Niin, eli tässä tämä mieltä painava asia:
Eli, päivä oli viime lauantai (23.5.), oli muistaakseni myöhäisilta, kuuntelin tyttöystäväni Tanjan kanssa siinä musiikkia tietokoneelt, sillä hän halusi kuunnelluttaa minulle omaa musiikkiansa, jota en ollut kuullut... (Olen ala-asteelta asti ollut lievässä uskossa paranormaaliuuteen, mutta olin melkei unohtanut sen kaiken, kunnes Tanja sai minut siihen mukaan, kun alkoi kertomaan ja kaikki muistui mieleen, siitä lähtien, koettuani kaikenlaista, olen vahvasti uskonut yliluonnolliseen taas.)
Sitten aivan yhtäkkiä, kesken musiikin kuuntelun, tuli TODELLA outo fiilis ja kysyinkin häneltä:
Minä: "Tanja... Kuin kauan oon tuntenu sut?"
Tanja: "No... Miten nii?"
M: "On vain... fiilis et muistan sut kauempaa... ku oon tuntenu..."
T: "Ai niinku... edellisest elämäst..."
M: "Nii... tai... en oo varma" (kävin täs vaihees tosi hitaalla ja oli tyhjä olo)
M: "Eiku... JOO! Oon tosi varma siitä nyt... en vain tiä mis suhteessa tai millä taval oon sut tuntenu..."
T: "Ai... no okeii..." *kääntyy takas tietokoneen puoleen*
M: "Ta---Tanja..." ALOIN ITKEE AIVAN HYSTEERISESTI! Yhtäkkiä! Kerrompa miksi:

No, olin siinä hetken aikaa silmät kiinni, ja nojasin Tanjaan, Sitten välähti, ja otin syvään henkeä:
tämä "Välähdys" Oli ihminen lentämässä ikkunan läpi parvekkeelle, ja sieltä kaiteen yli. en nähnyt pudotusta maahan kokonaan, vain sen kun ihminen tippui parvekkeelta.

Tästä siis tavallaan puuttuu pieni pala, kahden näyn välissä(kin) tapahtui jotain jos luette ämän "oikein" (JOO ANTEEKS, TIEDÄN ETTEI KOVIN MONI OO SAANU TÄSTÄ VIESTISTÄ SELKOA)

Tuli parin sekunnin tauko ja sitten näin sen ihmisen juuri pari metriä ennen kivetystä (tämä on merkittävää, se ei ollut asfalttia) ja se mätkähti kivetykseen. Aloin itkeä kun tämä toistui pari kertaa, tämä toinen näky, jossa tippui pari metriä mätkähtäen maahan. Ensimmäisestä välähdyksestä tajusin, että oli pudotusta ainakin yli 5m. reilusti enemmän. Toka näky alkoi kesken tiputuksen ( pari m. pudotusta ja mäts!) Kunnes näin tippuneen kasvot, ne eivät olleet omani, mutta tiesin, että minä olin se, joka oli tippunut, ja Tanja liittyi tähän näkyyn jollain tavalla, en tiedä miten, se vain tuntuu siltä. Näin pilkahduksen eloa silmissäni sekunnin sen osuman jälkeen, jonka jälkeen silmistä, ja koko ruumiista "elämä kaikkosi" huomasi, miten se loppui, valui pois. (En oikeen osannu selittää, mutta te ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan kun "elämä valuu pois" )
Olin tippunut katukivetykselle, päälläni farkut ja musta paita (kai?) ja maisema vaikutti Lontoolta, rakennuksesta, vanhasta katukivetyksestä, ja etenkin vanhasta katulampustapäätellen, joka muistuttaa niitä, joita on vanhassa Helsingissä tai jossain päi Tamperetta tms. tiedätte kyllä, sellaisia millaisia Lontoos on.
Vähän niinkuin tällainen:
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub ... 78541319...
Mutta, muistakaa, että lamppu, tai katukivetys ei voinut tavallaa "sijoittua samalle aikakaudelle" kuin näkyni, sillä olihan minulla farkut ja musta paita, joten mihin näkyni sijoittuu, voi olla "uusvanhaa aluetta" tai katulamppu(muistutti jotai 1800-1900 lukua?) saattoi olla "uusvanha", tai kaupunginosa jossa tämä tapahtui, oli "vanhaa kaupunkia" (jollaisia osia on ties kuin mones kaupungis ympäri maailmaa.)

Yhteenveto= Kuolin jossain päin maailmaa, jossa oli jtn uusvanhaa tai se oli vanhaa kaupungin osaa (Saattoi paikka olla hyvinkin Lontoo) Kuolin lentämällä parvekkeen ikkunan läpi, parvekkeen kaiteen yli, tippumalla n. 5-10 m korkeudesta, joko itsemurhana tai jonkun surmaamana. (mahdollisesti. edel. elämäs Tanja jätti ja tapoin näin itseni, tai Tanja surmasi [saattoi olla joku/jotain muutakin kuolemaani liittyen?])
Iältä olisin arvioinut itseni tässä näyssä suhteellisen nuoreksi, 23-30 v.

