Kuoleman jälkeen

[ridikulous]

Mitä ajattelette tapahtuvan ihmiselle (/eläimelle) kuoleman jälkeen? Onko ihmisellä sielu, entä eläimellä? Uskotteko jälleensyntymiseen tai taivaan ja helvetin vastakkainasetteluun? Onko ylipäätään elämää kuoleman jälkeen? Onko kuolleella vielä ruumis, vai muuttuuko ihminen henkiolennoksi kuoltuaan? Voiko kuolleista palata?

innostuin hieman...

Itse ajattelen, että on pakko olla jotakin, ei tämä voi olla tässä. Ihminen on siitä erikoinen olento, että se tiedostaa asioita ja pystyy pohtimaan hyvinkin abstrakteja juttuja. Ei toimi vain vaistonsa varassa, kuten useimmat eläimet. Miksi siis olemme ylipäätään olemassa, jollei meillä ole muuta tehtävää kuin kadota maailmasta n. 80 vuoden jälkeen?

Ehkä jäämme henkiolentoina tarkkailemaan maailmaa. Ainakin kuoleman myötä ymmärtää paljon uusia asioita maailmasta ja sen tarkoituksesta sekä päämäärästä.

[Samahe]

Uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, ilman ruumiin asettamia rajoituksia. Uskon siis jonkinlaiseen sieluun tai henkeen (tai tajuntaan/tietoisuuteen?), joka sitten jatkaa menoaan kun ruumis kuolee, ja toki eläimilläkin mielestäni tällainen on.
Samalla kuitenkin uskon myös jälleensyntymiseen melko vahvasti.
Tuo mainitsemasi kysymys taivaasta ja helvetistä tuntuu itselle jotenkin etäiseltä, mutta en toki mene sitä aivan täysin kieltämäänkään, koska mistä sitä koskaan tietää.
Omasta mielestäni siis maan päällä ruumiissa vietetty aika on vain eräänlainen vaihe jollekin suuremmalle tietoisuudelle, joka ruumiin kuoltua eroaa tästä ja mahdollisesti syntyy/liittyy myöhemmin uuteen ruumiiseen. Toki jokainen elämä on ainutlaatuisuudessan korvaamaton.
Hankala saada kaikkia mielipiteitä selviksi sanoiksi tässä, mutta tämäntapaisiksi uskomukseni ovat muotoutuneet ainakin tähän mennessä, katsotaan, muuttuvatko vielä

[Korvapuikko]

En usko kuoleman jälkeiseen elämään oikein missään muodossa.
Mutta sitä minä lähiaikoina olen miettinyt on että kun ruumis maatuu niin kun ihminen muodostuu atomeista ja silleen niin saattaisi olla että jos vaikka joku niistä minun atomeista joskus muodostuu eläimeksi/kasviksi niin olenko siinä niinku minä katselemassa paitsi luonne ja kaikki muukin on muuttunut.
Ajattelin taas tieteen kannalta en siltä kannalta että tyyliin mukava uskoa kun senhän takia kuoleman jälkeiseen uskotaan kun siihen on mukava uskoa ja kun ei ole oikein todisteita niitä vastaankaan

[aavenainen]

minusta kuullosti järkevältä vaihtoehto jota yhdessä kirjassa selitettiin.. eli ihminen jatkaa elämäänsä vähän niinkun maassa mut sinänsä eritavalla

mutta itse kyllä uskon että kuoleman jälkeen on kyllä elämää ja jos ei ole eipä se jää harmittamaankaan

[Wespa]

Itse uskon, että kuoleman jälkeen sielu/tietoisuus kaikkoaa jonnekkin muualle, jossa sitten opitaan lisää ja päätetään koska ja minne synnytään. Uskon siis jälleensyntymiseen ja siihen, että meidän jokaisen elämämme tarkoitus on kehittää omaa sieluamme korkeammalle tasolle. Jokainen on täällä maan päällä kokemassa asioita, joita sielun tarvitsee kokea kehittyäkseen. Jollain voi olla elämä todella vaikeaa esim. vammaisuuden tai muun takia, mutta loppujen lopuksi se on vain hyväksi ja tarkoitus kokea. On hyvinkin mahdollista, että olemme olleet entisissä elämissämme mm. koiria tai sisiliskoja jne. kunnes olemme henkisesti kehittyneet siihen tasolle, että olemme syntyneet ihmiseksi.

