Eli tuolla Räppi aiheessa tuli suurta kiistaa näistä musiikkityyleistä jotenka ajattelin tehdä erikseen aiheen sille kinastelulle ettei se aihe pilaannu : )
Omasta mielestäni Hevi on paljon parempaa ja perustelut siihen voitte lukea tuolta Räppi aiheesta ...

Aika tulenarka aihe, mutta katsotaan miten tämä tästä etenee. Itse pidän enemmän metallista. Musiikkityyli iski jo alakoulussa.

Olen täysin varma, että keskustelu kääntyy provoomiseksi muutaman sivun jälkeen, kun kummallakaan osapuolella ei ole muuta sanottavaa, mutta kiistellä on silti pakko.


Mutta mutta.. Itse olen näitä hevimiehiä. Rap ei ole koskaan iskenyt minuun sen yksinkertaisilla taustamusiikilla ja yksinkertaisilla sanoilla.

Musiikista täytyy löytyä soittotaitoa, riffejä ja soolo-osuuksia, jotta sitä jaksaa kuunnella. Myös laulajalla ja biisin sanoituksilla on merkittävä rooli siinä, jaksaako kappaleita kuunnella alusta loppuun. En tule ikinä ymmärtämään ihmisiä, jotka näkevät niissä kappaleissa jotakin, joiden tausta on konemusiikkia ja laulaja hoilottaa kokoajan samoja sanoja.

On itsestäänselvää, että suurin osa hevimuusikoista on taitavempia ja parempiakin muusikoita kuin rap-muusikot. Mutta kuten sanottua, rapissa tärkeämpää oli ainakin ennen se sanoma, eikä niinkään musiikin erinomaisuus. Tämä luo ihan hyvän vastapainon sille kun toiset tekevät arvostettua musiikkia ihan vain huvikseen, ilman sen suurempaa merkitystä. Heavy on edelleenkin lähempänä sydäntäni kuin rap, mutta merkitsin kuitenkin tuon yhtä hyviä -kohdan. Minä itse löydän hyvän musiikin hyvistä lyriikoista ja sampleista täysin samalla tavalla kuin kahdenkymmenen minuutin sooloista, ja abstrakteista aiheista, joita monet kutsuvat "neroudeksi".

Toisille rap on siis pelkkää jumputusta, samalla tavalla kuin joillekin hevi on pelkkää päätöntä huutoa. Opetelkaa vain katsomaan genrejä laajemmalta kuvakulmalta.

Rapin ja hevin ainainen vastakkainasettelu muuten on aika huvittavaa. En minäkään jaksa paljoakaan kuunnella sellaista perusheviä enää, ja olenkin etsinyt sen takia hevimusiikkia, johon on otettu vaikutteita eri musiikkigenreistä, myöskin rapista.

Itse kuuntelen vähän kaikkea genrestä riippumatta, joten en ala väitellä asiasta.

Molemmat ovat itselleni yhtä hyviä. En pahemmin kumpaakaan musiikia kuuntele, mutta muutama ihan kiinnostava artisti löytyy molemmista genreistä.

Noh, räppi tietysti, sama juttu kun Gitarrella, voit lukea perusteluni Räppi-aiheesta

Mitä jos pistettäis lukkoon koska ei tässä keskustelussa ole mitään järkeä ja ennenpitkään menee tappeluksi.

Edelliseen viestiini lisäyksenä tämä on kuitenkin täysin mielipide asioita ja ne tunnetusti menee suurimmaksi osaksi tappeluksi aina kun ottaa esim: Tälläisen aiheen esiin.

Joo kyllä se Hevi voittaa ylivoimaisesti räpin/hip hopin

Sanoisin, että rock, mutta jos näistä kahdesta pitää valita, niin kyllä se sitten heavy on.

Laitoin "yhtä hyviä", koska en pidä kummastakaan.
Minusta tälläinen 'riita' hevaraiden ja hoppareiden välillä on... aika tyhmää,

Mielipideasioista ei voi kiistellä, ja olen varma, että tästäkin kehkeytyy mukava off-topikki riita.
En tajua, miksi tälläinen topa piti tehdä.

Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, joten on turhaa alkaa pohtimaan meneekö homma läskiksi vai ei. Kun asia on ajankohtainen, niin asialle tullaan kyllä tekemään jotain.

Heviä tieteski : D

Yhtä hyviä. Vihaan molempia tasapuolisesti.

Yhtä hyviä, kun kyse on hevistä. Ennempää kuuntelen räppiä, mitä heviä. Mutta en paljoa kuuntele räppiä.

Musiikki on sitä, minkä ihminen itse omalla korvallaan tulkitsee musiikiksi. Vaikka linnunlaulun tai puron solinan tai puiden lehtien kahinan, tms.. IHAN HELVETIN YKS LYSTI !

En lähtisi tästä aiheesta tappelemaan ! Räppääjiä haukutaan että he eivät osaa tehdä "KUNNON" musiikkia ja jauhavat aina samaa paskaa, AINA rahasta, naisista ja autoista.

