisen jokapäiväinen suru voi olla vaikka ihan yhtä paha kuin sen joka on juuri menettänyt isänsä. Ärrmh.

Niin, pitäisi alkaa lukea tuota psykologiaa lisää.

[Regendos]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

[Aqua vitae]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on ennen kaikkea huomionkerjäystä varten, siinä osut oikeaan.
Emot vain vievät sen up a notch ja sitten heille nauretaan siitä ja sitten he saavat lisää empatiaa muilta emoilta. Systeemi toimii.

Masennus on kiehtova elementti sinänsä ihmisen luonteessa. Se on evoluutiossa todennäköisesti koodautunut viestiksi, "lauma, en voi hyvin, ottakaa minut huomioon". Nyt kun emme elä enää nuin, niin masennuksesta tulee pelkkä tunneilmiö joka saavutetaan henkisten tai fyysisten ongelmien kautta.
Jos et jaksa katsoa kaverisi masennusta, kuuntele, puhu ja hymyile. Tue (kannattaa esimerkiksi kokeilla olla "samaa mieltä" asiosita joista ei oikeasti ole). Masennuksesta tulee oikea ongelma, jos tavoiteltua huomiota ei saavuteta.
Ystävän elämänlaatu on yllättävän helppo parantaa erinomaisella ystävyyssuhteella.

[OSITutkimusseura]

Jos lähdetään oikein karvaasti käsittelemään mahdollisia evoluution tempauksia, niin olisiko masennuksella pahimmissa tapauksissa tapa "kitkeä" heikommat pois? Eli henkisen tason darwinismia, mutta yksilön putoaminen lisääntymisketjusta pois ei aiheudu fyysisistä syistä, ellei sitten yksilö aiheuta itselleen jotain.
Tarkalleen en muista, että mistä olin aikaisemmin tuon ajatusleikin kuullut, mutta aikalailla tuohon ideaan ko. juttu oli keskittynyt.
Itse lähinnä uskon masennuksen olevan yksi ihmisen mahdollisuuksista kehittää itseään eteenpäin jos sitä jaksaa yrittää. Tietysti on helpompi luovuttaa kuin luistella ylämäkeen, mutta jos luistelun jaksaa tehdä ja hommasta selviää, voin aikalailla väittää, että henkilö on "vanhaa itseään" vahvempi. Toisin sanoen, koettelemukset opettavat ja vahvistavat.

[Tähtiensusi]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on huomionkerjäystä silloin, kun sitä oikein korostaa ja antaa sen tulla ilmi käytöksillä ja pukeutumisella yms. Muutoin se ei missään nimessä ole mitään huomionkerjäystä. ;P

[Aqua vitae]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on huomionkerjäystä silloin, kun sitä oikein korostaa ja antaa sen tulla ilmi käytöksillä ja pukeutumisella yms. Muutoin se ei missään nimessä ole mitään huomionkerjäystä. ;P

Kovin vakava argumentti, kuitenkaan ilman mitään perusteluita. Haluaisitko lisätä niitä?

[Regendos]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on huomionkerjäystä silloin, kun sitä oikein korostaa ja antaa sen tulla ilmi käytöksillä ja pukeutumisella yms. Muutoin se ei missään nimessä ole mitään huomionkerjäystä. ;P

Tarkoitinkin nykyajan nuoria, jotka huutelevat jatkuvasti kuinka masentuneita ovat. Masentunut ihminen tuskin paljoa asiasta viitsii mainita.

[Aqua vitae]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on huomionkerjäystä silloin, kun sitä oikein korostaa ja antaa sen tulla ilmi käytöksillä ja pukeutumisella yms. Muutoin se ei missään nimessä ole mitään huomionkerjäystä. ;P

Tarkoitinkin nykyajan nuoria, jotka huutelevat jatkuvasti kuinka masentuneita ovat. Masentunut ihminen tuskin paljoa asiasta viitsii mainita.

Saanen olla hiukan eri mieltä. Jos "masennus" psykologisena käsitteenä todella on jonkin tarkoituksenmukaisen prosessin tuote mm. evoluutiossa, eikä vain sivutuote aivojen malfunktiosta, niin kyllä sen individuali yrittää tuoda ilmi, ellei sitten verbaalisesti niin ruumiinkielellä. Ja tämä voi päteä vaikka se olisikin pelkkä sivutuote.

[Wespa]

Onko huomionhakua hakea apua? Ihminen voi tuntea masennusta eikä sen tarvitse olla huomionhakua vaikka se joskus sitäkin on. Jos hakee apua eikä niinkään huomiota, niin sen näen avun hakemisena eikä siinä ole välttämättä päälimmäisenä huomion haku. Joskus kuitenkin esim. saattaa syyttää Jumalaa ja ajattelee, että kun masentaa, niin se voi olla se tie saada Jumalan huomiota ja sitten sitä haluttua apua... Taas aika suhteellista onko avun pyytäminen huomion hakua vai ei ja riippuu tilanteesta ja henkilöstä. 100% huomionhakuna sitä en kuitenkaan itse näe (siis kaikkea masennusta ihmisissä). Esim. naulan päälle vanhingossa astuminen ei ole huomion hakua. Tässä tilanteessa on vain fyysinen kipu, kun taas henkinenkin kipu voi olla toisesta (ulkopuolisesta lähteestä) johtuvaa (vaikkakin oma reaktio on myös osallinen). Tätäkin voi toki laajentaa sillä, että onko masennuksen jatkaminen/siinä vellominen huomion hakua vai jotain muuta, mutta uskon, että tämäkin on tilannekohtaista.