On niin paljon juttuja, jossa pienet lapset muistelevat entisiä elämiään ja ovat antaneet tarkkaa tietoa henkilöistä ja tapahtumista, joita on sitten saatu varmennettua. Yksi henkilö muisti, että oli elänyt ennen Egyptissä ja ollut maalaamassa hieroglyfejä ja pystyi kertomaan tarkkaan mitä kasveja ym. oli murskattu, että oli saatu maali tehtyä. Hän mainitsi myös, että oli kova urakka aina korjailla Jumalien/hallitsijoiden kuvia, sillä mitä ylempiarvoisempia he olivat, niin sitä isompana ne piti maalata ja aina välillä arvoasema vaihtui ja siksi maalauksia piti muuttaa...

Hypnoosissa on myös mahdollista muistaa entisiä elämiään. Jos käytte joskus hypnotisoitavana, niin pyytäkää ihmeessä hypnotisoitsijaa kyselemään entisistä elämistänne.

[Eob]

En usko mihinkään... paratiisiin. Tai taivaalliseen valtakuntaan. ;p
Uskon ehkä jonkin asteiseen henkiolentona olemiseen... Tai jälleensyntymiseen, sellaiseen kuin Wespa selitti.

[Tunhhu]

Minä uskon kanssa wespan kanssa samankaltaiseen... mutta sillä erolla, että tässä vaiheessa tulee mukaan tämä moniulottuvuuksinen maailma ja kuollessaan me ns. "kasvamme" ja siirrymme juuri tälle seuraavalle tasolle joka on mun uskomuksissa joku toinen ulottuvuus.. siitä ei ole mitään hajua minkä muodon kukin saa uudella tasolla, mutta näin minä sen kuoleman jälkeisen näen.. Sitä en pysty käsittämään kun monet ovat veikanneet että kun ihminen kuolee, niin sitä vaan "lakkaa olemasta".. en saa päähäni mahtumaan käsitettä että "lakkaisin olemasta" ja ei olisi mitään... siihen en usko tippaakaan

[joni]

Eikö ihmisestä silloin tule henkiolento kun se vaikka kuolee ja sen pitää suorittaa jokin tehtävä? Ja itse uskon siihen että kun ihminen kuolee se syntyy uutena ihmisenä. Kerrankin tuli telkkarissa dokumentti yhestä miehestä joka sanoi nähneensä unen siitä kun hän oli niin kun tavallaan vielä toisena ihmisenä hengissä niin se kertoi että oli nähnyt unen sen aikaisen elämän kuolemastaan.

[Hartsa]

Eräs lukemani skenaario kuolemanjälkeisestä elämästä menee suurinpiirtein näin:

Kun Ihmiselle tulee vastaan tapahtuma joka johtaisi periaatteessa kuolemaan, niin hänelle annetaan mahdollisuus joko jatkaa samaa elämää tai päättää sen hetkinen elämä. Yleensä elämä päätetään siinä vaiheessa kun on jo opittu se asia/tunne/kokemus/tms. minkä takia on uudelleensynnytty kyseiseen elämään. Jos koetaan että kyseisessä elämässä on vielä arvokkaita kokemuksia saatavana, tai että sinun kautta joku muu voi tavoittaa oman elämänsä 'tavoitteen' niin voit halutessasi jatkaa elämistä. Näissä tapauksissa elämäsi aikajana(aikapuu olisi ehkä kuvaavampi) jatkaa haarautumistaan 'kuolemasi' jälkeen. Eli kuolet joissain haaroissa ja toisissa selviät tapahtumasta ns. 'läheltä-piti' -tilanteella.