Mutta aloin siis itkemään kun tajusin, että se olin minä, saatoin hetken elää vielä edellistä elämää, ehkä sekunnin murto-osan, joka selittäisi, miksi rupesin sillä tavalla itkemään. (Itken nykyään harvoin, ja siihen vaaditaa TODELLA TODELLA paljon että alan itkeen.)
Sitten olin koko illan hiljaa, yrittäen miettiä tuohon ratkaisua, mutta Tanja, paranoormaaleissa tapauksissa kokeneempana sanoi vain, että "Et voi miettiä sitä läpi, se vain SELVIÄÄ joskus."
Kerroin tämän yhdelle kavereistani joka vain kuittasi sen hallusinaatioksi, tai että minulla olisi skitsofreniaa... Hän ei usko tällaiseen.

Mutta, on aina parempi jos voitte vastata sähk. postiin (maidenfani.1@hotmail.com) henkilökohtaisesti, toki tännekkin voi viestiä jäättää

P.S. Minulla on ad/hd lääkitys, mutta en ota niitä viikonloppuisin, ja ne kuuluu ottaa aamulla vaikutusaika 10 h joten se olisi anyways ehtinyt jo kulua, olin pirteä, ei huimannut tai ollu sairas olo.

... Mitä? Nyt tuli kyllä aika sekalainen olo tuon tekstin luettua... Siis näit itsesi putoavan jostain paikasta... Kiinnostavaa. Jos sait jonkinlaisen ad/hd kohtauksen tai jos se oli silkka harhannäky? Tai jos näit ennustus näyn? EN kyllä tiedä miten tähän vastata... Sanoisin että tähän ei liity mitään paranormaalia, saattoi olla pelkkä kohtaus. Tai sitten ei...

Itselläkin vähän sekava olo jäi tuosta. Siis olitte koneella kaverisi Tanjan kanssa. Rupesit miettimään tunnetko Tanjan jostakin "kauempaa". Ja sitten näit mielessäsi kuinka joku ei sinun näköinen, mutta jonka ajattelit olevan sinä, putosi ikkunan läpi kadulle ja kuoli?

Vaikea nyt mennä mitään sanomaan koska itse ei tuota kokenut. Veikkaisin nyt silti että ihan perus mielikuvituksen tuotetta. Olitte juuri puhumassa/katsomassa/muistelemassa paranormaaleista asioista ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oma tulkintani on vastaava. Tunnereagtiosta päätellen uskoisin kyseessä olevan aidon muiston entisestä elämästä. Pelkäätkö muuten korkeita paikkoja? Joskus entisistä elämistä saattaa jäädä myös traumoja, tosin tuo kuolema oli aika äkillinen, että se ei välttämättä siirtynyt tähän elämään.

Itse olen myös saanut aika vahvoja muistoja/kokemuksia entisistä elämistäni. Niihin liittyy yleensä aina vahva tunnereagtio, josta oman kokemukseni perusteella erottaa mielikuvituksen. Myös henkilöitä kohdatessani on tullut vahva tunne, että olen saman henkilön tavannut joskus entisessä elämässä, mutta en ole saanut näihin visuaalista varmennusta/tarkempaa muistoa.

Sinun kannattaa tutkailla ja pohtia tuota mielikuvaa, niin löydät sen oman totuutesi.

Kirjoitan tämän tähän aiheeseen nyt.. Omia kokemuksia siis, en näe tai tunne mitään entisestä/tulevasta. Vaan välillä päässä välähtää jokin valo, vihreä ja kaikki tuntuu epätodelliselta, aika tuntuu hidastuvan tajuttomasti ja tuntuu, että en tajuaisi sinä hetkenä yhtään mitään vaan kaikki mitä ympärillänikin olisi olisi harhaa tjsp. Sitten havahdun siitä ja tuntuu kuin se olisi kestänyt monta minuuttia vaikka se kestää hyvällä tuurilla edes sen sekunnin. Ruvennut jotain sairautta tässä pohtimaan

Minullakin on käynyt sellaisia "hidastuskohtauksia". Kerrankin pelasin pesäpalloa ja tyyppi löi pallon se lentää huimalla vauhdilla päätäni päin ja pim! Kaikki hidastuu. Näen pallon lentävän, mutta se liikkuu hitaasti. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja vedän pääni taakse ja pim! Pallo suhahtaa ylitseni ja kaikki on normaalia. Mistäköhän nuo johtùvat?
Tais mennä vähän off-topiciksi

Melkein samalla tavalla käynyt myös minulle, tiputan Frezza mocca pullon lattialle, kohtaus ja saan otettua sen kiinni ihmeen kaupalla juuri ennen kuin osuu lattiaan..

