Törö törö

Olen kirjoitellut jo pitkän aikaa runoja, joista voisin nyt muutaman tännekin laittaa... Osalla ei ole nimeä, osalla taas on.
Tulkoon yöTulkoon yö,
tulkoon varjot ja kiiluvat silmät.
Tulkoon ahnaat pedot
ja repikööt minut kappaleiksi.
Anastakoot sieluni
ja riistäkööt elämäni.
Minä en ole enää ehjä,
kun olet poissa.
En elä enää,
kun et ole minun vierelläni.
Tulkoon yö ja pimeys,
viekää rakkauteni sirpaleet.
Rikottu peili, yksinäinen kuolemaOlen säröille halkeillut lasi,
jonka raoista veret ovat valuneet.
Sielu on karannut yksinäisyyteen.
Peili ei heijasta kuvajaista niin kuin ennen.
Sen pinta on halkeillut
ja syönyt heijastuvan hahmon kauneuden.
Kymmeniä kuolleita katseita
tuojottaa takaisin.
Veret vuotavat auki viilletyistä ranteista.
Käyvät läpi kuoleman tuskat
yhä uudelleen uuden yksinäisen uhrin kanssa.
Yksinäisyys on kuolematon vihollisemme,
rakkaus on taivaasta laskeutuva pelastaja.
Mutta enkelitkään eivät voi palauttaa sielua
kuolleeseen ruumiiseen,
sitoa auki viillettyjä ranteita,
eikä veri palaa rikkinäiseen lasiin.
(nimetön)
Rakkauden tunnustuksia...
No ei ainakaan!
Enhän mä osaa rakastaa...
...sinua?
Ei! En mä osaa rakastaa ketään.
Mä vaan ajattelen sinua...
Ei sinun ajatteleminen meinaa mitään...
Ei se meinaa...
Tai ehkä mä meinaan...
...oon rakastunut.
Mä myönnän, kun oon jo paljastunut..
Mä ajattelen sinua, mä rakastan sinua....
Ikuisesti.
Hullun innostusOn tämä tunne niin omituinen,
pelottava.
Hirisen kuin hullu
ja nauran yksikseni.
Olla innostuksesta nyt näin jännittynyt,
jäykkänä kuin mikäkin patsas.
Väristä innostuksesta kuin mikäkin husky,
joka on luvattu päästää rekeä vetään.
Ei hitto,
nyt on pakko rauhoittua.
Rauhoitu.
RAUHOITU!
Vedä nyt henkeä.
Noin.
Pitkään.
Ei.
Mä värisen silti.
Mä oon nii innostunut!
Pelottavaa nauraa yksin.
Mä vapisen,
mä vapisen!
Rauha nyt.
Rauha maassa ja lehdet puussa,
vai miten se nyt meni.
Mä ajattelen vain sitä yhtä asiaa.
ARGH!
Ja nyt vielä innostuksesta pyörtyä.
Idioottia.
Elikkäs tässä nyt oli muutama näyte runoistani