Kun varsinaisesti päätät kuolla niin tapahtuu elämäsi kertaaminen. Eli pääset tutkimaan alusta loppuun elämäsi, omasta näkökulmastasi, ja kaikkien niiden näkökulmasta joita kosketit omalla elämälläsi ja valinnoillasi. Tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus kokea se, mitä odotat kokevasi kuoleman jälkeen. Eli luot tavallaan oman kuolemanjälkeisen elämäsi. Jos uskot että pääset pilvenhattaralle ison möreä-äänisen valkopartaisen veitikan rinnalle istuskelemaan samalla kun kauniit naiset vähissä vaatteissa tarjoavat sinulle rypäleitä hopeiselta tarjottimelta, koet sen. Jos uskot että olet ollut 'paha' ja on olemassa helvetti johon ansaitset joutua, niin luot itsellesi kokemuksen helvetistä. Jos uskot ettei kuolemanjälkeistä elämää ole niin voit kokea myös sen. (Muistanenkohan järjestyksen tässä väärin, pitää olla melkoinen jukuripää jossei usko elämänkertaamisen jälkeenkään kuolemanjälkeiseen elämään.. mutta meitähän on kyllä joka lähtöön.)

Lopulta olet saanut irti omasta kokemuksestasi sen mitä siitä irti voi saada ja jatkat kiertokulkua eteenpäin. Jatkat matkaasi Jumalan/kaikkeuden/alkuenergian, ihan millä nimellä kukin tykkää luojaa kutsua, luokse ja energiasi sulautuu takaisin häneen/siihen. Kunnes jatkat matkaasi eteenpäin. Saat valinnan mitä haluat seuraavaksi kokea, ja minkänlaisessa ympäristössä tunnet, että parhaiten sen voisit kokea. Jolloin jälleensynnyt maapallolle jos niin haluat, jonnekin muualle jos se palvelee tarkoitustaan paremmin. Sellaiseen ruumiiseen, yhteisöön, sukupuoleen, etniseen ryhmään, elämäntilanteeseen jne. minkä itse olet valinnut.

Siinäpä sellainen lyhyt 'sinnepäin' kuvaus erään näkemyksen mukaisesta elämänkiertokulusta. Monenlaisia on tullut vastaan ja hyvin monessa on paljon samaa, mutta tämä kuvaus kolahtaa itselleni todellisimmalta. Lyhythän tämä oli, ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta kiinnostuneet voivat lukea itse tarkemmin. Tai toki kyselläkin saa.

[Tunhhu]

Eräs lukemani skenaario kuolemanjälkeisestä elämästä menee suurinpiirtein näin:

Kun Ihmiselle tulee vastaan tapahtuma joka johtaisi periaatteessa kuolemaan, niin hänelle annetaan mahdollisuus joko jatkaa samaa elämää tai päättää sen hetkinen elämä. Yleensä elämä päätetään siinä vaiheessa kun on jo opittu se asia/tunne/kokemus/tms. minkä takia on uudelleensynnytty kyseiseen elämään. Jos koetaan että kyseisessä elämässä on vielä arvokkaita kokemuksia saatavana, tai että sinun kautta joku muu voi tavoittaa oman elämänsä 'tavoitteen' niin voit halutessasi jatkaa elämistä. Näissä tapauksissa elämäsi aikajana(aikapuu olisi ehkä kuvaavampi) jatkaa haarautumistaan 'kuolemasi' jälkeen. Eli kuolet joissain haaroissa ja toisissa selviät tapahtumasta ns. 'läheltä-piti' -tilanteella.

Kun varsinaisesti päätät kuolla niin tapahtuu elämäsi kertaaminen. Eli pääset tutkimaan alusta loppuun elämäsi, omasta näkökulmastasi, ja kaikkien niiden näkökulmasta joita kosketit omalla elämälläsi ja valinnoillasi. Tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus kokea se, mitä odotat kokevasi kuoleman jälkeen. Eli luot tavallaan oman kuolemanjälkeisen elämäsi. Jos uskot että pääset pilvenhattaralle ison möreä-äänisen valkopartaisen veitikan rinnalle istuskelemaan samalla kun kauniit naiset vähissä vaatteissa tarjoavat sinulle rypäleitä hopeiselta tarjottimelta, koet sen. Jos uskot että olet ollut 'paha' ja on olemassa helvetti johon ansaitset joutua, niin luot itsellesi kokemuksen helvetistä. Jos uskot ettei kuolemanjälkeistä elämää ole niin voit kokea myös sen. (Muistanenkohan järjestyksen tässä väärin, pitää olla melkoinen jukuripää jossei usko elämänkertaamisen jälkeenkään kuolemanjälkeiseen elämään.. mutta meitähän on kyllä joka lähtöön.)

