Intiaani kirjoitti:Ateisti ei usko Luojaan, joka asuu hänen sisällään. Näin on joku asian osuvasti määritellyt.
tuputhy kirjoitti:Kuten keskustelun avauksessa sanotaan: Kaikki mielipiteet sallitaan ja jokainenhan muodostaa omansa kokemustensa perusteella. Ei minulla ole tarvetta väenväkisin "käännyttää" ketään, vaikka tietysti oma mielipiteeni on se oikea, siis MINUN mielestäni! Ihmettelen vaan, miksi ei enää tuhansiin vuosiin ole kehittynyt uudenlaisia ihmisiä jostain ameeboista tai apinoista.. -Jos sitten uusiksi ihmisiksi ei lasketa noita avaruuden olioita, jotka kai kuitenkin olivat olemassa jo ennen meitä.
Turri kirjoitti:Katolinen kirkko lienee klassinen esimerkki siitä, miten itsessään hienoa ja kaunista uskoa voidaan käyttää juurikin maallisen vallanhimon työkaluna. Katolisen kirkon ja paavi-instituution pimein aika sijoittui mielestäni juuri keskiaikaan ja renessanssiin. Tuolloiset paavit kielsivät omien tekojensa ja hegemoniapyrkimystensä kautta kristillisen uskonsa siinä mielessä kuin minä sen ymmärrän. Uskoa ja paavin primaattia väärinkäytettiin törkeästi ja järjestelmällisesti ihmisten orjuuttamiseen, ja esimerkiksi Borgia-suvusta nousseet paavit lienevät varsinaisia antikristushahmoja. Ristiretket ovat surullinen esimerkki lännen kirkon pimeästä ajasta, mutta totuudellisuuden nimissä ei sovi unohtaa katolisen kirkon mittavia ansioita.
Läntinen luostarilaitos oli edelläkävijä tieteiden, taiteiden ja kulttuurin saralla. Luostareissa munkit kopioivat käsin ikivanhoja kirjakääröjä koodekseiksi, ja heidän ansiostaan tätä mittaamattoman arvokasta kulttuuriperintöä on säilynyt meidän päiviimme asti. Luostareissa kasvatettiin lääkeyrttejä ja pantiin olutta, ja veljeskuntien keskuudesta maanviljelyyn liittyvät innovaatiot levisivät kansan keskuuteen. Suomessakin kirkko huolehti kansanopetuksesta kauan ennen alkukantaisenkaan koululaitoksen syntyä.
Nimimerkki velho mainitsi katolisen kirkon esimerkkinä huonosta hallintomallista ja -kulttuurista. Ymmärrän näkökantasi, mutta mielestäni myös tällä asialla on toinen puoli. Luterilainen malli on todellakin demokraattisempi ja avoimempi, mutta riskinä on koko uskon perusteiden mureneminen. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on havaittavissa tämä ilmiö. Johtuuko juuri tästä demokraattisuudesta ja avoimuudesta, että luterilainen kirkko on jatkuvassa sisäisessä myllerryksessä ja hajaannuksessa? Vaikuttaa jopa siltä, että pyrkimyksessään miellyttää kaikkia kirkko etääntyy askel askeleelta kristillisen uskon sisäisestä olemuksesta ja perusarvoista. Esimerkkinä tästä oireilusta on esimerkiksi Luther-säätiö, joka irtaantui kirkosta opillisten kysymyksien vuoksi.
Keskusjohtoisuudessaan katolinen kirkko ei ainakaan näkyvästi kärsi samanlaisesta jakautumisesta, vaikka mediassa on varsinkin viime aikoina puhuttu jatkuvasti sisäisestä valtataistelusta Vatikaanissa. Nämä mahdolliset jännitteet vaikuttavat kuitenkin rajoittuvan pitkälti kirkon hallintoon, eivätkä ne aiheuta käsittääkseni luterilaistyyppistä epävarmuutta ja pirstaloitumista tavallisten uskovaisten hengellisessä elämässä. Katoliseen uskoon liitetään mielestäni liiallisissa määrin vääriä mielikuvia, stereotyyppisiä käsityksiä ja tietämättömyydestä johtuvia virhetulkintoja. Käytännön esimerkkeinä tästä ovat varsinkin paavin primaattiin ja infallibiliteettiin liittyvät virheelliset käsitykset. Keskivertoluterilainen liittää käymieni keskustelujen perusteella paavin infallibiliteetin paavin persoonaan ja henkilöön. Todellisuudessahan katolinen oppi rajaa paavin erehtymättömyyden tarkasti määriteltyihin tilanteisiin, eikä missään tapauksessa paavin persoonaan. Paaville varattu erehtymättömyys liittyy kirkon oppiin liittyviin kysymyksiin, joita muotoillessaan paavi on erehtymätön puhuessaan "ex cathedra". Käytännössä raja erehtymättömien oppien ja muiden paavin linjausten välillä on hämärä, ja ymmärtääkseni paavin tulee selvästi ilmaista puhuvansa ex cathedra, mikäli hän haluaa julistaa jonkin erehtymättömän opin. Käytännössä ex cathedra -tilanteita katsotaan olleen todella harvoin, ja silloinkin ne ovat liittyneet uskon ja pelastusopin kannalta epäolennaisiin yksityiskohtiin. ( Esim. Neitsyt Marian ikuinen neitsyys ja hänen nostamisensa ruumiineen taivaaseen.) Paavin erehtymättömyyden käyttö katolisen uskon naurettavaksi tekemisessä on mielestäni tässä valossa argumenttina melko tyhjänpäiväinen, ja kertoo enemmän sen käyttäjästä kuin itse paavin erehtymättömyydestä. Samoin usein kuulee väitettävän, että katolinen kirkko korostaa yksilön hyviä tekoja jopa siinä määrin, että hyviä tekoja tekemällä voi saavuttaa pelastuksen. Näin ei suinkaan ole, vaan hyvien tekojen katsotaan olevan seurausta uskosta, ei edellytys uskolle.
Katoliseen kirkkoon liitetään usein erityisesti protestanttisissa kirkkokunnissa käsitys uskon sisäisestä todellisuudesta vieraantuneesta ulkokultaisuudesta ja tekopyhyydestä, mutta itse uskon sisältöä tarkasteltaessa katolinen kirkko on mielestäni hyvin monessa suhteessa paljon lähempänä Kristuksen alkuperäistä sanomaa kuin "olennaiseen keskittyvä" ja koruton luterilainen kirkko. Katolisessa kirkossa uskoon liittyvä traditio ei ole mielestäni ainakaan ensisijaisesti negatiivinen asia, sillä ikivanhat perinteet ja tavat luovat uskoakseni tiettyä pysyvyyttä ja turvallisuutta sekä yhteisöllisyyttä katolisen kirkon jäsenten keskuudessa. Itse en ole katolinen, mutta olen viime aikoina pyrkinyt tutustumaan katolisen uskon peruspiirteisiin, ja olen löytänyt siitä paljon sellaista rikkautta ja hyvää, jota en uskonut löytäväni. Menettivätkö protestanttiset kirkkokunnat Jeesus-lapsen pesuveden mukana?
Ziblomax kirjoitti:Uskon enää vähemmän ja vähemmän kristinuskon lanseeraamaan jumalakäsitykseen. Jotain lapsenuskon rippeitä on jäänyt takaraivoon. Rukoilin vielä jokin aika sitten säännöllisesti, mutta tuntui ettei sillä ole mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Voisiko vain olla niin, että maailma on tuuliajolla eikä sitä mikään erityinen voima ohjaa?
Palaa sivulle “Muut selittämättömät asiat”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa