Nyt kun tämä (luultavasti) meni musiikkityyliä edustavien näkökulmien käsittelyksi niin puhutaanpa sitten erään ns. "valoistuneen puolen" (älkää viltsut ja kumppanit innostuko, tämä ei liittynyt mihinkään paranormaaliin).

Taisin kuulua siihen ääliömpään porukkaan joskus kun napanuorani leikkaus vielä tuntui. Ja sillä porukalla tarkoitan juuri noita 150-senttisiä, vaatteidensa sisään piiloutuvia "gangsta"-kääpiöitä. Sitten kun joskus koitin tehdä omia sanoituksia niin tajusin, miten tuo hiton "kulttuurina" ymmärretty sössötys (joka nimenomaan saa nämä rokkarimiehet repimään pelihousunsa) on vain pelkkä ojakivistä rakennettu paperinpaino sille valoistuneelle puolelle, eli musiikin tekijöille itselleen. Eihän se siis toimi, että jokaikinen "hoppari/räppäri" tarkoittaa tuota pelkkää faniporukkaa, kai sen musiikin pitää jostakin tulla.

Hevarit ja rokkarit siis toimivat (ainakin useimmat) kummallakin tavalla. Hevin kuuntelijat ovat mukavaa porukkaa ja hevarit ovat mukavaa porukkaa.

Räpin Suomenmestaruuskisojen bäkkärillä kaikki muut räppärit taas olivat hiton mukavaa porukkaa, mutta jokaikinen 20 euroa sisäänpääsystä maksanut, toiselta puolelta Suomea tullut katsoja tuli oikeasti katsomaan niitä tilaisuuden surkeita räppäreitä. Ja Nosturin pihalla sunmuualla syntyi kaameita tappeluita ja kinasteluja kun 20-vuotias Heikki Hevari sattui kävelemään ohi, kaikki hopparit hyökkäsi kasassa kimppuun ensin sanoin ja sitten nyrkein (nyrkein se ei toiminnut kavereilla yhtä sujuvasti kun sanoin ). Eli kaikki muusikot ovat mukavaa porukkaa, mutta hyvä hitto tämä meidän räppäreiden kuuntelua edustava porukka, se on täynnä pölkkypäitä jotka haluavat antaa muille genreille "loistavan" vaikutteen itsestämme. Me olemme ne muusikot, jotka teemme teille sitä räppiä. Älkää tehkö mitään johtopäätöksiä, hyvän Herran tähden..

En edes tiedä, miksi kirjotin näin paljon p**kaa sullottuna melkeinpä samaan lauseeseen. Jos joku edes ymmärsi mitä hain takaa niin propsit sille. Äänestin "molemmat yhtä hyviä".

Sid kirjoitti:Olen täysin varma, että keskustelu kääntyy provoomiseksi muutaman sivun jälkeen, kun kummallakaan osapuolella ei ole muuta sanottavaa, mutta kiistellä on silti pakko.


Mutta mutta.. Itse olen näitä hevimiehiä. Rap ei ole koskaan iskenyt minuun sen yksinkertaisilla taustamusiikilla ja yksinkertaisilla sanoilla.

Musiikista täytyy löytyä soittotaitoa, riffejä ja soolo-osuuksia, jotta sitä jaksaa kuunnella. Myös laulajalla ja biisin sanoituksilla on merkittävä rooli siinä, jaksaako kappaleita kuunnella alusta loppuun. En tule ikinä ymmärtämään ihmisiä, jotka näkevät niissä kappaleissa jotakin, joiden tausta on konemusiikkia ja laulaja hoilottaa kokoajan samoja sanoja.

Mutta Hevi kierrättää usein itseään ja kuulostaa kliseiseltä ja paska hevi onkin paskaa.

Mutta myös paska räppi on paskaa ja yksinkertaiset riimit ovatkin kuraa! Mutta sekä hevi että räppi ovat parhaimillaan loistavaa!

Räppiriimeistä: Toki "sukka - tutka" riimipari on pikemmin hassu ku vakavammin otettava mutta suomessa vähemmän käytetty multirimmailu tuo räppiin lisäpiristettä.. Tämä erottaa räpin muusta musiikista aikalailla.. Jenkeissä ne tämän osaa, suomessa vain Skandaali ja noin kämmenellinen tuntemattomampia artisteja taitaa tämän. Esimerkki toimivasta multiriimistä "kaikkein kuuluisin - raiteilt suistuisi" ja toinen esimerkki "kansalaisen pankki räjähtää usein tee än teel - saksanpaimen rakit räkättää ku ne perään lähtee"
Eli useampi sana rimmaa peräkkäin:
kaikkein - raiteilt
kuuluisin - suistuisi
kansalaisen - saksanpaimen
pankki - rakit
jähätää - räkättää
usein - ku ne
perään - tee än
teel - lähtee

