Re: Jumalan olemassa olo
Lähetetty: 24 Heinä 2009, 22:55
Kun nyt kerran kommenttia ja argumenttia halutaan, niin täältä pesee:
Minä olen siis vakaumukseltani kristitty. Kuulun sukuun, jonka molemmat haarat ovat kuuluneet samaan uskontokuntaan kolmen sukupolven ajan. Kyseinen uskonto on ollut Suomessa vasta noin 50-vuotta, joten sukulaiseni ovat siis olleet yksiä ensimmäisiä suomalaisia, jotka ovat kääntyneet kyseiseen uskoon. Toisin sanoen olen kasvanut uskossani lapsessa asti, mikä jollekulle voisi riittää syyksi siinä elämiseen.
Teini-iässä kuitenkin tuli väistämättä se vaihe, jolloin aloin kyseenalaistamaan kaiken - jumalan olemassaoloa myöten. Usean vuoden pohtimisen jälkeen päädyin kuitenkin näihin tuloksiin:
- olen kokenut elämässäni hetkiä, joiden aikana minun on ollut hyvin vaikea kieltää "jonkin korkeamman voiman" puuttumista asioihini, kun olen sitä tarvinnut (mm. arkipäivän pienet ihmeet)
- se, mitä minulle on lapsesta opetettu, on maalaisjärjellä mitattuna loogista eikä yllytä satuttamaan kanssaihmisiäni
- ne käskyt ja opetukset, joita minulle on opetettu tulevan Jumalalta, ovat järjellisesti selitettävissä nykyisen tieteen valossa eivätkä ne rajoita henkistä kehitystäni => voidaan olettaa, etteivät ne todennäköisesti ole ihmisten keksimiä (uskonto on alun perin syntynyt 1800-luvun alussa)
Lopputulos: Henkilökohtaisten todisteiden ja oman järkeni valossa en näe mitään syytä sille, miksi Jumalaa ei voisi olla olemassa ja miksei voisi olla olemassa uskontoa, jossa pystyn omatuntoani seuraten elämään. Pystyn kuitenkin laskemaan yhden käden sormillani ne kerrat, jolloin joku olisi selkeästi puuttunut elämääni tavalla, joka voidaan tunnistaa "Ylemmän Voiman" vaikutukseksi. Eli niitä on hyvin vähän ja hyvä niin.
---
Nyt yleisempiin aiheisiin:
Keskustelu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että ihmiskunta ei tule koskaan pystymään tieteellisesti todistamaan ainakaan kristityn jumaluuden olemassaoloa. Tämä rikkoo jyrkästi ihmisen vapaata tahtoa vastaan. Voidaan siis olettaa, ettei mikään muukaan mahdollinen olemassaoleva jumaluus "halua paljastua".
Tästä johtuen kaikki "aidot" todisteet, mitä saamme ylemmistä voimista, ovat henkilökohtaisia. Jos selität saman asian kaverillesi, vapaus uskoa tai olla uskomatta jää tälle ikuisesti. Et voi sitä muuttaa. Tästä syystä myöskään aito usko tai "todistus" ei voi tulla sormia napsauttamalla, vaan se on pitkäaikaisen prosessin (tai hurahtamisen) tulos. Se, miten kyseinen usko näkyy yksilön elämässä, on hyvin henkilökohtainen kysymys eikä siihen löydy hyvää suoraa vastausta.
---
Jumalan määritelmään täällä onkin jo otettu hyvin kantaa. Mitä luomiseen suhteessa jumaluuksiin tulee, niin Jumala ei ole aukoissa (= mitä tiede ei tiedä, siellä Jumala muka olisi). Mihin ikinä uskommakaan, meidän on hyvin vaikea kieltää sitä, mitä tiede on saanut selville, vaikka kuinka hössöttäisimme teorioista ja laskelmista. Tiede on totuus, johon uskonto ei kykene puuttumaan.
---
Aika moni itse asiassa uskoo tähän Wespankin mainitsemaan "maailmansieluun". Se on yleisin uskonto kun itämaihin mennään, eri muodoissaan ja on yliluonnolliseen uskovien keskuudessa se ehdottomasti yleisin ilmiö, tiesivät he muiden uskovan siihen tai ei.