Lopulta olet saanut irti omasta kokemuksestasi sen mitä siitä irti voi saada ja jatkat kiertokulkua eteenpäin. Jatkat matkaasi Jumalan/kaikkeuden/alkuenergian, ihan millä nimellä kukin tykkää luojaa kutsua, luokse ja energiasi sulautuu takaisin häneen/siihen. Kunnes jatkat matkaasi eteenpäin. Saat valinnan mitä haluat seuraavaksi kokea, ja minkänlaisessa ympäristössä tunnet, että parhaiten sen voisit kokea. Jolloin jälleensynnyt maapallolle jos niin haluat, jonnekin muualle jos se palvelee tarkoitustaan paremmin. Sellaiseen ruumiiseen, yhteisöön, sukupuoleen, etniseen ryhmään, elämäntilanteeseen jne. minkä itse olet valinnut.

Siinäpä sellainen lyhyt 'sinnepäin' kuvaus erään näkemyksen mukaisesta elämänkiertokulusta. Monenlaisia on tullut vastaan ja hyvin monessa on paljon samaa, mutta tämä kuvaus kolahtaa itselleni todellisimmalta. Lyhythän tämä oli, ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta kiinnostuneet voivat lukea itse tarkemmin. Tai toki kyselläkin saa.

Erittäin mielenkiintoinen teoria .. ja toivoa antava

[Korvapuikko]

Eräs lukemani skenaario kuolemanjälkeisestä elämästä menee suurinpiirtein näin:

Kun Ihmiselle tulee vastaan tapahtuma joka johtaisi periaatteessa kuolemaan, niin hänelle annetaan mahdollisuus joko jatkaa samaa elämää tai päättää sen hetkinen elämä. Yleensä elämä päätetään siinä vaiheessa kun on jo opittu se asia/tunne/kokemus/tms. minkä takia on uudelleensynnytty kyseiseen elämään. Jos koetaan että kyseisessä elämässä on vielä arvokkaita kokemuksia saatavana, tai että sinun kautta joku muu voi tavoittaa oman elämänsä 'tavoitteen' niin voit halutessasi jatkaa elämistä. Näissä tapauksissa elämäsi aikajana(aikapuu olisi ehkä kuvaavampi) jatkaa haarautumistaan 'kuolemasi' jälkeen. Eli kuolet joissain haaroissa ja toisissa selviät tapahtumasta ns. 'läheltä-piti' -tilanteella.

Kun varsinaisesti päätät kuolla niin tapahtuu elämäsi kertaaminen. Eli pääset tutkimaan alusta loppuun elämäsi, omasta näkökulmastasi, ja kaikkien niiden näkökulmasta joita kosketit omalla elämälläsi ja valinnoillasi. Tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus kokea se, mitä odotat kokevasi kuoleman jälkeen. Eli luot tavallaan oman kuolemanjälkeisen elämäsi. Jos uskot että pääset pilvenhattaralle ison möreä-äänisen valkopartaisen veitikan rinnalle istuskelemaan samalla kun kauniit naiset vähissä vaatteissa tarjoavat sinulle rypäleitä hopeiselta tarjottimelta, koet sen. Jos uskot että olet ollut 'paha' ja on olemassa helvetti johon ansaitset joutua, niin luot itsellesi kokemuksen helvetistä. Jos uskot ettei kuolemanjälkeistä elämää ole niin voit kokea myös sen. (Muistanenkohan järjestyksen tässä väärin, pitää olla melkoinen jukuripää jossei usko elämänkertaamisen jälkeenkään kuolemanjälkeiseen elämään.. mutta meitähän on kyllä joka lähtöön.)