Hevareita ja metal -musiikkia kuuntelevia haukutaan ÄRSYTTÄVÄN NAURETTAVAN STEREOTYPISELLA tavalla rasisteiksi ja kylmiksi ihmisiksi, vaikka useimmat hevarit ja metal -musiikin kuuntelijat minun mielestäni ovat älyttömän mukavia.
Gootitkin mielletään kylmiksi, angstisiksi, vaikka ihminen voi olla ihan erilainen sisimmiltään.

Nää ihmiset vaan sattuu tykkäämään siitä musiikista mistä tykkää,
KOSKA SE KUULOSTAA PARHAIMMALTA SILLE OMALLE KORVALLEEN.

Ja sanon että genrekovaisuus on vajaata... Minä kuuntelen nimenomaan sellasia KAPPALEITA, mitkä kuulostaa mun korvaan mukavalta, mutta se nyt sattuu kyllä olemaan tämä MOTOWN -musiikki mikä muhun parhaiten uppoo, mutta kyllä menee muutamia hevikappaleitakin ja metal -musiikkiakin, esimerkiksi mun mielestä Dream Theaterilla on ihan hyviä kappaleita.

Ja sitten kun kuuntelen heviä tai metallia, niin sekö estää mua kuuntelemasta sitten räppiä ? EI NÄIN.

Ei tästä nyt niin hirveetä haloota pitäisi nostaa, et KUMPI ON PAREMPI.
Pääasia on se että tyypit, nää artistit ja bändit osaa genressään hommansa ja tekee sellasta musiikkia josta myös itte tykkäävät ja josta faninsa tykkäävät.

Ärsyttää tää et, esimerkiksi kauheen moni bändi on aikoinaan tehny hyvää musiikkia ja sitten vituttaa se, kun ne on valtavirran mukana siirtyny tekemään sellasta, mitä muka tää uus sukupolvi kuuntelee, ET SAIS NIITÄ LEVYJÄ MYYTYÄ JA SILLEI. Olis se kiva kuulla jos joku pysyis siinä samassa mitä ennenki on tehny.

Mut tällänen v*tun levy ja artistitehtailu v*tuttaa, "otetaampa tosta nyt tollanen tyyppi ja kokeillaa et mitä se osaa ja miten saadaan myytyä tolla ja taottua rahaa" "Jos se myy, ni avot, jos ei, ni pistetäänpä levy-yhtiöstä pihalle!"

Mariah (Mun lempiartisti) oli vuoden Virgin -levy-yhtiöllä 2001 ja kun se ei sattunu myymään Glitter -elokuvasoundtrackillaan paljon hevonp*skaakaan niin se maksettiin ulos sieltä (Jos toi levy ei olis ollu elokuvan kylkiäinen ni olis varmasti myyny enemmän).
No sitten, katotaampa kuka vuonna 2005 myy 10,5 miljoonaa kopiota The Emancipation Of Mimi -albumilla. Mariah is back !

Noh, poikkesinpa aiheesta, mutta minun mielestä on kuitenkin turha tapella, että kumpi on parempaa.

Suomi on ehkä enemmän mieltyny raskaampaan musiikkiin ja sen huomaa musiikkitelevisioiden ja sun muiden tarjonnasta.
Silti ei pitäisi liikaa näyttää ainoastaan sitä samaa, UUTTA ja samoja GENRE -LAJIN MUSIIKKIVIDEOITA televisiossa. Radioissakin menny vähän samanlaiseks tää homma.

No en nyt yhtyisi tuohon että televisiosta ja radiosta tulisi enemmän Heavya/metallia kuin esim räppiä. Jos katsot esim The Voicea niin etpä sieltä paljonkaan näe raskaanpaa musiikkia korkeintaan jotain yksittäisiä hittejä.

FOR HEAVY METAL WE WILL DIE!!!
Siis räpissä soi koko ajan vaan sellanen jumputi, jumputi ja joku tyyppi puhuu riimeillä.
Hevissä taas on kaikki soittimet hyvässä käytössä ja kakki lalu-ääni nuotillen !!!

Genrerajoittuneisuus on ehkä yksi surkeimmista asioista mitä ihmiselle voi tapahtua musiikin kuuntelussa.
Naurettavaa, että yksikään yli 15-vuotias rupeaisi tuohon "kuuntelen metallicaa, en voi kuunnella three 6 mafiaa vaikka tykkään..."
"kaverit naurais jos luulis et tykkään hevistä, iron maiden on kyllä ihan jees mutta en myönnä."

Naurettavaa.

En vaan tajua teitä. Kuuntelen molempia, en kuuntele kumpaakaan. "Hevi" (Heavy Metal?) kuuntelen oikeastaan vain Manowaria, räp/hiphop oikeastaan vain Julmaa-Henkkaa. Oonko nyt sitten jotenkin genrepetturi kummallekkin puolelle?

Miksi aina juuri näiden kyseisten musiikkityylien fanit tappelevat jostakin näin turhasta? Miksei ikinä mun silmiini ole sattunut esim. jazz vs. blues genretappeluja? Veikkaanpa että koska keski-ikä fanien keskuudessa on yli tuon maagisen 13-vuotta.