Minä olen siis vakaumukseltani kristitty. Kuulun sukuun, jonka molemmat haarat ovat kuuluneet samaan uskontokuntaan kolmen sukupolven ajan. Kyseinen uskonto on ollut Suomessa vasta noin 50-vuotta, joten sukulaiseni ovat siis olleet yksiä ensimmäisiä suomalaisia, jotka ovat kääntyneet kyseiseen uskoon. Toisin sanoen olen kasvanut uskossani lapsessa asti, mikä jollekulle voisi riittää syyksi siinä elämiseen.
Teini-iässä kuitenkin tuli väistämättä se vaihe, jolloin aloin kyseenalaistamaan kaiken - jumalan olemassaoloa myöten. Usean vuoden pohtimisen jälkeen päädyin kuitenkin näihin tuloksiin:
- olen kokenut elämässäni hetkiä, joiden aikana minun on ollut hyvin vaikea kieltää "jonkin korkeamman voiman" puuttumista asioihini, kun olen sitä tarvinnut (mm. arkipäivän pienet ihmeet)
- se, mitä minulle on lapsesta opetettu, on maalaisjärjellä mitattuna loogista eikä yllytä satuttamaan kanssaihmisiäni
- ne käskyt ja opetukset, joita minulle on opetettu tulevan Jumalalta, ovat järjellisesti selitettävissä nykyisen tieteen valossa eivätkä ne rajoita henkistä kehitystäni => voidaan olettaa, etteivät ne todennäköisesti ole ihmisten keksimiä (uskonto on alun perin syntynyt 1800-luvun alussa)
Lopputulos: Henkilökohtaisten todisteiden ja oman järkeni valossa en näe mitään syytä sille, miksi Jumalaa ei voisi olla olemassa ja miksei voisi olla olemassa uskontoa, jossa pystyn omatuntoani seuraten elämään. Pystyn kuitenkin laskemaan yhden käden sormillani ne kerrat, jolloin joku olisi selkeästi puuttunut elämääni tavalla, joka voidaan tunnistaa "Ylemmän Voiman" vaikutukseksi. Eli niitä on hyvin vähän ja hyvä niin.
---
Nyt yleisempiin aiheisiin:
Keskustelu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että ihmiskunta ei tule koskaan pystymään tieteellisesti todistamaan ainakaan kristityn jumaluuden olemassaoloa. Tämä rikkoo jyrkästi ihmisen vapaata tahtoa vastaan. Voidaan siis olettaa, ettei mikään muukaan mahdollinen olemassaoleva jumaluus "halua paljastua".
Tästä johtuen kaikki "aidot" todisteet, mitä saamme ylemmistä voimista, ovat henkilökohtaisia. Jos selität saman asian kaverillesi, vapaus uskoa tai olla uskomatta jää tälle ikuisesti. Et voi sitä muuttaa. Tästä syystä myöskään aito usko tai "todistus" ei voi tulla sormia napsauttamalla, vaan se on pitkäaikaisen prosessin (tai hurahtamisen) tulos. Se, miten kyseinen usko näkyy yksilön elämässä, on hyvin henkilökohtainen kysymys eikä siihen löydy hyvää suoraa vastausta.
---
Jumalan määritelmään täällä onkin jo otettu hyvin kantaa. Mitä luomiseen suhteessa jumaluuksiin tulee, niin Jumala ei ole aukoissa (= mitä tiede ei tiedä, siellä Jumala muka olisi). Mihin ikinä uskommakaan, meidän on hyvin vaikea kieltää sitä, mitä tiede on saanut selville, vaikka kuinka hössöttäisimme teorioista ja laskelmista. Tiede on totuus, johon uskonto ei kykene puuttumaan.
---
Aika moni itse asiassa uskoo tähän Wespankin mainitsemaan "maailmansieluun". Se on yleisin uskonto kun itämaihin mennään, eri muodoissaan ja on yliluonnolliseen uskovien keskuudessa se ehdottomasti yleisin ilmiö, tiesivät he muiden uskovan siihen tai ei.