Okei, osa noist rimmaa huonosti mutta kun niit on noi monta peräkkäin niin se kuulostaa hyvälle ja tuota on siis hyvä räppi. Koska siin usein on keksitty joitain uusia riimipareja tai uusia tapoja sanoa asia

Sitten hyvä Hevi taas keksii jotain uutta ja ihmeellistä ja esims Nightwishiä kuuntelee sen taiteellisuuden (Holopaista voi verrata jo klassiseen säveltäjään) takia koska jokainen hänen biisinsä on erilainen Mutta useita, etenkin uusia nimiä, ei jaksa kuunnella koska kappalerakenteet, melodiakulut ja muut on selvästi kopioitu jostain ja sanoituspuoletkin hevissä ovat melko.. samantyyliset ja vähintäänkin liikkuvat samoissa aihepiireissä.

Äänestin että molemmat ovat yhtä hyviä koska molemmista löytyy hyvät ja huonot puolet. Itse kyllä kuuntelen enemmän räppiä mut Nightwishia, Immortalia, Dimmu Borgiria ja Black Sabbathia tulee välil luukutettua

kummo kirjoitti:Dimmu Borgiria ja Black Sabbathia tulee välil luukutettua

Laamanni kirjoitti:Eli kaikki muusikot ovat mukavaa porukkaa, mutta hyvä hitto tämä meidän räppäreiden kuuntelua edustava porukka, se on täynnä pölkkypäitä jotka haluavat antaa muille genreille "loistavan" vaikutteen itsestämme. Me olemme ne muusikot, jotka teemme teille sitä räppiä. Älkää tehkö mitään johtopäätöksiä, hyvän Herran tähden..

Huomattu on.

Räpin musikaalisuudesta omaan myös tiettyjä mielipiteitä, joita tämä luokkatoverini, josta tässäkin taisin mainita, jopa on saanut hieman murrettua. Arvostan itsekin "muusikkona" ihmistä, joka on kiinnostunut ja tahtoo tuoda itseään esille, vaikka sitä osaamistakaan ei niin löytyisi.

Arvostan silti myös virtuosimaista musiikkia ja itselläni on haave joskus sellainen taso saavuttaa. Tahtoisin kuulla mielipiteen näin räpmuusiko(i)lta itseltään, että mikä mielestänne on musiikkinne arvo verrattuna johonkin vaikka klassisen tyylin edustajaan, niin tekniseltä osaamiselta, kuin itse musiikilliselta? Onko mielestänne oikeutettua väittää, että yleisen massan suosion unohdettaessa, musiikkinne(tai ylipäätään mikään populäärimusiikki) olisi yhtä haastavaa kuin vaikka klassinen?

Mutta Hevi kierrättää usein itseään ja kuulostaa kliseiseltä ja paska hevi onkin paskaa.

Mutta myös paska räppi on paskaa ja yksinkertaiset riimit ovatkin kuraa! Mutta sekä hevi että räppi ovat parhaimillaan loistavaa!

Ensimmäinen toteamus on surullisen totta, mutta vaihtaisin sanan hevi populäärimusiikkiin.

Sitten taas tahtosin kuulla että millä perusteella runoilu(joka pahimmillaan on todella alkeellista sanojen ja lyhenteiden sekamelskettä) muuttuu musiikiksi saatuaan taustalle yksinkertaisen rytmijumputuksen ja ylensä koko biisin läpi loppuvan yksinkertaisen melodiakulun ansiosta? Vai onko kyse vaan siitä, että räp on useimmissa tapauksissa sen verran minimaalista musiikkia, että mä en vaan sitä pysty nielemään(luultavasti kyllä, ja osaan arvatakkin, että perusteet liikkuu siinä luokassa, että "vähäinen on kaunista plaaplaaplaa", joka on jossain tapauksissa tottakin, mutta virtuosimaisen musiikin ystävänä en vaan pysty sitä loppupeleissä ymmärtämään sille koko musiikkityylille luontaisena "etuna", sillä monipuolisuus on musta hieno asia)?

Edit: Perkule tuli mieleen jotain mikä mahdollisesti vähentäisi väärinymmärryksiä, ehkä aggressiiviselta räpin vihalta vaikuttavaan kirjoitukseeni, mutta lipsui mielestä. Kirjottelen joskus kun palaa mieleen ja saan inspiksen.