Lopulta olet saanut irti omasta kokemuksestasi sen mitä siitä irti voi saada ja jatkat kiertokulkua eteenpäin. Jatkat matkaasi Jumalan/kaikkeuden/alkuenergian, ihan millä nimellä kukin tykkää luojaa kutsua, luokse ja energiasi sulautuu takaisin häneen/siihen. Kunnes jatkat matkaasi eteenpäin. Saat valinnan mitä haluat seuraavaksi kokea, ja minkänlaisessa ympäristössä tunnet, että parhaiten sen voisit kokea. Jolloin jälleensynnyt maapallolle jos niin haluat, jonnekin muualle jos se palvelee tarkoitustaan paremmin. Sellaiseen ruumiiseen, yhteisöön, sukupuoleen, etniseen ryhmään, elämäntilanteeseen jne. minkä itse olet valinnut.

Siinäpä sellainen lyhyt 'sinnepäin' kuvaus erään näkemyksen mukaisesta elämänkiertokulusta. Monenlaisia on tullut vastaan ja hyvin monessa on paljon samaa, mutta tämä kuvaus kolahtaa itselleni todellisimmalta. Lyhythän tämä oli, ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta kiinnostuneet voivat lukea itse tarkemmin. Tai toki kyselläkin saa.

Nää on justiin niitä teorioita mitä ei pystytä selittämään ja on kirjotettu iha sitä varte että se kuulostaa mukavalta ja sen takia siihen on helppo uskoa

[Hartsa]

Jokainenhan saa aivan vapaasti uskoa siihen mihin haluaa ja mitenkä haluaa. Sehän yksilöllisyydessä onkin hienointa, vapaa valinta. Jos ajatuksena tuotakin näkemystä rupeaa purkamaan osiin, niin en kyllä itse koe että tuo on mitenkään 'helpompi' uskoa kuin mikään muukaan teoria. Ainoastaan siltä osin että toiset näkemykset tuntuvat ensi lukemalla omalta, niissä on se totuuden ääni joka saa valitsemaan kyseisen uskomuksen omakseen. Tai osan siitä omien kokemuksien täydennykseksi.

Mutta jos tarkoitit ettei pystytä todistamaan, niin sitä ei toki käy kieltäminen. Todistaminen tapahtuu sitten kun itse kukin kuolee, siihen asti voi vain spekuloida. Ja sekin on vapaa valinta, että kiinnostaako miettiä koko asiaa. Kuitenkin, sittenhän se selviää kun omalle kohdalle tulee ja sitä ennen sitä ei varmuudella voi selvittää. Löytyyhän ihmisiä jotka ovat kuolleet ja kertoneet mitä heille on tapahtunut, ja se on nähdäkseni ainoa 'todiste' minkä tässä vaiheessa voi kuolemanjälkeisestä saada ennenkuin se on omalla kohdalla. Mutta selittämäänhän toki pystyy.. tieteellisen todistuksen hakeminen on taas ihan toinen juttu. Tieteellisiä todistuksia nyt on tällä kehityksen asteella ihan turha hakeakaan tähän kysymykseen..

[ridikulous]

Niin, jotkut ovat tosiaan kertoneet kokemuksiaan kuolemasta, valoa tunnelin päässä -juttuja. Mutta onko kukaan palannut takaisin mentyään sen tunnelin läpi? Mitä sen jälkeen on?

Tuo Hartsan kuvaama teoria on aika mielenkiintoinen. Mikähän sen perusteella on sitten tuo monien elämien ja kehittymisen tavoite? Käytetäänkö täysin "valaistuneita" ihmisiä sitten johonkin suurempaan tehtävään? He tuskin kuitenkaan jäävät ihan tarpeettomina vain kelluskelemaan nirvanassaan jonnekin.

Entä eläimet, sopivatko ne tuohon teoriaan?

[Ufomies]

Sitähän se on maailman sivu.

Keskiajalla kun ristiretkille lähdettiin, huudettiin: "Deus vult!" - "Jumala tahtoo!"

Olisiko sitten nykyaikana tuo huuto "Scientia vult!"...