Mielestäni kuitenkin jokainen ansaitsee masennukseen apua. Jos on masentunut, niin kannattaa miettiä, että nauttiiko enemmän siitä avuttomana (avunpyytäjänä) olemisesta vaiko siitä, että kaikki onkin hyvin. Lopulta omat tunteet ovat oman itsensä hallinnassa, mutta ulkopuolisen avun kuten psykiatrin/psykologin avun käyttäminenkin voi toimia. Itse suosittelen sen oman voiman valjastamista. Voit olla iloinen ja iloisempi juuri nyt jos olet se, joten ole se.

Älä yritä, älä halua, OLE.

[Tähtiensusi]

Masennuskin tuntuu nykyään olevan tapa saada huomiota. Siksi kai niitä vertaillaan keskenään. Nuorien keskuudessa tämä masennus tuntuu hieman yliarvostetulta.

Masennus on huomionkerjäystä silloin, kun sitä oikein korostaa ja antaa sen tulla ilmi käytöksillä ja pukeutumisella yms. Muutoin se ei missään nimessä ole mitään huomionkerjäystä. ;P

Kovin vakava argumentti, kuitenkaan ilman mitään perusteluita. Haluaisitko lisätä niitä?

No edelliset käyttäjät taisivatkin sanoa jo kaiken oleellisen. Eihän masennus ole mitään huomionkerjäystä, jos sitä ei tuo toistuvasti julki! Huomionkerjääminen masentuneena on enemminkin sellaista, että olet esimerkiksi koulussa surullisen näköinen ja olet viillellyt vaikka käsivarret (mitä kaikkea tähän nuorten masennukseen yleensä kuuluu) ja pukeudut mustiin.... Ja se, että itket koulussa! Varsinkin tyttöjen piireissä tätä tapahtuu aika usein. Se on juuri sitä kerjäystä.
Mutta eihän mikään mitä ei tuo julki voi olla huomionkerjäystä, koska julkituomisella juuri kerätään huomiota! Mutta jos suret pääasiassa yksin, niin ei sillä kerjätä huomiota.

Vaikka nyt tietysti puhun ihan ristiin, koska yleensä olen ollut sitä mieltä, että ihmisten pitäisi näyttää tunteensa selvemmin.. Koska suuret itsemurhaluvut ovat ehkä osittain sen syytä, että tunteita ei tuoda esille. Mutta liiallisuuksiin ei saa mennä! Apua vain hakemaan, jos pahalta tuntuu.

[Tonza133]

Tuli opittua tänään tärkeä läksy.

Älä IKINÄ luota mopon bensavaloon...

Ja vielä enemmän ärsyttää, että mopon nopeusmittari ei toimi. Toisaalta ei sitä tullut tänäänkään tarvittua. 30 alueella 50km/h...

[Gitarre]

^^ Ompas hyvä mopo kun jo nyt alkaa leviämään

[Tonza133]

^^ Ompas hyvä mopo kun jo nyt alkaa leviämään

Nuo bensavalot näyttää nyt aina mitä sattuu, ja mittarista meni varmaan pyörittäjä/joku vaijeri. Saattaa olla, että otti joku osa vähän iskua jostain kivestä, tms.

Ja monella on mennyt uudestakin moposta tuo mittari rikki...

[blood]

väsyttää

[Zrud]

Maailma tuntuu jälleenkerran taas niin yksinäiseltä paikalta...
Naiset valittaa kun kaikki miehet on sikoja ja hyviä miehiä ei löydy.
Mut sitten ku hyvä mies pyytää kahville nii ne vaa nostaa nokkaasa ja kävelee pois....

On ne ihmiset sitte vaa nii vitu säälittäviä...

[Zrud]

ei ketää oo pitkää aikaa vituttanu nii en viititny edellisee lisää öisätä niin teen uude viestin....

Tänää taas havahduin jo ties kui monee kertaa siihen olotilaan että tyntuu että oon odottanu koko mun elämän jotain...
En tiedä yhtään mitä... mutta jotain. Ja kaikki mite tään kun odotan tuntuu vaan niin turhalta....

[Tonza133]

Kyllä mua eilen vitutti. Olitiin kaverin kanssa ajelemassa hiekkatiellä, kun kaveri päättää yhtäkkiä lyödä jarrun pohjaan, ja pysähtyä poikittain tielle. Itse sitten vedän etujarrun pohjaan ja siitä tietysti lähtee pito, ja kaadun soralle.
Lopputulos: polvessa mustelma, ja naarmuja, hanskat paskana, ja mopon etulokarissa mukavat jäljet.

Pitää varmaan ensikerralla vetää täysiä päin...