Tuon "paskan hevin" voi jättää väliin ja keskittyä kuuntelemaan niitä hyviä bändejä
Itsekään en kuuntele mitä en halua (wau) mutta pointtini on siis se, että jos vaikka bändin sanat eivät nappaa, en jaksa kuunnella sen enempää Sanathan ovat melkein puolet kappaleesta!

WM_ kirjoitti:Sanathan ovat melkein puolet kappaleesta!

Minulle enemmän kuin 60%

Aqua vitae kirjoitti:

WM_ kirjoitti:Sanathan ovat melkein puolet kappaleesta!

Minulle enemmän kuin 60%

No tässä taas astuu esiin musiikin kuuntelijan ja muusikon näkemykselliset erot.

Mulle musiikki on kauneimmillaan sillon kun se tarina, tunne tilat, mitä tahansa sillä kappaleella halutaan kertoa tai saada ihmiset ajattelemaan ja tuntemaan, on toteutettu sävelillä. Helppohan se on sanailla esim. kuinka joku äijjä on sekopää ja sen takia pilkkoo ihmisiä palasiksi ja vasta tekojensa jälkeen alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset ihmisiin ja alkaa katua(voisi jopa sanoa parantua tästä mielisairaudesta), mutta vaikeaa se on kertoa vain musiikin voimin, silti kun se onnistuu on se mun mielestä tuhansia, ellei jopa miljoonia kertoja kauniimpaa ja taiteellisempaa kuin yksikään verbaalisesti selostettu tarina kappaleessa(yksi pääsyy miksi en arvosta räppiä kummoisemmin, saati pidä sitä järin musikaalisena loppu viimeksi).

Verbaalinenkin tarinointi vaatii, totta kai taitoa, mutta mun mielestä lyriikka on monesti paras lisämausteena sille taustalla vellovalle sävelten ja sointukulkujen maailmalle, jota ei voisi paikata edes kuinka taitavalla sanojen käytöllä. Toki lyyriikkaan perustuvakin musa voi olla hyvää, monesti onkin, mutta mulle se itse musiikki on se todellinen taidon näytös.

Lyriikkaan pohjautuva musiikin kuuntelu on elementti, jota laulajat pitävät tärkeänä, tai yleisesti myös tyypillinen "pelkkä" musiikin kuuntelija. Mitä helpompi siihen biisiin on samaistua, sitä miellyttävämpänä se musiikki koetaan ja taas ihminen, joka ei musiikista loppu viimeksi muuta tiedä kuin "mikä mun mielestä kuulostaa hyvältä", samaistuu helpommin tähän verbaaliseen kuvailuun taitavan sävelten käytön sijaan. Taitava muusikko näkee/kuulee sitä sanahelinää syvemmälle.

Kumpaa meistä pidät enemmän musiikin kuuntelijana kuin muusikkona?
Toki jotta voin RAKASTAA kappaletta, sanojen on osuttava vähintään 100% kohdalleen..

Vic Rattlehead kirjoitti:millä perusteella runoilu(joka pahimmillaan on todella alkeellista sanojen ja lyhenteiden sekamelskettä) muuttuu musiikiksi saatuaan taustalle yksinkertaisen rytmijumputuksen ja ylensä koko biisin läpi loppuvan yksinkertaisen melodiakulun ansiosta? Vai onko kyse vaan siitä, että räp on useimmissa tapauksissa sen verran minimaalista musiikkia, että mä en vaan sitä pysty nielemään(luultavasti kyllä, ja osaan arvatakkin, että perusteet liikkuu siinä luokassa, että "vähäinen on kaunista plaaplaaplaa", joka on jossain tapauksissa tottakin, mutta virtuosimaisen musiikin ystävänä en vaan pysty sitä loppupeleissä ymmärtämään sille koko musiikkityylille luontaisena "etuna", sillä monipuolisuus on musta hieno asia)?

Edit: Perkule tuli mieleen jotain mikä mahdollisesti vähentäisi väärinymmärryksiä, ehkä aggressiiviselta räpin vihalta vaikuttavaan kirjoitukseeni, mutta lipsui mielestä. Kirjottelen joskus kun palaa mieleen ja saan inspiksen.

Minähän sanoin että paska räppi on paskaa.. Yksinkertaiset riimiparit vain eivät kuulu räppiin. Suomi onkin siksi jäljessä ja oikeastaan voisi sanoa harhaanjohdettu tämän takia.

Sanat ovat minulle tottakai enemmän kuin 70% biisistä.. Tausta on parhaillaan silloin kun se tukee sanomaa tai haettua tunnetilaa.