Ei mikään outo ilmiö kansan keskuudessa. Tällaista ilmeisesti tapahtuu yleisestikin, allekirjoittanut sanoo.
Oli se sitten tarkempi keskittyminen tai mikä tahansa, yliluonnolliseksi en menisi datan pohjalta väittämään.

Tässä miun näkemys slipknotrulez:in selitykseen. Itse en saanut selvää aloituspostaukesta... :/

slipknotrulez kirjoitti:... Mitä? Nyt tuli kyllä aika sekalainen olo tuon tekstin luettua... Siis näit itsesi putoavan jostain paikasta... Kiinnostavaa. Jos sait jonkinlaisen ad/hd kohtauksen tai jos se oli silkka harhannäky? Tai jos näit ennustus näyn? EN kyllä tiedä miten tähän vastata... Sanoisin että tähän ei liity mitään paranormaalia, saattoi olla pelkkä kohtaus. Tai sitten ei...

Heh, mitenköhän voit saada tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä kohtauksen, joka vielä johtaisi hallusinaatioihin?

Hehheh, tosiaan itseänikin tuo ADHD kohtaus hymyilytti.. Mutta tuohon minun "kohtaukseen" olisi kiva saada joltain saman kaltaisia kokemuksia, tai kertoa mistä voisi olla kyse. Tuo nyt siis on aivan normaalia kun välillä tulee sellainen, että kaikki hidastuu ja ottaa jonkun esim kiinni. Mutta tuo minua pelottaa kun välähtää se valo mustalla taustalla ja tulee se omituinen fiilis.

Monissa autokolareissa ym. lähellä kuolemaa tilanteissa tulee tällaisia hidastuksia. Aivot jotenkin ilmeisesti reagoivat vaaralliseen tilanteeseen ja tämä mahdollistaa nopeamman reagtiokyvyn. Saman tilan aikaansaaminen esim. jalkapallossa tai jääkiekossa maalivahtina ollessa olisi hyödyllistä.

Joissain tapauksissa tämän lisäksi vielä oman elämän tapahtumat vilisee silmissä, joka on myös hyvin mielenkiintoinen efekti.

OKEII!
Tähän on tullu hämmästyttävän paljon vastauksia sillä aikaa kun en oo ehtiny olla täällä. Joo, Tanja OLI mun tyttöystävä silloi ku tuon kirjoitin. MUTTA:
AD/HD-potilaat, eivät saa kohtauksia varsinkaa sellaisia missä olisi harhnäkyjä, tiedän, että selitän kaiken monimutkaisesti.
Joo, ja en ARVELLUT sen putoajan olevan minä, tiesin sen sisimmässäni, ja hämmästyttää tämä vieläkin. Olen nuori ja tyhmä, mutta itse pidän tätä paranormaalina, sillä minulla ei ole epilepsiaa/psykoosia/skitsofreniaa tai muutakaan "tautia" joka selittäisi tämän. EN OLLUT sillä hetkellä lääkkeiden VARSINKAAN HUUMEIDEN tai alkoholin vaikutuksen alaisena
Concerta lääkkeet (ad/hd) on 36 mg ja se on katsottu minulle sopivaksi, ei ole sivuvaikutuksia, enkä samaisena päivänä ollut edes sitä ottanut.
(enkä vielä vissiin osaa käyttää tätä foorumia, sori D)

Wespa kirjoitti:Oma tulkintani on vastaava. Tunnereagtiosta päätellen uskoisin kyseessä olevan aidon muiston entisestä elämästä. Pelkäätkö muuten korkeita paikkoja? Joskus entisistä elämistä saattaa jäädä myös traumoja, tosin tuo kuolema oli aika äkillinen, että se ei välttämättä siirtynyt tähän elämään.

Itse olen myös saanut aika vahvoja muistoja/kokemuksia entisistä elämistäni. Niihin liittyy yleensä aina vahva tunnereagtio, josta oman kokemukseni perusteella erottaa mielikuvituksen. Myös henkilöitä kohdatessani on tullut vahva tunne, että olen saman henkilön tavannut joskus entisessä elämässä, mutta en ole saanut näihin visuaalista varmennusta/tarkempaa muistoa.

Sinun kannattaa tutkailla ja pohtia tuota mielikuvaa, niin löydät sen oman totuutesi.