Onhan täällä monen asian nimeen vannottu, mutta silti ei olla hullua hurskaammaksi tultu.

Itse sanoisin lähinnä: "Pellet vaihtuu, sirkus jää."

[Hartsa]

Hartsan kuvaama teoria on aika mielenkiintoinen. Mikähän sen perusteella on sitten tuo monien elämien ja kehittymisen tavoite? Käytetäänkö täysin "valaistuneita" ihmisiä sitten johonkin suurempaan tehtävään? He tuskin kuitenkaan jäävät ihan tarpeettomina vain kelluskelemaan nirvanassaan jonnekin.

Entä eläimet, sopivatko ne tuohon teoriaan?

Tuon teorian mukaan olemme kaikki yhtä samaa isoa 'sielua' (voisipa varmaan yleistää jopa energiaksi), joten kyllä eläimet mukaan kuuluu, kuten myös kasvisto yms. Lyhyesti sanottuna tämän näkemyksen mukaan olemme kaikki lähtöisin alkuenergiasta (Jumalasta, luojasta jne.). Tämä alkuenergia halusi kokea itsensä, mutta koska itse on jo valmiiksi kaikki mitä on, niin oli mahdotonta kokea sellaista mitä ei itse ole. Selventääkseni tätä; Jos kelluisit pyöreässä saumattomassa huoneessa, et näkisi mitään muuta kuin valkeutta joka puolelle. Valkeus olisi kaikki mitä on. Ei olisi mitään minkä avulla voisi määritellä/eritellä itseäsi. Yhtä-äkkiä huoneeseen ilmestyy pienen pieni musta piste. Se on erillinen sinusta, pystyt heti määrittelemään itsesi ja kokemaan omia ominaisuuksiasi verrattuna tuohon mustaa pieneen pisteeseen. Piste on tuolla, kun taas sinä olet täällä. Piste on musta, sinä olet valkea. Piste on pieni, sinä olet suurempi.. jne.

Niinpä hän päätti luoda illuusion erillisyydestä. Lyhentääkseni pitkän jutun lyhyeksi: Hän jakoi 'itsensä' pieniin osiin ja samalla unohdutti näitten osasten 'tajunnasta' kaiken sen mitä hän itse on. Tämän unohduksen ja illuusion erillisistä yksilöistä avulla yksilöt pystyivät eroamaan toisistaan. Jokainen koki itse omat kokemuksensa, toinen kokee mitä toinen tekee itselle, sivulla olevat kokee sen että mitä toinen teki toiselle on hänen aikaisempien kokemustensa perusteella oikein/väärin. jne. Eli kaikki meistä kokevat samat asiat ennemmin tai myöhemmin.

Joten nyt alkuenergia pystyi kokeellisesti tietämään itsensä. Mitä on viha, rakkaus, sympatia, kaikki mahdollinen. Mikä oli aikaisemmin mahdotonta. Ja me osaset matkaamme väjäämättä takaisin alkuenergiaan, haemme kokemuksia mitä emme aiemmin ole kokenut, kunnes taas muistamme kaiken minkä valitsimme joskus unohtaa.

[joni]

Eräs lukemani skenaario kuolemanjälkeisestä elämästä menee suurinpiirtein näin:

Kun Ihmiselle tulee vastaan tapahtuma joka johtaisi periaatteessa kuolemaan, niin hänelle annetaan mahdollisuus joko jatkaa samaa elämää tai päättää sen hetkinen elämä. Yleensä elämä päätetään siinä vaiheessa kun on jo opittu se asia/tunne/kokemus/tms. minkä takia on uudelleensynnytty kyseiseen elämään. Jos koetaan että kyseisessä elämässä on vielä arvokkaita kokemuksia saatavana, tai että sinun kautta joku muu voi tavoittaa oman elämänsä 'tavoitteen' niin voit halutessasi jatkaa elämistä. Näissä tapauksissa elämäsi aikajana(aikapuu olisi ehkä kuvaavampi) jatkaa haarautumistaan 'kuolemasi' jälkeen. Eli kuolet joissain haaroissa ja toisissa selviät tapahtumasta ns. 'läheltä-piti' -tilanteella.