Vic Rattlehead kirjoitti:Verbaalinenkin tarinointi vaatii, totta kai taitoa, mutta mun mielestä lyriikka on monesti paras lisämausteena sille taustalla vellovalle sävelten ja sointukulkujen maailmalle, jota ei voisi paikata edes kuinka taitavalla sanojen käytöllä. Toki lyyriikkaan perustuvakin musa voi olla hyvää, monesti onkin, mutta mulle se itse musiikki on se todellinen taidon näytös.

Totta ja siksi erottaisinkin räpin muusta musiikista koska harvoin pop biiseissä odotetaan, vaaditaan tai arvostetaan sanoihin panostamista (nyt en tarkoita sanomaa tai miten nätisti jokin on sanottu vaan sitä rakennetta. kun haetaan multirimmailua josta mainitsin aiemmassa viestissä)

Sitten se mitä arvostan musiikissa on tietenkin uudet asiat.. melodiat, kappalerakenteet yms yms yms.. mitä uudempi/tuoreempi, sen parempi. Siksi Klassinen onkin niin koistavaa koska kaikki on lähtenyt siitä ja se on niin monipuolista. En paljoa sitä kuuntele mutta arvostan.. arvostan aina juuria musiikin suunnassa kuin suunnassa.. niin rockissa, jazzissa kuin nykypopissakin.

Ainiin ja miksi arvostan uusia asioita: En arvosta sitä artistia joka tieää mikä sytyttää yleisön tai myy eniten vaan sitä joka oikeasti itse on keksinyt jotain. Otetaan MJ esimerkiksi.. tyyppi sävleti ja sanoitti kaiken itse ja oli aallonmurtajana monella alalla mm. koreografeissa. En arvosta jäbää myynnin takia vaan sen taiteellisuuden

Öhh.. jos en vastannut kaikkiin avoimeksi jätettyihin kysymyksiin ni kysykää niitä xD

WM_ kirjoitti:Tuon "paskan hevin" voi jättää väliin ja keskittyä kuuntelemaan niitä hyviä bändejä
Itsekään en kuuntele mitä en halua (wau) mutta pointtini on siis se, että jos vaikka bändin sanat eivät nappaa, en jaksa kuunnella sen enempää Sanathan ovat melkein puolet kappaleesta!

Ainiin tähän piti vastata kans

No mutta mie en tee hätiköityi johtopäätöksiä. Kuuntelen vähintään 3 biisiä artistilta ennenkuin päätän sen skipata. Ja joskus väkisin kuulee paskaa musaa esim keikoilla on lämppäreitä ja baareissa sie voit vaikuttaa siihen mitä soi mut et koko soittolistaan.

Kuuntelen joskus myös paskaa musaa osittain tahallani ihan vain jotta osaan arvostaa hyvää ja en ala pitää sitä itsestään selvyytenä. Tämä johtuu myös osittain siitä etten koskaan keskeytä paskaakaan leffaa koska oli se miten ennalta-arvattava tai huonosti näytelty tahansa ni mie aion katsoa sen loppuun.. Koska loppuratkaisu saattaa ollakkin yllättävän hyvä. Sama on musiikilla.. saatat alkaa tykkäämään aluksi huonona pitämästäsi biisistä tai jopa artistista/bändistä (minulle kävi näin mm Kanye Westin suhteen.. ja Emineminkin.. toisaalta myös MJn ja Spaissarien suhteen)..

Kuuin kyllä aika osuvan tiedon mistä sana RAP tulee.

R = Retards
A = Attempting
P = Poetry

<3

Koita seuraavalla kerralla uudella informaatiolla, Zrud.

Ja mitähä sä tolla meinasit ?

Zrud kirjoitti:Ja mitähä sä tolla meinasit ?

Ehkä se oli hälle wanha.. Minulle ei ja aiheutti pienen piristyksen hetkeen

Besides it´s funny because it´s true.

indeed.

Nonni, tämä kohtaloiden kaksintaistelu voisi vaikka päättyä, kiitos.

And you bet there's nothing retarded in nerdcore!

Ite olen hevi musikiin kuuntelia "hevari" jo teinistä lähtien, en voi sietää räppiä, se kuulostaa minun karvassani käuhealta. Mutta 80 luvulla oli Raptori niminen Bändi jonka musiikki tykkäsin/tykään siloin täällöin kuulla.

Hevi on parempaa, en ole vielä törmännyt yhteenkään Räppi/HipHop biisiin josta olisin pitänyt, melodisesta hevimusiikista löytyy eniten suosikkibiisejäni. Melko kaikkiruokainen kuitenkin olen jos biisi on hyvin tehty.