Joo-o on hyvä juttu että joku ei tyrmää tätä kokemustani täysin. olen huomannut että on valitettavaa, että täällä foorumilla melkein kaikki tyrmäävät toisten kokeukset, sekä heidän kokemukset tyrmätään. Ja itseasiassa pelkään korkeita paikkoja, mutta vain tietyissä tilanteissa. KUTEN jos kiipeän puuhun, ja tulee kova tuuli, pelkään kuollakseni. Tai jos kiipeän tikkaita ja ne liikkuvat tai tärisevät vähänkin, tai jos olen jossain korkealla ja kaverini alkaa pelleillä: "haa nyt tiputan sut!"-tyyliin, ni huudan ko joku pikkutyttö aika normia, ja nuo oli huonoja esimerkkejä, mutta pelkään korkeita paikkoja muutenkin... saatan postata tänne muitakin erittäin outoja tapahtumia, mitä minulle on sattunut, mutta en ole tällä hetkellä kotona, ja olen kipeänä, joten en jaksa mutta kiitoksia kaikista kommenteista

ShadowPeople kirjoitti:Kirjoitan tämän tähän aiheeseen nyt.. Omia kokemuksia siis, en näe tai tunne mitään entisestä/tulevasta. Vaan välillä päässä välähtää jokin valo, vihreä ja kaikki tuntuu epätodelliselta, aika tuntuu hidastuvan tajuttomasti ja tuntuu, että en tajuaisi sinä hetkenä yhtään mitään vaan kaikki mitä ympärillänikin olisi olisi harhaa tjsp. Sitten havahdun siitä ja tuntuu kuin se olisi kestänyt monta minuuttia vaikka se kestää hyvällä tuurilla edes sen sekunnin. Ruvennut jotain sairautta tässä pohtimaan

Sama minulla viime viikolla kaupungissa... Kaikki tuntui muuttuvan bullet timeksi ja aika hidastui, äänet katosi melkein kokonaan, mutta oli hyvä fiilis, liikuin itse normaalinopeutta... kesti about 15 sekkaa, ja varmaa ihmiset kattonu et mitä vittua teen ku pyörin siin iha innoissaa ja kattelin ympärilleni

Jaarno kirjoitti:Veikkaisin nyt silti että ihan perus mielikuvituksen tuotetta. Olitte juuri puhumassa/katsomassa/muistelemassa paranormaaleista asioista ja siitä se ajatus sitten lähti.

Joo sori näistä siteerauksista jms.
Kirjoitin tuon alkup. viestin aika huonosti. Me ei sillä hetkellä puhuttu paranormaaliuudesta. Välillä kun vain innostun kertomaan, lopputulos on sekava, joten olen pahoillani jos ette tajua tota DD

Just äske ku heräsin... näin taas pitkästä aikaa unta...
Unta jossa keskustelin vähänaikaa sitten poismenneen mummon kanssa.
EN enää tarkalleen muista mistä me puhuimme mutta yhdessä vaiheessa
me pelasimme tennistä paljon nuoremman mummoni kanssa, ja pystyin sanomaan hänelle ne kaikki asiat mitä en ehtinyt ennen kuin hän kuoli. En tiedä ilmestyikö hän minun uneeni vai oliko se vain puhdasta unta...
Mutta tuolla oli minulle paljon tunne arvoa.

Tuo kohtauksesi oli kyllä jännä. Voi olla joku aivosähköhäiriökin, tai sitten ei.

Minulla on itsellänikin ollut noita monen mainitsemiä "hidastumisia". Tuntuu, että kuva maailmasta pätkii joskus näkökentässä jos on hieman väsynyt. Pätkii siis tyyliin vanhan ajan kelafilmi, joka "nyppii", jos joku tajuaa mitä tarkoitan.
Olen miettinyt, että liittyykö se migreenitaipumukseeni.

Alkaa häirittee nää unet pikkuhiljaa...
Tänäkin yönä en muista yhtään mitään mitä unta näin. mutta heräsin siihen kun itkin o_o'
Mitähä miuki päässä o vikana.

Zrud kirjoitti:Alkaa häirittee nää unet pikkuhiljaa...
Tänäkin yönä en muista yhtään mitään mitä unta näin. mutta heräsin siihen kun itkin o_o'
Mitähä miuki päässä o vikana.

Kaks vaihtoehtoa, kaikki tai ei mitään.

Mutta joo seriously, itekkin joskus herännyt itkien jos oon nähnyt todentuntuista unta vaikka, että äiti on kuollut tjv. Samalla tavalla herään hyvän tuulisena jos koen unessa oikeen sydäntälämmittävää rakkautta.

Jos et muista niitä unia niin kyse voi olla jostain mitä alitajuisesti et halua muistaa tj. Airot nou mutta soutaa pitäs..

Jos ei muista unta on herännyt "väärään aikaan", en muista tarkalleen, mutta jos on herännyt tietyn unen vaiheen aikaan, ei muista untaan.