Jeppis kirjoitti:Omasta mielestäni; ei
Tekisi mieli vastata juuri samalla tavalla, mutta päätin kuitenkin vähän tarkentaa kantaani.
Minusta lapsen hankkiminen pitäisi jättää siihen ajankohtaan, kun hetki on oikea. Eli siis kun lapselle voidaan taata mahdollisimman hyvät puitteet kasvaa. Näin ollen epätoivottava raskaus olisi mikä tahansa sellainen "vahinkolaukaus", joka sattuu jostakin syystä väärään hetkeen. Oma löysä moraalini luokittelee abortin siinä tilanteessa oikein suositeltavaksi, kunhan siitä ei tule tapaa.
Se on sitten jokaisen hankilökohtainen asia, että miten se potentiaalinen mutsi käsittelee itse ei-toivotun tai toivotun raskauden, mutta päätöksessä pitäisi aina olla järki mukana. Joillakin menee pää sekaisin, mikäli asiaa ajatellaan mustavalkoisesti: jos "vahinko"lapsen pitää ilman että siihen on valmis, niin vastaan voi tulla huonoja vanhemmuusvuosia - toinen ääripää on taas se ajatus, että jos kuitenkin poistattaa tämän ylimääräisyyden sisältään, niin tulee morkkis siitä että on tapattanut oman tulevan lapsensa.
Onhan tämä melkoista pyörittelyä, sillä en usko, että kovin moni voi muodostaa oikeata mielipidettään abortista ennen kuin sen on käynyt läpi joko itse tai joku tuttavapiirissä. Mikäli tällaisesta ei ole mitään kokemusta, niin linja menee helposti sellaiselle "minä-kyllä-ymmärrän-ja-haluan-eroon-tästä-lapsesta-kun-en-edes-ole-koskaan-ajatellut-hankkia-lapsia" -itsensävedätykselle. Ihminen on kuitenkin suunniteltu(?) lisääntymään, joten eikohän niitä äidinvaistoja ala heräillä yllättävänkin monella heti kun se tavara on sisällä.
Olisihan se myös vaihtelua. Haluaisin nimittäin muistuttaa vielä, että nainenhan ikään kuin kokee abortin/raskaudenkeskeytyksen/keskenmenon keskimäärin kerran kuukaudessa.