GhostHunter: no hehheh, tuo oli kyllä ihan tositapahtuma. Elokuvathan otetaan tosielämästä, ei yleensä toisinpäin. Ja kuten sanoin, oli myöhä ja nauru saattoi olla täysin kuviteltua tai asiaan liittymätöntä, mutta tuon varjon näin. Ei minua sinänsä kiinnosta, jos joku random nettihyyppä ei tarinoita...

Eilen iltapäivällä en vielä uskonut siihen. Illalla en voinut uskoa silmiäni. Kaikki siis alkoi siitä, kun halusin näyttää isälleni, että aurat ovat yhtä huuhaata. Pitelin käsiäni valkoista paperitaustaa vasten niin, että etusormet miltei koskettavat toisiaan. Jo parin sekuninn päästä näin valkoiste...

Muistan täysin selvästi, kun olin kaverini kanssa joskus vuonna 2006 myöhään ulkona ja päätimme oikaista valaistun jalkapallokentän poikki. (Ei se varsinaisesti ollut valaistu, mutta pari katulamppua ja kuu auttoivat kyllä näkemään mihin jalkansa pistää). Oli täysin hiljaista, kun aivan yhtäkkiä kuu...

Ei tuossa ole järkeä. Jos kyseisen henkilön olisi pitänyt kuolla lentoturmassa, hän olisi myös siihen ehtinyt, koska se on hänen kohtalonsa. Ei kohtalo tee virheitä. Final Destinationissa kohtalo ei pysy kärryillä, koska se ei ole varautunut siihen, että joku nuorista näkisi tulevat tapahtumat ennal...

Mulla itelläni on tuota samaa ollut ja paljon. Jos joskus lehtiä selatessani eteeni pomppaa kuva jonkun tuntemattomasta ihmisestä, mieleeni tulee heti joku etunimi. Sitten käännän sivua ja siellähän sitten lukeekin, että kyseisen ihmisen nimi on juuri se ensimmäiseksi mieleeni tullut. Vaikka en siis...