Kun varsinaisesti päätät kuolla niin tapahtuu elämäsi kertaaminen. Eli pääset tutkimaan alusta loppuun elämäsi, omasta näkökulmastasi, ja kaikkien niiden näkökulmasta joita kosketit omalla elämälläsi ja valinnoillasi. Tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus kokea se, mitä odotat kokevasi kuoleman jälkeen. Eli luot tavallaan oman kuolemanjälkeisen elämäsi. Jos uskot että pääset pilvenhattaralle ison möreä-äänisen valkopartaisen veitikan rinnalle istuskelemaan samalla kun kauniit naiset vähissä vaatteissa tarjoavat sinulle rypäleitä hopeiselta tarjottimelta, koet sen. Jos uskot että olet ollut 'paha' ja on olemassa helvetti johon ansaitset joutua, niin luot itsellesi kokemuksen helvetistä. Jos uskot ettei kuolemanjälkeistä elämää ole niin voit kokea myös sen. (Muistanenkohan järjestyksen tässä väärin, pitää olla melkoinen jukuripää jossei usko elämänkertaamisen jälkeenkään kuolemanjälkeiseen elämään.. mutta meitähän on kyllä joka lähtöön.)

Lopulta olet saanut irti omasta kokemuksestasi sen mitä siitä irti voi saada ja jatkat kiertokulkua eteenpäin. Jatkat matkaasi Jumalan/kaikkeuden/alkuenergian, ihan millä nimellä kukin tykkää luojaa kutsua, luokse ja energiasi sulautuu takaisin häneen/siihen. Kunnes jatkat matkaasi eteenpäin. Saat valinnan mitä haluat seuraavaksi kokea, ja minkänlaisessa ympäristössä tunnet, että parhaiten sen voisit kokea. Jolloin jälleensynnyt maapallolle jos niin haluat, jonnekin muualle jos se palvelee tarkoitustaan paremmin. Sellaiseen ruumiiseen, yhteisöön, sukupuoleen, etniseen ryhmään, elämäntilanteeseen jne. minkä itse olet valinnut.

Siinäpä sellainen lyhyt 'sinnepäin' kuvaus erään näkemyksen mukaisesta elämänkiertokulusta. Monenlaisia on tullut vastaan ja hyvin monessa on paljon samaa, mutta tämä kuvaus kolahtaa itselleni todellisimmalta. Lyhythän tämä oli, ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta kiinnostuneet voivat lukea itse tarkemmin. Tai toki kyselläkin saa.

Kiitos aivan mahtavasta teoriasta! Tuo saa niinkuin sellasen hienon tunteen päälle että ei pelkääkkään kuolemaa niin paljon Paitsi turhahan sitä on pelätä kun se tapahtuu jokaiselle ihmiselle. Mutta en siltikään todellakaan tahtoisi kuolla!

[s3nsi]

Uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, ilman ruumiin asettamia rajoituksia. Uskon siis jonkinlaiseen sieluun tai henkeen (tai tajuntaan/tietoisuuteen?), joka sitten jatkaa menoaan kun ruumis kuolee, ja toki eläimilläkin mielestäni tällainen on.
Samalla kuitenkin uskon myös jälleensyntymiseen melko vahvasti.
Tuo mainitsemasi kysymys taivaasta ja helvetistä tuntuu itselle jotenkin etäiseltä, mutta en toki mene sitä aivan täysin kieltämäänkään, koska mistä sitä koskaan tietää.
Omasta mielestäni siis maan päällä ruumiissa vietetty aika on vain eräänlainen vaihe jollekin suuremmalle tietoisuudelle, joka ruumiin kuoltua eroaa tästä ja mahdollisesti syntyy/liittyy myöhemmin uuteen ruumiiseen. Toki jokainen elämä on ainutlaatuisuudessan korvaamaton.
Hankala saada kaikkia mielipiteitä selviksi sanoiksi tässä, mutta tämäntapaisiksi uskomukseni ovat muotoutuneet ainakin tähän mennessä, katsotaan, muuttuvatko vielä

Eipä tähän ole paljoa lisättävää. Mulla on hyvinkin samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia tästä asiasta.

Helvetti/taivas on vaan keksitty siks, että ihmiset pysyis ruodussa ja tekis niin kuin raamatussa sanotaan, etteivät vaan muka joutuisi ikuiseen kadotukseen belsebuubin kidutettavaksi. Toki kaikki syntinsä saa hyvitettyä, kunhan niitä pyytää anteeksi ja uskoo jesse krisseen. Sit pääsee soittelemaan lyyraa pilven reunalle. Vois by the way erota kirkosta just nyt, kun on ollut jo jonkin aikaa suunitelmissa. Kyllähän siihen pääsee takasin, jos välttämättä pitää häiden takia mennä.

[Tunhhu]

Uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, ilman ruumiin asettamia rajoituksia. Uskon siis jonkinlaiseen sieluun tai henkeen (tai tajuntaan/tietoisuuteen?), joka sitten jatkaa menoaan kun ruumis kuolee, ja toki eläimilläkin mielestäni tällainen on.
Samalla kuitenkin uskon myös jälleensyntymiseen melko vahvasti.
Tuo mainitsemasi kysymys taivaasta ja helvetistä tuntuu itselle jotenkin etäiseltä, mutta en toki mene sitä aivan täysin kieltämäänkään, koska mistä sitä koskaan tietää.
Omasta mielestäni siis maan päällä ruumiissa vietetty aika on vain eräänlainen vaihe jollekin suuremmalle tietoisuudelle, joka ruumiin kuoltua eroaa tästä ja mahdollisesti syntyy/liittyy myöhemmin uuteen ruumiiseen. Toki jokainen elämä on ainutlaatuisuudessan korvaamaton.
Hankala saada kaikkia mielipiteitä selviksi sanoiksi tässä, mutta tämäntapaisiksi uskomukseni ovat muotoutuneet ainakin tähän mennessä, katsotaan, muuttuvatko vielä

Eipä tähän ole paljoa lisättävää. Mulla on hyvinkin samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia tästä asiasta.

Helvetti/taivas on vaan keksitty siks, että ihmiset pysyis ruodussa ja tekis niin kuin raamatussa sanotaan, etteivät vaan muka joutuisi ikuiseen kadotukseen belsebuubin kidutettavaksi. Toki kaikki syntinsä saa hyvitettyä, kunhan niitä pyytää anteeksi ja uskoo jesse krisseen. Sit pääsee soittelemaan lyyraa pilven reunalle. Vois by the way erota kirkosta just nyt, kun on ollut jo jonkin aikaa suunitelmissa. Kyllähän siihen pääsee takasin, jos välttämättä pitää häiden takia mennä.

mä olen samaa mieltä, että taivas ja helvetti on keksitty juurikin pitämään ihmiset kuoseissa.. ja mitä tulee kirkosta eroamiseen niin mä meinasin erota kanssa, mut en ole viel pitäny mitään kiirettä koska veron joutuu maksamaan loppuvuoteen jokatapauksessa.. mut sehän käy nykyään niinkin helposti että täytät netissä ilmotuksen ja se on siinä

[Eob]

Itse en kuulu kirkkoon, eikä perheenikään kuulu.
Minua ei siis ole kastettukkaan.
En ymmärrä, että miksi kannattaisi olla kirkossa, kun siitä pitää maksaakin. :l
'Voi ei, enkö pääsekkään taivaaseen?'

[Trauma]

Itse en kuulu kirkkoon, eikä perheenikään kuulu.
Minua ei siis ole kastettukkaan.
En ymmärrä, että miksi kannattaisi olla kirkossa, kun siitä pitää maksaakin. :l
'Voi ei, enkö pääsekkään taivaaseen?'

Kirkkoverot ovat valitettavasti totta, mutta se ei ole kirkon omaa ideaa. Luterilaisuushan oli alunperin nimenomaan vapaa uskonto. Nämä kaikki turhat hengittämisverot ovat jonkun muun keksimiä.